mitä voimakkaimpia psykooseja muistuttava tila, yksinpuhelulla ja naamaa väännellen. yleisö on enemmän kuin tervetullutta, mutta vartoituksen sananen kai paikallaan:
nähtävä voi olla hämmentävää, se miten käyttäydyn ja olen voi olla enemmän kuin epäilyttävävää, mutta jos yleisön pää kestää niin voin sanoa että teistä on mihin vaan minut nähtyäni. sellainen performanssi on tiedossa. viiniä on ja tupankia varattuna ja sitte on omaan käyttöön varattuna ilta-sanomat ja seura-lehti. niillä meinaan järjestää sellaisen performanssin että tualetin tukkiintuminen on huolenaiheista pienin ja minä en kanna murhetta muassani kun tälle tripille lähden. kotona ihan koitan oleskella ja tukevastipa sittenkin, mutta kukapa tietää, kukapa voisi arvata tai vakuttaa, minkä värisen mekon tai kuinka koinsyömän paidan minä keksin päälleni pukea ja millainen tarve ja halu on kuleksia psykoosieni tätytteisiä katuja vaikka kouvolan poliisiasemalle asti. voi olla voi olla, mitä vaan voi sattua kun minä hallitusti heitän sellasen voltin että itse david lynch olisi jo kateellinen avituksilleni...
mutta eipä luoda liikaa paineita minun pikku päälle ja pikkumaisuuksilleni, voi olla että niitän vain nurmikon, mikä lie isäni toive ja minun tahtoni kun olisi tehdä oikea niitty, ja sen lupaan, tuli niitystä mieleen, että ohdakeperhostakaan en pyydystä tänä vuonna. tänävuonna niitä on kuulemma ihan niin liikenteessä että on jouduttu sulkemaan tieosuuksia euroopassa.
iso-ohdakeperhonen on siis sellanen muutoperhonen mikä vaan tulee suomeen kuolemaan kun se luulee että sen toukka täälä selviää ja siten melkoisen harvinaista herkkua, vaan tänä vuonna niitä saa niin että ei voi paljo kukaan kehua enää silläkään että sellainen on purpura-veralla.
mutta minäpä voisin olla tovin vaikka tuo perhonen kunhan ensin kuoriudun ja pumppailen silmiini jotain sössönsöötä että siitä riittää siivet aukaisemaan. nyt on kuulkaas elokuiden elokuu ja kaikkien psykoosien äitini isä, täälä ja tänään
vapaapääsy