(hälläväliäthallenus)
pitäisi vain enää luopua jostain, niin että humaltuisi. tuntea jotain niin syvältä tarttuvaa että toisten lauluista saisi vain ajatuksen niin sanoa ja oman tekisi.
ainoa, minkä tunnen karmaisevan niin syvältä että se tuntuu sydämessä asti on oma sanomiseni, itseni sääli ja sekin sammuu alkoholilla, mutta sitä pahaa oloa, niitä ajatuksia en kestä ilman elää, mielummin kidun elämäni loppuun kuin teen siitä sen, vain mieltäni hallitseva ajatus murheteosta vie minut seuraavaan päivään, ja sielä ei aurinko nouse, sielä sataa ja kolme seppää pukeutuu silkkivaatteisiin, minä, varis en paskaa päälle sylje, säästän itseäni, sen varjolla.
v.p.k. (vapaa palokunta, itku ihmeinen aihe ja kaikki ne muut)