(se hänelle suotakoon)
kyttyräselkä,
mummo mikä lie, muumio,
selkä solmussa kulkee.
kaislaan kiedottuja sanjoa,
ja sitä kieltä puhuu.
auringon herättämät katsovat
kiiltämättömän kalkkikivettömän
pyramidin seinää vasten heijastuvaa valoa,
minä pölyä nielen.
on aamu ankara ja hiekkamyrsky jo nähtävissä,
se silmiään ei kiduta aarretta etsivän.
tahtoisin viedä harhaan nuo,
kaikki ahneet silmät.
tahtoisin tehdä ne
hiekalla näkemään sen mitä etsivät.
sokeutuvan vähän nähtyään.
mutta olen maaorja, nomadi ja arabi,
minä tanssin kuin käärme punotun ruukun(nostan päätäni).
minä olen osaltain intiaa, kiertolainen, gipsy, mustalainen.
minä tunnen tarut tämän maan.
mutta olen kiertolainen. minut pois ajetaan.
niin menen ja kuulen kaislapillin soivan,
niin pistää kobra soittajaa,
minä kertolainen.
pakkasessa suomen eläin; kidun, pelaan ja laulu soi,
voi kun ei tarvisi huolehtia siitä kuinka
lunta ja pakkasta tulvii jaloille;
kuin poroja vaan, ja venäjältä siimankulkijat... siinä elämää eduskuntaan,
pohjosesta
miä en tiiä siitä mitään, mutta arvaanpa vaan, anttina ikä ja kaikki.
Joko minua halutaan?