IRC-Galleria

ihan tavallinen leffa, britti-leffa jostain 60-luvulta, mutta valmistunut kai 71. pääosassa itsensä, tuolloin, richard attenburough ja vieläkin joku tavallinen john hurt, muutama sivuosanäyttelijä ja vähän perustaa tapahtumille, joita elettiin sodan loputtua vuonna 44.

Ihan tavallinen murhaaja, vain siitä erilainen että oli sarjamurhaaja, ja siitä erilainen sarjamurhaaja että tappoi vähän miten sattuu, tai siis ainahan se kai sattuu, jotenkin tai ainakin johonkin, mutta eritavalla sattumanvaraisesti. vähän niinkuin minäkin teen, tai olen tehnyt vielä kiini jäämättä. kyllä minä vielä joskus kerron miten kaikki tapahtui, kerroinhan jo kuinka runoni muodostan. nyt vain jonkun tulisi nähdä ne runoiksi ja tulla bonnieksi ja ponneaineeksi vesipesuriin, sillä alkaa mennä mielenkiinto kun yksin näitä puuhia puuhailee kai viimeiseen asti, ja se ei todellakaan ollut aikomuksena kun huomasin että minusta ei tullut veturinkuljettajaa vaan palkkamurhaaja, joka ei ollut aivan ykkönen toiveammattia kyseltäessä, mutta harvapa meistä, muista en tiedä, vain ammattitaitoisista marginaali-ammatin -hajorttajista tiedän että moni olisi ollut tyytyväinen ollessaan veturinkuljettaja ja siksi monen heistä voi tunnistaa mitä suuremmasta kellarista, jossa on valtavan hieno ja monimutkainen pienoisrautatie. minä harrastan vain tietokoneita, olen pikkasen erilainen, mutta toisaalta noilla muilla ei ole varaa huudella ihan joka vitun internetin tuutista että, "moi, miä olen palkkamurhaaja, eikä mulla ole edes ajokorttia, enkä käytä kortonkia kun ei ole seksielämääkään", mutta jokainen elää niinkuin yhteiskunnan normit heitä tahtona rajottavat. minä pidän kaikkea rajottavaa ohjenuorana ja koitan hankkia niin vähän hankaluuksia kuin mahdollist, se on ammattitaitoni salaisuus ja juonekkuuteni ehtymätön neuvo tuleville sukupolville. jos jotain haluaisin toivoa, niin olen aina salaa ajatellut että kun joku minut viimeistelee niin se olisi nainen. vähän niinkuin paula porizkova leffassa torstai (thuersday, vai miten se kännissä kirjotetaan). aika lepposa leffa, se pitäisi vaan jollain tasolla tajuta että, niin... puhelin soi... kerron joskus, jos puhelimen soinnista ei tule ovien kolinaa... pakko vastatata ennenkuin paksattaa. morot.