lähes miettimättä miä haluaisin olla sikiö, jonka meksikossa joku vanha mummo virkkuukoukulla ronkkii ulos, että äiti saa jatkaa ammatissaan vielä muutaman vuoden, vaikka ne pari naarmua vähentävätkin hänen seuraavaa äidiski tulemisen mahdollisuutta, saahan hän ainakin elää sellaista elämää kuin itse haluaa, sehän on ihan sama kuin jälkiehkäisypilleri, joita syödään tarkoituksella, vaikka vaihtoetona olisi ihan oikea ehkäisymenetelmäkin eikä jälkiehkäisy.
siis en miä nyt ihan tota tarkota, mutta miä vaan meinaan että toi on huono vitsi. toi on yhdessä elokuvassa sellanen juttu (kill bill)) mikä on jossain kultaplatinabonuseditizioonissa kerrottu tollee... mut kuitenkin, noi on noita henkimaailman juttuja ja muun ei pitäisi meitä edes kiinnostaa. kuullaan vaan ja annetaan mennä, ehkä kerrotaan ohkikulkijoille, joskus joku ne kuitenkin tekee elämässä tapahtuneiksi, on siis hyvä kertoa jo valmiiksi niin ei tule loukanneeksi ketään tarkoituksella.
nyt otan viisi askelta ... eikun tossa tielähän eilen hyppäsivät naapurit ruutua. menenkin hakemaan postilaatikon ja kataisen nilkkani paluu matkalla, vain viisi askelta ja pai moi!
tilkka kiljuu ja palaa kumi. hö-öhöhö-öhöhöhö. remu soittaa rovaniemelle ja kysyy siivojalta valkosta pussia mikä ei ole pussilakana, ja pääsee iltapäivälehtiin, no ääsi se kyllä koppiinkin, miksiköhän, onko se niin kova pr-guru vai niin vtun tyhmä? sitä miettiessä, minä alitan rimaa, remuamatta.