(saatana, eihän minul ole mitään - viskaa taskukellon veteen, ote irtoaa, kettinkin vajoaa.
-hiha kastuu saatanan kylmällä veellä, soua rantaa!
(vittu että vituttaa, työnnän sen ölisevän pään veden alle vielä viideksi minuutiksi, eiköhän se vastaa aika syvää sukellusta. - marjaniemi (kekkarainen) ei ajatellut vaan piti täysin, ja siis ainoana vaihtoehdon olla joko materiaa tai antimateriaa, mutta kun ei ollu eurooppalaisilla, amarikkalaisten elokuvien mukaan kuin elohopiata lämpö-putkissa niin eihän siinä auta joku bergmanin perhe hittojakaan.
koitas nyt sitte ymmärtää peter von bachin puheita kun niitä esitetään vain joinain irrallisina johdanotoina johonkin muuhun kuin illan elokuvaan siis totta vitussa minuakin ärsytti noi jutut josku, minua ärsyttää lauri törhönen yhtälailla, mutta kyllä miä olisin heti valmis haasteeseen, jos pääsis jostain idioottimisista pääsykokeista läpi, kai se on sanotttava, ja oli tai onpa nyt niin. niin miä en kilpaile ikinä mistään, mutta miä leikin ajatuksella sinätuletolemaan@seitsämänkertaaseitsän...
äh. toi oli leikkiä. miä kun meni vilttimieheksi kartongille niin pelasivat sielä monesti vuoron (***** alussa, ja usein muutenkin, niin aina sanoivat seitsämän minun kohdalleni, ja se oli siinä. minä maksoin limsat, ja juuri siksi koska tiesin häviäväni. aloin pitämään kirjaa noista ja nyt siitä on kulunut kolmekymmentäkuusi vuotta. vittumaistahan se on kun ei nukuta, ja niskaa pakottaa. revyy on
naapurissa ja ite on niin kuin olisi hetkessä, joka ei ole hyvä enne.
onpas mentävä tupakalle ja kateltava taivasta kiikarilla. on sellainen mikä pyörii samaan aikaan maapallon kanssa niin saan omat valokuvani, jos näen supernovan. sillä ja juuri siksi tiedän että
vuoro oli minunun. kaunista rataa ja kukkia hatussa ja voi veisuli viisan nimi kun tollasta sanoitkaan...
no, mutta ja kun
nokun:
eikun:
aha. sellanen sketsi. noh, eiköhän se loiri tosta jotain saa, jos siinä kaa-kaa... mina..kana.raakana.broileri.paskana?!
-vanha viidakon anonta.