IRC-Galleria

(haetaan... hakuaika oli 000000.00002 sekuntia, siihen ei sisältynyt sukumerkin jälkeinen sana eikä ne sen jälkeen, johon tuli pilkku ja se siinä välissä)

näin olemme luoneet itsellemme puoli valtakuntaa, josta on antaa ja hevosen pitkälettiselle miehelle. olisi helvetin hauskaa kertoa tämä satu loppuun, mutta peter (ei Sellers) vaan Jackson, on laihtunut pirusti. tekeekö se enemmän töitä elokuvien kun oman kunavasa eteen, ja mitä teki Kubrick, vaikka on juutalainen nimi.

mennääs takasin sinne hiekkalaatikolle. hikkalaatikon alta paljastui kaivo, oikea suihkukaivo, sen ympärille oli mukavaa, kun äiti kaivoi sen esiin ja ite ei tarvinut tehä pihatöitä kun oli kaver abloilla töissä, vai mitenkä se meni. joku jyrisee taas, mutta ei ole se ukkonen koska kuulen hyttysverhon räminää ennen jonkun ääneen, joka tervehtii.

elämä on helppo, kun on joku josta pitää kíi,

kato!

(paan jatkaen tähän17:36 kun laittoi soittimeni soimaan hallusinogenia ja siinä sanottiin an sein, beyond saniti, se on varmaan latinaakin joltain osin mutta tarkoittaa sitä että vinolla on ollu paljon enemmän tekemistä kiun toivottu vaikutus oli ja sitä korjailen. mutta tappouhkauksia on mukailtava. ehkä novelliini ei tule kaikkia mainittuja nimiä, en tiedä, vielä. saapas näkee mitä kenkä tekee; vaihdanoko oletuskuvakseni sen, jonka kuvatekstissä sanon että minua ei saa hakkamalla hiljaiseksi, mutta ei kyllä puhumaankaan?

kato on se kiinalinen niissä elokuviss, joilla tehtiin mahdolliseksi "being there" -elokuva. ymmärrättehän, että en ole lukenut vielä sitä kirjaa. seitsämän kertaa seitsämän... taas toi tapani kansanlaulu tuli penkalle, käyn antamassa sille tietä ja vauhtia... palaillaan, kun balalaikkaa taas joku joutuu soittamaan, nyt pitää aika kiirettä sielä missä on tuli, jos muistatte unohtaneenne jotain niin nyt muistatte ainaKin sen, ehheheheehe aina senkin(*.

(senkki on penkki jossain itäsuomalaisessa murteessa. kaipiaisissa, sukuni hallussa... pikku-pikku-karjalassa...niin kymenlaakso sun laulusi soikoon... kaipiaisissa oli joksu kamari-orkestei, jossa äitini-isä oli viulistina, kun kävin kattomassa harjotuksia Kaipiaisten vapaa palokunnan tiloissa... sielä oli vaikka ja mitä, mutta se musiikki: sanoin - kuvaamatonta.

unestani on tullut vähän totta, mutta pelinhenki on vasta käymässä ilmi. sellaista...

houseguest