IRC-Galleria

[tuli just kylään permutaatio ja pari sen kaveria niin miä en voi tullia. tota... noin... kulliakos imet, jonkun muun, jonkun muun. sikamaista kannibalismia joulurauhan aikaan ei voi tuomita, toteaa tuomiokapituli ja syyttää syyfilistä timbuktusta, vai missä se pipppuritaani taas kasvaakaan. vedä turpaani sitä sanoo konsuli donneri, joka tavoitettiin helsinki-vantaan terminaalista, matkalla los angelesiin ja sieltä suora lentoyhteys mannerheimin-luostarin kautta nyysuujasorkkatautiin, kaikki hevosista pitävät miehet eivät pane marco bursin tavoin, raskauden uhreja hepseprian pustossa ja suutele sen jälkeen tanssivaa bjurströmiä suulle, kaiikki hintit eivät niin edesvastuuttomia kuin homot väittävät, hän vielä ehti tokaista olemattomalle toimittajalle ennen nousuaan paperitähteen. kainalossa kiilsi vanha, mutta kultana väsymätön oscar-kuvastus, millä ei ole mitään tekemistä willin elämän kanssa, vaikka bensiinihajukaan ei ole täysin vieras, alaston donner örisi noustessaan alas finnairnian koneeseen kekkosen tapaan]

miä olin suunitellu permutaatiolla tehä sen minkä toi asfl. katon myöhemmin (salkov vissii) [1:50.75 http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE]. ajatuskin karkasi... [2:02]... Timppa (kumpi tahansa, molemmat mielummin) noista noin... no ne ajat ovat takana päin... joskus. kauan sitten ]2n95[25 (tollasta vitun operator overloadian käytellään c++. itku tulee. (on minuutteja ja sekunteja toi aika tosta ybe linkistä jos on enää vomasa, ettikää ite jostain se ristilukki, mullahan ei ole toi vinyylilevysoitin käytössä, muistin kun menin ropailemaan tonne...)

no. sibeliusta se on ja piti olla toivo kuula, mutta kun tuli myrskyluodin maijaa ettiessä mieleen että tänä jouluna että tänä jouluna kaan en maijaan astu, tai kuluneena, kuinka sen sanoo kun aika ei kulu... jnejne... en nähnyt pessi ja illusia leffaa ja sitä mahtavaa loppua kun se pieni tyttö, illusia, soittaa pianolla )istuen( kotona (lie), jouluna (kai), sibeliuksren ristilukkia, ja ainoa mitä juutuubilla oli tarjota oli, vaikkakin iiro rantalaisen juontamana... no laitan sen linkin, koska on syytä ja aihetta olettaa että kovin moni ei tiedä miltä kuulostaa ristilukki, ja tämän, seuraavan kuultuaan vielä harvempi sen tunnistaisi niin laitanpa siksi, ja kuultavaksi. lukekaa sitten mitä luette, mutta lukekaa luultavaksi ja muitten ajateltavaks, että miä tiiän vähän kaikenlaista, mutta en kerkiä joka paikkaan vaikka mieli niin tekee: tässä on ajateltava vähän haavikkoakin, ja posteljooneja, ja konnareita, mutta ihmisiä, joita voisi sanoa inhimillisiksi, ei. tutuiksi vielä vähemmän ja ystäviksi viimiseksi jäi harri kukanaho, sen melkein vannon, jos ei sitte toi yks sosiopaatti tai epäskientologi niin sitte on minun apostolinura melkolailla itteni varassa, ja niin olen aina asioitten, niitten -haaran ja -seikkojen pelännytkin olevan.

on yksinkertaisesti ite tehtävä se valinta siitä, ketä pitää lähellään ja minä itseään, kun kukaan ei kestä läheisyyttäni, eivät edes omaiset, paitsi kiristyksen ja uhkailun kautta, mitä sanon avulla tekemiseksi. mutta tuon huomautukesen ja kohteiliasuuden voitte ohittaa aivan vain kirjallisena kuriositeettina, silllä, millä jännitys pidetään, jousessa tai damokleen miekassa.

kappas vaan, minttu sekä ville... ja vituillaan on piraattisaitti u2b, miä koitin hakea sekunnilleen sitä alkua uudestaan niin nyt se ei toista enää tuota ko. sibbistä, kai se kuvittelee jotain... noin viksu on netti, ja miä luulen miksi, ja ajattelen että juuri kaltaistenne tähden. pitääkö syöttää sinne sitä yhtä ja samaa ja jättää ristilukki pois. no minulla on se vhs-kasetilla, yleltä, ennen jungnerin aikaa, kiitos ei hbota ja tuostakin taas voisin saada näpilleni, mutta enpä ota.

miä tiedän henkilöitä ja tunnen ihmisiä, miä haluan iholleni ne keitä tiedän, en heitä keitä luulin tuntevani. uskon että tunne on jälkinmäisen eli tuntemisen osalta molemminpuolinen, mutta pelkäänpä että se on tietämisen suhteen sama. olenkin päätynyt ajatukseen että hävitän hevon vittuun kaikki ihmiset ympäriltäni, kun eivät kehtaa minua tutuksi tunnustaa tai tuntemakseen tietäää. sukulaisten suhteen on vielä vähän arvottavaa, mutta juuri siksi kaikki onkin kaikki mahdollisuudet jo menneet. enää on todettavissa se mikä toistui, ja mitä en koskaan olisi halunnut nähdä.

...

elämä on helppoo kun ei löydä internetistä kaikkea edes siitä musiikista, jota haluaisi muiden kuulevan. se on jazzin henki, ja jos ei niin impron kuitenkin. jos tämä on tosi ja miä, tai puheeni ovat järjestäytyneen... ups, järestäytyvän toimnam tulosta olen minä egoisti, sillä kuinka monta arafanttia jo yksin galleriaan mahtuu, kun minä en ole ainoa. aino käveli veteen ja hukkui, kun ei tahtonut tehdä veljelleen lasta, se on kalevalasta.

tietäisittepä kuinka vihattu minä olen suvussani, ette kyllä ulapalle huutelisi vaan tulisitta ja hakisitte minut majakalle turvaan, kuin nuuska muikku sen. haagassa, muistean aina sen työmaktan porvoosta espooseen, raatteenhampaalle. kun haagan kautta poimittiin ja pudotettiin työmatkalaisia, ajettiin keskellä kumpa tai mikä hiton ilmansuunta-haaga se olikaan, oli silloin toivottavasti vieläkin ja jos, kun nyt kerron - viimein - on sellanen sojottava hiili... tiilirakenteinen torni kuin kummilassa. eli muuntoasema tai joku sellanen saakelin sähköjakelusysteemipiste, mutta varmasti jo silloin toiminnasta poistettu. sitä!

sen miä haluan ostaa kun miä teen sen oman pelin, ja sitte miä työllistän kaikki kaverini ja firman kotipaikka tulee olemaan jossain lapissa tai jossain, koska enää se ei voi olla anjalankoski, jolle miä vähän tunnen olevani vieläkin velkaa, eikä vain siksi että joku atk-päälikkö täältä lähti ja miä sain kuunnella jotain samaa urvellusta vaxista kun finnairiltakin, ennenkuin olin edes töissä.

menkäis, vittuunne, lehmät, jotka noine ja niine perustein minua silloin ette ottaneet töihin kun ne oli "korkeakoulupaikkoja"...

nättiä. nättiä ja epä-solidarista kuin ystäväni tänään, näinä päivinää ja vietettyinä vuosina. turpaan on tullut, pata on soimannut kattilaa ja tän talven miä tungen puita siihen pannuun, sitte katellaan. kouvolaan, toho ite kouvolaan miä en muuta, vaikka on mahollisuus, koska miä tiedän että miä tapan jonkun, jos miä menen sinne. ja joku voi kuvitella että miä taas puhun jostain elollisesta, mutta palataanpas pikkasen ajassa taaksepäin. tämä eli tuo onkin juuri hienoa ajassa että se ei kulu vaan se on, sekä filosofisesti että fysiikan-lakien mukaan: siihen voi palata, kuolleisiin tai elävänä kuolleisiin, joka on filosofista, joku pitää sitä uskontona ja se on ihan ok. sen verran taitavan, no puhuja ainakin (oli se ja on vieläkin) tietävä myös että pikku sähellyksissä tuo puuhaili yhtä sun toista ja vielä siinä ohessa selventeli minulle yleisen ja suppeamman suhteellisuusteroian eroa niin että tiesin että minulla olisi aika työ yltää edes toisen sisäistämiseen ja tuln tyytyneeksi siihen että tajusin edes sen kuinka paljon hankaloitin (paljon jälkeenpäni tosin) meidän molempien opintoja, mutta kun oli noita, tai siis tuo, yhteinen harrastus ja aika harvoin muuta kuin ei toivottua tai ei suuniteltua seuraa, ja kaverilla vielä karismaa niin aika siinä meni.

hän selvisi, vähän edes, ja paljon paremmin kuin minä, se lohtuna.

nyt tämä merkintä päätökseen ja hevon vitun kuuseen. palo käämit tuossa pari tuntia sitten niin tökkäsin itteni tänne etten taas lähe selliin.

on nimittäin niin että kohta joku loukkaantuu, ja miä en hirviästi jaksa kuunnella jotain 'alko-tuli-kylään-juttuja', miä tuon ruosteisia lokasuojia tollasille lokeille, seuraavan kerran kun kuuntelen puhelimessa väitteitä 'paskapuheista' tai huutamista että 'siä kuuntelet nyt'.

pidän vähintään kohtuullisena, että minulle ei käydä huutelemaan, jos ei olla valmiita ite siihen mitä muilta pyydetäään. vitun neljä markkaa, kuten lapinlahden linnut sketsissä vempataan :P

hähä-ristilukki, ala sibelius, mutta elokuvasta pessi ja illusia. jos joku panis sen youtubeen niin olis kivaa. moi rotat, ertokaa telveisiä lokeille, jos tiiätte kuka noin sanois kun miä olen sen mukana.

sika maista seuraa,

vitun keijut levittää mun voimariinia kuin margariinia vain kotona saavat, vierestä katon ja täälä murisen

ainii.
eikun...
siis
piti sanoa

vain että postuumisti kostun ja ulisen, omissa unissa kai hauskakin olisin jos en lokkina paikalla olisi jo ennemmin. vaihdan sibeliuksen leevin ja uniisi tulisin, jos en palomiehiä pelkäisi kun puolet niistäkin on poliiseja valepuvuissaan. mä jokerina korttina, pakan pohjalla odotan, että joku mut hihasta kaivaa ja pöydälle heittä ennen veiviään...

p.s.
pauliseni. muistatkos kun siitä yhdestä veturinkuljettajasta juttelin että lainasi minulle kellopeliappelisiinin ja siinä oli se joku wong lee (no ei ollut wong lee kun wong lee oli ton alexander salkovin työkaveri ja ne nai laboratoriossa, bell laboratoriossa, kuin ben kingsley ja lena olin salvador dalista kertovassa elokuvassa, dalin terrariossa. kohtauksia, ei näytetty, tietenkään, jos edes kuvattiin, mutta jokainen voi kuvailla ne mielessään. tais toi salkovikin mennä ihan hitoilleen ja sekoontua johonkin jäätanssijaan, mutta ajatus kai on tärkeintä. eikö lahjoistakin sanota niin, lahjattomista tahdotaan ajatella, siis näkemiin. mä kuihtuneena leenana kuvitellusti olisin, tyytyväinen jos huvittuneena muistelisit, pahoja aikeita ja hyviä tekoja... jauhoja suuhun, pippuria silmiin ja kauliista päähän. vain autosi kolhisin jos saisin herätä risstiinnaulittuna ääreen enkä alle television.

(ei tule minusta uutta göstaa ja se ei ole aiheellistakaan, vain toive unta vai miten se menisikään, toiveunta_Å, aika leikkiä kaikki vaan jnejne)

[vetäiskö käteen vai ottaisiko iteltään suihin kun on selibaatissa? kas siinä pulma, kun vaihtoehtojen vähyys rajottaa tekemisenpuutetta. taidan roiskasta tohon näppikselle ja vetää hiiren irti koneesta. miks' rajottasin sen tekemisiä vain siksi etten voi olla kuin joku eikun