IRC-Galleria

[todellisessa paniikissa, pitää sanani, miä jouduin tekemään puhelun, että soittasin siskolleni]

anna siskon numero, miä kysyin, ja äiti vastasi "miä en voi". miä kysyin uuvestaan ja sain saman vastaukse, vasta sitte juolahti mieleni kysyä että et voi (niinku ei tiedä) vai saa (niinku olis kiellettyä). äidiltäni oli kieltänyt siko antamasta numeroaan hänelle, äiti itki sanoesaan sitä. minä rauhottelin että ei ole sellaista hätää, ja tokasin vaan että on se ennenkin auttanut. ehkä juuri siksi, tai sitten niin että siskoltani on kysytty töissä, että olenko minä hänen veljensä kun olen jokskus maininnut sukunimen. ei, siskoni ei ole minun veli, tiedän sen nyt. en tahtoisi olla itseni sukulainen, mutta jollain oudolla tavalla minä haluan olla tällainen, jä vähän päälle

ok. miä olen aina kehnu, täälä, peltolan suvun tai äitini suvun sukujuhlia ja maininnut kai senkin kuinka ne lakkasi olemasta kun äitini äiti, evakko, lakkasi pitämästä juhlapyhi, jotka oli ortodoksien parissa vähintään yhtä kuultavia kuin joku syntymäpäivä.

muuan yhteisössä. miä elin näkymätöntä elämää vuodesta 94-5 vuoteen 2003, ja sitte hajosin käsiini. minulle sanottiin, arvon taholta, jota kunnioitan edelleen että "kuinka minä voin olla noin vihattu ihminen" tai jotain hyvin tuon tapaista, josta ei voi erehtyä. ehkä syy on juuri tässä.

[mul onjoku windows nappaimistö jossa on toi windows-menu -näppäinsiirretty (vaihdettu) alt-gr -nappaimen kanssa niin on vähnä tukosta lähtä kuselle, taian kusta maitopurkkiin, jos sellanen on tässä huoneessa. siitäkin on minulla tarinoita kertoa, mutta nyt ei ehi. on kyse, luultavaa todennäkoisemmin lyrica-kusesta ja se ei ana odottaa]

noin kolme vuotta (siitä kun se joulupossunosa) lakkasi kiusaamasta minua miä olen ollut aika tuuliajolla. minusta on hienoa että lääkäri (psykiatri) kehotaa surffailemaan netissä ja ettimään jostain autistien sivuilta jonkun gibraltarin-syndrooman merkkejä, toteaa, isäni kuullen, että lyricahan on sellainen lääke, joka metaboloituu maksassa. soi mulla hälytyskello kun on tullu juotua viinaa antabuksenkin kanssa mikä ei ole varsinainen salaisuus ja kerron mieluusti kuinka siihen kehitetään toleranssi ja hero, kun on c64-peli, niin jos se olis femiini niin se olis joku muu sana ja sen kemian voi lukea vaikka antti heikkilän kirajsta, riippuvuus - valheiden verkko. miä olen jopa elämäni velkaa, ehkä, tuosta kokeilusta, mutta kaikkille läkäreille, jotka minua uskaltavat hoitaa minä asian kerron. olen, jopa saanut reseptinkin sen jälkeen, mutta lopetin itse, ilman lääkärin lupaa, syömisen kun alkoi tulla sellainen olo.... ymmärrättehän.

minä olen kohta 42 vuotta vanha, se on elämän tarkoitus, eräällä lailla, laki jalaki jnejne. mutta kaikki toteutuu niinkuin ihminen itse netekee. ei niin että olisi joku suurmies ja loisi seuraavaan ihmiskunnan eikä niin kuin olisi joku kata kärkkäinen tai renny harlin, jota ovat tunnustautuneet joskus 20v sitten fatalisteiksi (luulen että tuo ajatus... tai siis toivon ettät tuo ajatus, suuntaus elämän ajatuksesta on karsiutunut ja tullut pikkasen mieleen että omillakin teoilla on vaikutsta ja se ei silloin ole fatalismia.

vaan katso, jos luit minua ääneen tai kuulit paikalla kun tämän puhuin, niin tunnet elämäsi ennaltamäärätyksi, ja minä, kuollessani, olen esimerkki ja laukaiseva tekjä. niin ei ole, valitan. sinä ja te elätte omaa elämäänne. minä kuolen tätä, joka minulla on ja vielä yli 40 vuotta, ja minua vituttaa, suuresti ja suunnattomasti. tämä yheisö ei tulekestämään sitä aikaa tai sen vertaa ja sellaista lääkäriä ei ole, joka haluaisi minua hoitaa. minulle on sanottu että läsnäollessani sairastuu, johon voin vain todeta tuolloin että ajattele vanhempiani.

ajatellaanpa tovi , sibeliusta karelia suite intermezzo 38s - 2min3s tms.

p.s. mul on lääkärinaika varattuna torstaiksi eli tod.näk. tulen valvomaan aika hyvin. en tiedä mitä tiellä tiän, mutta ajattelin sanoa, sen mikä mielessä on.

p.s.s. totta hitossa miä ajattelin että muitakin on ja pahempia oloja, mutta ajattelin että jos sen sanon niin ei tarvi kaikkien. ei tehä tästä jotain sairaalaa. perustetaan oma yhteisö irciin, mutta ei unohdeta pata-ässää eli galleriaa. miä olen niin kovasti kiitollinen että miä olen saanu aukoa päätäni ja olla suorapuheinen täälä niin että minua ei edes läsnäolevat kuuntele, jos tällasia puhun, ja se johtuu ihan ahistuksesta, mikä minusta on ihanaa. kuten piti olla. sillä elämä ihmisen on paikka ajassa, ja minun jälki on galleriassa, jos miä satun kuolemaan, niin täältä löytyy kaikki eväät ja juorut ja huolettomuudet. miä kuitenkin aina nauran, vaikka asia on vakava, miä samaistun ja se minua jälkeenpäin huvittaa. Jussi, jummijammi, tuus käymää, miä olen huolissani, vähän, sinusta... mut ei mitään paniikkia ja veikka mukaa ja sisko ja kaikki sukulaiset (niilo-hannasta, poikaan nimeltä päivi)

-- fäggis, ite
- (jos ja kun luette tätä niin toistakaa kaikenaikaa tätä: http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE se on se sibeliuksen intermezzo, mut hypätkää suoraan, aina, toho 58s kohdalle kun se kiihkeä osa päättyy.