IRC-Galleria

http://evadahlgren.com/musik -- laitoin ton linkin ihan ilkeilläkseni noin ja tohoh. Vituttaahann, se vähän että hakukoneesta kaivaa jotain viidettä linjaa ja sitte tulee eteen painikkeet, joista valitaan kstopidsloyfoy ja tai vielä enemmän stosdsoklopodifinioi ja sokrates itkee kun keksintöjen maailmasta ei saa vieläkään puhua - internetissä... miä juon myrkkyä ja taidan syödäkin vähän, mielelläni ken ties ja barbit kuolee kans'! meikä ei takaa, mutta vannomatta paras... jne. jne. jne. ja tehän arvaatte jo että mistä nyt on kysmys ja kuka sitä kärttää... lukkoseppä saa trupaduurista, melkein tekis mieli uhata kuolemalla, mutta ja kun ja sitte kun vielä]]] sitä luullessa ja pahempaa odotellessa... castafiore, ah ma nauran kun kuvani nään' peilissäin... vai kuinka se menikään.

miä kävin varttumaan, kun varttumisella tarkoitan odottelua. odottelua sanoessa miä en ole tullu ajatelleeksi, sen paremmin kuin tullutkaan, että mitä ne sijamuodot on ja kuinka niitä käytellään.

sitte miä olin hetken jumissa ja sen tajuttuani jumitin pikkasen lisää ja vähän sen päälle. olin tullut ajatelleeksi kuinka sanoa mitä ja missä tilanteessa kuitenkin niin että viestini on sellaista sorttia ja kaliiberiksi arvioin vähän enempi niin on minun sitte oltava taas nätti ja kaunis. pelkkä ajatus siitä että minä, itsenäni - saati - itsekseni saisin olla ja ottaisin taas sen vapauden saa minua ajattelevat ihmiset kahvatamaan, eikä siinä mitään, sillä itse ajattelen minua ajattelevia - samalla, kun tajusin että todellisuudessa ei ollut kysmys mistään muusta kuin minusta: mitä minä ajattelen, kuinka sen esitän ja enimmäkseen kuitenkin tulkinnasta. nyt minua tulkitaan niin ja näin, mutta se suuri...

samanaikaisesti jossain hyvinkäällä kuunnellaan radiosta selostusta jostain pesäpallo-ottelusta ja yöradiossa muistetaan, vittu mitään muistanu eikä ajatellukaan, ikiootti, kun juonisi - niitä juonia ajatellessa olin ehtinyt jo kantaa vettä ja mehua eristysvilloissa asuvalle majoittujalle... katsokaas kun... on olemassa sellainen mielenkiintoinen lahdko, jolla on keinot, neuvot ja pääsy; pääsyy, jollen suinkaan sanoisi ja erittäin hyvä sellainen... no jonkinlainen pääsy kuitenkin kaikkiin niihin ihmisiin ja ajatuksiin niistä, ja niistäkin, ihmisistä, joiden lääkkeitä syöt... oho. stephen king, keskity antti, keskity! tämä tarina minun pitääkin kertoa tekstipelissä...

samaan aikaan, kutakuinkin ja jotenkin niin että rattaat on ja kellolta näyttää - saunassa, on märkää ajattelin ja kiiruhdin järveen... kakkosnelosia, nyt tiedän miksi on kakkosnelosia ja sillä päähän niin että naamassa näkyy, jos puheet ei riitä... suuria paljastuksia ja vielä suuremmoisia, noita vitun sijapäätteitä... miä kerron jutun, jos se on tarina niin sen pitää riittää: listataamn muutama maailman, minulle, suurimmista salaisuuksista, mutta niin että esitetään pientä salaliitto...

tekstipelissä törmäsin metsässä agressiiviseen kaniin, onneksi olen aasi, joka ei kuitenkaan tykkää porkkanasta, ja piskalla en taho liikkua lainkaan, mutta jos vähän tehää asiat tai jotkin riittävät tekosyyt pakottavat päätä on asiaa tutkiskeltava hieman siltä kannalta että kenen kirvestä tänään kannan ja kuinka olen kertonut lemminkäisen tarinasta esseessäni: lukematta paras ja siitä osoituksena... ole hyvä, sanoo lahjan saajalle! nyt suomessa on kieli, jota en puhu tai mitä en varmaan edes edusta, jos tahtoisin ja jos ajatellaan ei-hevon-vitun-kuusen-hevon-vitun-vitun-vittua ja tehdään alustavia persoonallisuusanalyysejä kirjoituttamansa kehotuksesta ja näin ne näkyy on näkyyn uskottava, mutta niin että sitä vääristellään...

hommat pelaa iteksee, vähän aikaa, sitte joku tajuaa että ja vittu, otetaas kusinäyte, päästä, vittu, munanpäästä. äijäl' on vaihde-vitun-vuodet. mene helvettiin, mene helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta ja voisinpa sanoa ymmärrettävästi että koskaan en ole kerran jälkeen lähtöruudusta kuullut ja olen huolissani siitä että joku sitä ajattelee, muun kuin monopoly (se peli, lautavitunskientopeikoseoli, heikot sortuu elontiellä ja eutanasiasta

salaliittoja eutanasiasta ja muita huvitelmia...

jos minä saisin ajatella olisin minä tälla hetkellä sitä mieltä että elän elämäni puoliiväliä, näin ja noin ja niin vituilleen kun vaan voi ja miten helvetin sekasin saan olla ja silti miä olen vuosissa vasta puolivälissä: ajattelenpas tätä asiaa vähän ja sitte joku ajattelee että toi oli tosi hyvin ajateltu, mutta harmina on se että menin sanomaan niin, niin internetissä, onnea oli sen verran sattumassa että tapahtumasta ei tullut kovin suuri, vaikka seuraukset olivat katastrofaaliset - internettiennetin kirjoa - ja sellaiset kirot pitää ajatella koralliksi ja pitää kuten tulisi olla eli toimia johdonmukaisesti, jos ei ole johdon mukainen....

ihan pieni kirosana on pantava tähän siitä että webbikamerat on halpoja ja pappa ne maksaa, jos lukko putoaa lattialle niin siitä ei seuraa kostonkierre. sanon tässä ja nyt, että jos tuuman heiluu lukko tuulessa kun ite nukun ja en siihen herää ja ajattelen ennen optikolle menoa että en kerro asiasta papalle kun mulle tulee hiki muutenkin, niin käytyäni selittämään papalle että miksi en spekuloi ja ketkä ovet kuulleet tarinan lukosta ja avaimesta ja vara-avaimesta ja vielä senkään jälkeen kun tulen kotiin - naapureita häritsemättä tai herättämättä, mutta ikkunoita helistellen - on kulmakunnalla kaikki hyvin. tämä on niitä pienen ja hyvin sekavan ihmisen hauskoja hetkiä köyhässä elämässä kun tulee ajatelleeksi sitä että mitä elämältä hakee: onko minulla vihollisia tai katkeruutta tai voiko olla että minulla on vihaavia ihmisiä tai uhkaavia tekijöitä, joihin en voi millään tavalla varautua?

on. minulla on kaikkea, koska olen tehnyt elämässäni paljon sellaisia asioita että minusta on tullut ja kehittynyt sellainen marginaali, että välillä ei tahtoisi edes elää, mutta ajateltava on alati ja sille ei voi mitään...

mikrofoneja, nyt tiedän miksi on mikrofoneja...

mikrofoneja on hampaissa lähinnä ja aika lähellä kun on niin ihan tommosta kapitalismia tai jotain vitun siistiä oppia miettiessä kun koittaa eritellä mielessään että mitä tehtävää varten on, kun kuitenkin on ihan sattuman kauppaa niin silloin voi ajatella olevansa myös sellaista kauppatavaraa, so. olen myytävänä, tässä sitä nimeä taas myydään -ilmoitus ja viittaus omiin viisauksiin. olenhan niin älykäs ja taitellinen että minulta ei pelasta muita kuin juomiseni itseni hengiltä kun kipulääkärit syöttää lisää lyrikaa ja varma-sampo on sponsori. miä ajattelen tupakalla ja hyttysenpuremnia nilkoissa raapien, kohtalaisen kovaa ja ankaraa puhaa, olosuhteet tai ne suhteettomuudetkin.... noniin on noita ja on niitä tarviiko joka asialle olla sellainen selitys että minua pitää ymmärtää aina, mutta vain silloin - erityisesti - kun puhun muista, muista... muista Antti, että sinä et olisi mikään pekka.puupaa ilman internettiä < kaikki hakukoneet soittaa puheluja fbi:lle ja miä itken ja nauran ja lihapullat pyörii lattialla ja niitten perässä konttaava, itkevä mies hakee lisää maitoa ja puhuu ruotsista, mutta ei sitä... kaikki tapahtui porvossa ja miä olen kuin remu aaltonen ja jari tervo ja joku vitun nyyman yrittää lukea vitsiä teleprompterilta... tuli ikävä sitä jaksoa runoraadista, jossa baba lybek tai mien se krijoitetaan, koitti ja vähän taisi onnistuakin analysoidessaan jotain lyhyttä tekstiä mitä virtanenkaan ei ollut ensin ajatellut ymmärtää....

lyhyitä ajatuksia, vähän pidempiä ajatuksia ja ultrausta: tässä kohtaa tulisi videoinstallaatiossssa lähteellä, alasimen soidessa (arvo meriläinen, soi joku meriläisen teos taanoin yle klassiselta, yöllä, tietenkin... nämä ovat näitä, niistä niihin) ja kaikilla oli niin mukavaa, kunnes heräsi kysymys, jos toinenkin ja kysmykset herättelivät uusia kysmyksiä kunnes joku huomasi että kysmykset herättelevitä toisiaan ja silloin kaiiiiikki oli niin ilosia ja myöhässä ja ilosia ja myöhemmin ajatteli että onni onnettomuudessa oli se suunnaton ilo ja kaikki halusivat olla arafatin kavereita, mutta arafat, os. antti oli muuttunut sielulta ja sydämeltään kylmäksi ja kovaksi ihmiseksi. arafat oli melkein unohtanut että hän on kuitenkin vain yksi arafat ja internetissä pitää käyttäytyä tai muuteen kaikki suhtautuvat yhtä suunnattomalla pelolla ja kohta kaikki ja kaikesta on tullut saippuakuplia kuin vain saippuakuplat voivat ne suurenevat joka suuntaan siten etäännyttäen itseään muista tulematta miksikään muuksi kuin suuremmaksi saippuakuplaksi sellaisella kustannuksella että ovat osa suurempaa ja yhä kasvavaa saippuakuplaa ja se vitun radikaali. se vitun radikaali, kaisa! missä olet kaisa, kettusen kaisaa huhuilen tässä, kun tiedän voivani huhuilla koska tarkoitan tiettyä yhtä ja henkilönä samaa, kemian opettajaani ja muistelen amisaikojen kemiantunteja ja mietin että onneksi on mninulle se että muistan kaisan kemiantunneista jotain siitä kuinka reaktioyhtälöillä sain todistettua merikoulun kymppiluokkalaiselle merimiehelle että vittu! bensa kun palaa niin se hapettuu ja siinä ei synny rikkiä

muuten saisitte insertoida tähän insestissänne tia tai missä nyt tahotte lapsianne hakta, kun kuvittelette että se tapahtuu salaa ja asiastahan tullaan vielä puhumaan aivan uskomattomin konstein... konsteista puhun yksinomaan ja siitä syystä että väärän valan (tai kaks tai seittämän sellaista ja tiedättehän kai että seitsämää pidän, jostain käsittämättömästä, vieläkinkö?) jallatijallati oli kerran onnimann8i onnimannisesta matikka ja sitte tuli fysiikanopettajaksi kujala ja pannaan nimiä lokaan. HEI, TULKAA MUKAAN, MIÄ PISTÄN ULTRAUSVALOKUVIA HIMIN SOLISTISTA SEISKAAN JA DECRYPTONAATTORIIN!!?

miä teillä moi,
vaan