lähde (sua lähde kaunis katselen, kuvaasi kaunista, haistakaa nyt sammale ja uusi kuvanne kuulkaa te...)
olet vain
et mene
lähde siis
virtaat
eloisa jotenkin olet
kaunis luonasi käydä
katsomassa
jäljet ympärtiltäsi tarkastaa
lähde on
siihen voi luottaa
kävijöihin ei
lähden
huokaa
älä huoli minusta
jos et palaa
pulputtaa
tietää kyllä
jo vastauksen saadessaan
sinä et karkaa
niin
olen
lähde
siis
mene
muualta kuin muistikuvistasi
pinnaltani heti näkysi katoaa
kun saat muualla juodaksesi kuvan
koreamman kuin kumartamalla
janosi tähden veden ääreen
kaipuuni
karkasi taas
tai kaatui
vastahan me kolmesataa vuotta
yhdessä olimme
sammal peitti
sienet hajotti
ei jäänyt jälkeäkään
ajatus
jää minut peitti
uusi kuu
ivaa
vieläkö lähteillä kukaan käy edes
ennen jopa mentiin
shamaanit ja kakarat puljasivat kilvan
etenkin talvisin
voi sinua
jo lähde
surua on
mieli raskas
vaikka kuulas
kun sinua katselen
uho
taitaa olla luonto lähteen
ja uusi virta ajatus tähteen
niin
luokse sinun valon vuoksi
äärellä vielä käy hirvi ja moni muu
minkä ihminen unohtaa ja kuvittelee
vanhana tajuaa
miksi lähti
ei näy taivalla tähtiä
jotka lähteen yllä kuvansa loi
sinä kuu
tähtiä muka määräät
sinun aikasi kuluu
kuin kiertolaisten muidenkin
säntillisesti
mene pois
jää
sammal
sen alla on lähde
antaisin sen
olla
vaan
tahtoisin
nähdä lähteen
en kuvaani vain
juoda kuin eläin
palata lähteeni ääreen
jälkiä vahtia
onneksi muistan missä
ja tiedän mikä on sen
tähtikuvio
lastenallas
paikka shamaanien
sen salaan
sammal kasvaa
ja jälkikasvu
veljenpojalle
sen paljastan
uikoon siinä
itse
jos haluaa
minä en pidä kantapäästä kiinni
en akillesta tee
poika on ihminen
ja mitä vaan
titaani
nilkkani materiaali
niin olen minäkin
akilles luontoni
mikä on ja
salainen
paikka
aikaa
vain
haavoja
salaisia
paikkoja
paljasta en
pikkuhijaa
ajassa
kasvaa
sammal
muisti
katoaa
lähde ja kivi
vielä kilvoittelee
nauraa kuu kun
kivi hupenenee
lähteen peittää sammal
pilvet kuun
varjotkin katoaa
jälkiä jää tai sitten ei
kerroinpa jo kuka vahtii
kuka ne tekee
tai peittelee