IRC-Galleria

Rakas päiväkirja. vaikka nyt onkin jo ilta niin saanhan sanoa päiväkirja. minä heräilin juuri siitä, mitä en vietä eli uudesta vuodesta ja isäni talo on kylmä kuin kosovon yössä seinää vailla oleva kerrostalo kun ameriikkalaiset tulivat sinne pommeineen vapauttamaan vähän energiaa ja kansaa milochevithistä ja sittten piti kaataa puistoista puut että olisi edes saanut varastetun makkaran sulatettua jäästä ennenkuin sen laittaa mahaan ja suolistoon bakteerien ja happojen työstettäväksi.

Anteeksi päiväkirjani että taas tuolla lailla omaa huonoa osaani, jonka vointiin varmaan on valtion mielestä itsellänikin syytä, kun elän kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnassa ja vikisen kahdeskan asteen pakkasesta ja olen pakoitettu pukemaan paljon vanhoja, mutta lämpimiä vaatteita ja vaivoin sain tulen pannuun. pannu nyt voisi olla mitä vain, mutta tällä kertaa se on kattila, jolla pidetäään yllä kiertolämmitystä. sillä ennenkuin kevät tulee ja minun on varaa taas mennä sairaalaan lepäämään rankkaa työtäni siitä että pidän tämän talon vesijohdoissa kiertävän veden, edes jotenkin, liikkeessä, niin se on pidettävä nestemäisessä muodossa. nyt varmaan moni ajattelee että jääkaappi on freonista ja miksen laita pattereihin glyserolia niin voisin antaa asunnon lämpötilan pudota vieläkin alemmaksi. mutta tälle, kieltämättä aika aikaa kutakin, ajatukselle on syytä olla antauumatta juuri siksi että jonkinlaista ruummilsta toiminta tai minun kohdallani ihan työtä tulisi tehneeksi, niin että hikoilulla, vaikka hikeni ei haise niin se näkyy kyllä ja siiitä pidän huolen, niin on joitain pakollisia toimia, vaikka ne toimet, kuten talon lämmäittäminen ihan vain vesijohtoputkien tähden tai vuoksi on enemmän tekosyy kuin sellainen velvollisuus, miksi pidän ylipäätään lämpä missään.

Nytpä helposti puheeni voisi taas siirtyä lääkärin mukaan laiskaan luontooni, mutta tahdon puhua siitä vielä vasta 40 vuotta tänä vuonna täyttävänä että se neljänkymmenenvuoden kriisi on melkein ohi, pieni sota tai suuri tappelu niin kaikki on historiaa ja voin tehdä proustit, mutta sitä en tee.

minusta on typerää elää
minusta on typerää elää siinä ajatuksessa
minusta on eritttäin typerää eläää sellaisssa ajatuksissa, että
ihmisen elämää, ja elämän aiheuttamia toimia pähkäilee joku psykologi, joka puhuu seittämästä kehitysvaiheesta ihmisen elämässä ja nimeä tän minun pysyvän vaiheen ohimeneväksi ja kutsuu sitä rambo-vaiheeksi, ja vielä haluaa ja vaikkei niin silti korostaa erikseen että se liittyy siihen elokuvaan.

minä elän paljon mielummin sillanpään kanavavahtina, valtion leivillä ja teen jotain tai olen hyödyksi muutevain enkä tunne että siitä että ihmiset tuntuisivat mielestäni tarrautuvan minuun kuten minä heihin, vaan välillämme olisi vuorovaikutusta, joka edistäisi yksilön hyvinvointia. mutta ymmärän hyvin että tällaisessa luhistuvassa kapitalismissa, yksilön on todistettava itsensä ja oltava leijona, joka on vaakunassa, vaikka sellaisia eläimiä on vain eläintarhassa meidän levyeysasteella.

En oikein tiedä, eikä minua oikein edes kiinnosta, miten hyvin perusteltua tai huonosti sanottua asiani taas oli. Tahdon vain vielä kerran tämän päiväkirjamerkinnän kohdalla jotenkin koota sen ajatuksen, jota kävin läpi ja pyörittelin päässäni kun kävin hakemassa pihalta kassillisen halkoja, joista osan olen itse halkonut ja itse pinonnut isäni autokatokseen, ja pannuhuoneessa on niin paljon tilaa että sielä on kolme öljypoltinta, mutta kun on mahdollisuus käyttää puulämmitystä ja sillä keinon pitää minut tämän talon seinien sisällä niin että en anna lämpötilan pudota hirveän matalaksi, eilö ole kaunista kun sanoo hirveän matala. en jaksa kertoa keittiötuulettimen viakutuksesta takkapuiden palamiseen, mutta työlästä puuhaa on kantaa kassi halkoja pannuhuoneeseen tuosta katoksen alta, kun aikaa siihen menee vähemmän kuin tupakka, olen mittaillut sitä camelilla ja north statella, niin siinä ajassa kun oikein kylmän taia tosissani ahdan niitä halkoja halkokassiin niin minä hengästyn niin että pidettyäni sellaisen 10minuutin tauon kun on kattila ladattu ja ollut tultua maatuksia ja ajatukset viety siihen että nyt voin taas nukahtaa kolmeksi tunniksi, ja rauhottunut siten ja mittaa verenpaineen, omronilla, niin on pelottavaa katsella että yläpaine on yli 220 ja alapainekin on sen verran kuin terveellä henkilöllä (siis sukupuolikin kai vaikuttaa) yli 170, leposykkeen oleessa 80-120, leposyke ei paljoa vaikuta verenpaineeseen, olen huomannut se oman itseni osalta, mutta eivät nuo luvut terveydestä kerro ja juuri terveydestä minun pitikin puhua... no ei nyt aivan puhua, ottaa vain esiin sellainen tokaisu että terve sielu terveessä ruumissa on vähän epätarkka sanonta. Kuvitellaanpa vielä että miä kerroin lämmittäväni tätä taloa että sen putkissa kiertää lämmin vesi, mutta se on vähän väkinäistä, mutta selviydyn siitä jotenkin. Voisinko miä, jos ajateltaisiin että olen mieletä sairas enkä vain omasta mielestäni, niin terve ruumis, joka voi suoriutua, vaikkakin hengästymällä halkokassin kannosta on se perusedellytys, ei mieli.

toi tulee liittymään isompaan ja perusellumpaan asiakokonaisuuteen, jonka nimeä tai sisältöä en ole vielä oikein ehtinyt alkaa jäsentää, mutta otsakeeksi ajattellessani asiaa, miä aina tuumin, sairaaloita ja vankiloita ja minun johtoajatus on että miksi sairaita ihmisiä rangaistaan.

mutta kuten näitte ja jos on totta, niinkuin väitän, niin verenpaineeni voi ilman juomistakin tehdä minulle sen mitä sanottiiin: tuo ei ole terveellistä. noilla lukemilla voin vain odottaa sitä hetkä.

P.S. miä olen rankka juomaan ja vimosimman kappaleen sanojakin tietää sen, mutta hän tietää myös sen että miä vähän mietin että pitäisikö harkita... aina ei menee hukkaan itsestäänselvyyksien ääneeensanominen jos on paikalla kuulijoina muutkin kun itse henkilö, jolle kommentti oli osoitettu ja sellaisista ei pitäisi loukkaantua vaan miettiä vähän, edes.

(hajoaa vähän ajatus. pitää pitää taukoa. olen muuten humalassa, mutta en kännissä, tehköön tulkitsija eron)

Talvin aina Junnu pohjoisessa oli hepan kanssa puita ajamassa ruunun puolelle tai satamakaupunkiin. Arka ja pelokas hevonen kun oli Junnun ostama, eikä osannua sanoa ei kun sitä ostamaan pakotettiin, oli se alati pulassa, Junnu ja hevonen pois lujalta, sellaiseksi tallotulta, polulta, hevonen, kuorma tukkeja ja Junnu tekemässä työn hevosenkin ja silti ajoi talven aikana kolme kertaa sen määrän puita mitä muut kuninkaan käskystä ja ruunun mettistä. Mutta kun mikään ei riittänyt niin lisää tehtiin ja niin sitten varmasti selkä katkaistiin, Junnu aasilta ja isäntä Junnulta. Sen jälkeen kun Junnu siltä kylältä vietiin, hänestä puhuttiinkin, mutta kun se yhen kerran, vuosien kuluttua sielä kävi, kävi käynnit vähäisiksi, eikä niistä enää puhuttu tai juoruttukaan. Joskus Junnu kävi kaupungilla, mutta ei siitä enää juttuja kerrottu, ei oikein puhuttukaan. Se herätti pelkoa nimellä, joka harvoin mainittiin. Puhuttiin siitä sen verran että lapsi on melkein mieleltään ja joka talossa puhuu niille tai elikoille, ja jos sen päälle käy tekee se sille mielelle oman lapsen, on paras antaa olla niin pysyy pää kiini ja kädet taskussa. Tahvokin oli meko nätisti.

--

tää on ihan toinen juttu. näkyy vaan olevan samalla paperilla niin tulkoon julki:

>tämä on vieläkin aika lämmin (tunkee purkin ulos repsikan ikkunasta
<älä jäähdytä sitä liikaa!
>en tietenkään. Ai, samper...
<no mitä tapahtui?
>käteeni osui leppäkerttu
<missä purkki nyt on?
>se putosi, helkkari soikoon, caspar! se oli leppäkerttu, mitä olisi pitänyt tehdä?
<spermasi on tosi ohutta. Se on varmasti huonolaatuista. voit antaa uuden näytteen perillä. minä tulen mukaan
[perillä]
>nyt kävi niin että näyte lensi ulos auton ikkunasta...
)Yritetään uudestaan täälä, mene tuohon huoneeseen
>ei, teen sen milummin kotona
)Nymenö! Älä viitsi, kolli. jos miehen on vaikea saada molo pystyyn niin sitten on turha surra
>entä itse?
)Mies pystyy siihen. Paljonko sinussa on miestä? Minulla on jo lapsi, poloiselle neiti sanoo. Ratto kanssasi ja tähän purkkiin. Sulje ovi mentyäsi, älä auo ikkunoita, älä kättäsi lepuuta.

tässä nyt tulee yhden sorttimentin kasa hiekkajyviä. näitä ei ole pakko kuvitella millekään rannalle vaan paras on ajatella että meri ne huuhtoo ja hioo hupenemisiin. nää on sellaisia juttuja. katsokaas, kun sitä on vähän juonut vettä, vaikka 5% ja vasta vähän, niin ajatus on niin kirkas että se näkee noissa selvinpäin, vaikkakin psykoosisssa, kirjoitetuissa sanoissa jonkin järjestyksen, joka antaa nille merkityksen kun humalassa lukee. aina ei itse voi tietää mitä kaikki on ja etenkään kun ei saa käsialastaan selvää, sillä minä enmmäkseni itsestäni sanoja päästellessä en saa selvää edes omasta kirjoituksestani. tarkoitan kirjoituksella nyt noita lippuja ja lappuja ja kaunista käsialaani, jota on vaikia tulkita kuin... on kai parasta että oksennan rinnuksilleni, jota harvoin teen, mutta joskus kuitenkin ja te tai sinä Te, hyvä tai kaunis tai etäältä rakas lukija olet nähnyt jonkun roman polanskin elokuvan. Jos jotain suosittelen niin the tennant eli vuokralainen on aika kova avainsana ja se muuan vuokralainen, joka katselee vastapäisen rapun (sisäpihalla siis sellainen rakennuskompleksi että sielä väkisin herää uteliaisuus) ja ihmiset seisovat valoa vasten ja sitä on ihmeteltävä. Jotta minua ei tarvitsisi ihmetellä päästelen tässä vähän pahveille päässeitä höyryjä... en jaksa selittää.

--
on sinun olla sanoin kauniina elää
se ei ole toi puu
--
kiltti, ystävällisesti ja helppolukuisesti kirjoitettu suuria kirjaimia säästämällä, ja vain tekstiä, jota oli mukava lukea ja erityisesti tarpeetonta ymmärtää. Tarkoitushan oli vain lukea ei tulla ajatelleeksi mitään, tietää vaan ja luottaa siihen että mitään ei ollut tarkoitus muistaa tai ainakaan ottaa todesta.
--
Naurakaa sille miksis sössötätte, ettehän mitenkään voineet minua kuullessa olla kuuntelematta ja jättää ajatuksitta sanomaani. Minä antaisin sen anteeksi, jos se olisi ollut yksinomaan tyhmyyttä, mutta kun teitä koettivat muutkin saada vain kuuntelemaan... vaan kun pitää elää luulossa ja kuvitella että minut tappaamalla saa arvostusta. Pieni sielu sinussa ei jääkaappia näe...
--
Voin antaa sinun mennä, mutta jos palaat teen elämästä helvetin kaikille. Häpeämättä lisään kaduttavaa, empimättä ja täysin sattumanvaraisesti, keinoja kaihtamatta tai niitä valiten, teoin, sanoin, aivan miten vain. Haluan olla yksin kuolematon, en jatkaa sukua tai sen taakkaa ->
--
Aika kuluu vaihtamalla paikkaa, mikä se on? Tiimalasi.
vittu ja vekotin, suolainen maku eikä hiekkaa, kosteutta imee ja kieleni kuivattaa, pian on tiimalasiin pantava hiekkaa. ei suolot höyryjä kestä ja miä imppaan
--
(toi oli niin vitun kieroon kirjotettu lappu että miä panen siitä valokuvan...)
--
insulator ja conductor, eriste ja johdin, siis puolijohdin
(tosi hyvä juttul, no oli siinä kondkutööri sentään)
--
Jos en odotetusti palannut oli ämpäri tyhjä siellä mistä läksin sitä täyttämään tai läikkyi matkalla palatessa. Joskus, yllättävän usein, jano vain sammui. Useinmiten kuitenkin joku muu vei huomioni tai ajatuksen tarnista, joka piti käydä matkimassa. Aina kuitenkin olin jossain missä ei pitänyt, vaan tyhjensin ämpäriä, jota olin täyttämässä.
--
Leon Therein. the theremin soitin, kapasitannssia ja sen tahdissa tanssi ja tanssija soi.
--
Kukaan ei enää lue kirjoja.
Ei tarvittu bradburoughin palomiehiä
Yhteiskunta on luokaton
Anarkiasta yksilöön ja individualistit alennuksessa.
Odottakaas!
Myyn itteni loppuun
jos haluat tietää lisää,
soita ja kuuntele.
Se toki maksaa, odotus(kin
eritoten, mutta hinnassa on vero ja
hinta nousee, jos kiinnostus on vähäistä
-->
--
kolmesti kieltäydyin, kun kerta ei riittänyt, vaikka kuinka kieltäydyin...
--
aaveenasannaaistikasannakuuletkosannarannalsjuosta
kuka toi viihteentaivaan tänne, vieköön sen pois!
kuka toi viintentaivaan tänne, vieköön sen pois! (toi on sellanen käsialakikkailu, ei jaksa
--
nyt tää saatanan sotkotus mistä meinasin panna valokuvan:
Jos bongivesi kaatui oli tehtävä lapsi ja käyttää ternimaitoa ja odotettava että lapsivesi tuli. sitten voi taas polttaa huonoakin tupakkaa, kääntää tiimalasi tai vaihtaa sen hiekka, jos aika ei oikein tahtonut kulua sillä rannalla tai jo ennen talvea jo kiellettiin uiminen ja sorsat oli ammuttu tai kiellettiin ruokkiminen

no ei se nyt niin vaikia tai hieno ollutkaan se vaan näytti siltä kun se oli spiraalila kuin dna, vai mikä vitun tuplahelix. vedä, punakuono rekeä. rotta syö sun kulkuset kun kesällä olet syömässä jäkälää. homopetteripunakuono. miä syön sun jäkälät ja miä en päästä sinua enää vetämään rekeä. miä vedän sinua vuodenympäri ja vuodesta toiseen, ja vuodetta vaihtamatta. myö vaan maataan ja hikoillaan ja miä vetelen ja puristan sun nenästä että se pysyy punasena ilman että juot alkoholia ja miä hönkäilen sinun nenään sitä hajua. miä laitan jonkuu hyttysenkaakottimen kytemään siihe kätkämökkiin ja moskiittoverkon ja imen sinusta verta ja juotan sinulle spermaa. niin myö eletään kun kaksi nättiä solua, mutta sitä ei kehtaa enempää kuvailla. muuten tulee pukki ja panee meitin ojennuksee ja sitte tulee muori ja sillä on se saatanan kaulin ja miä en sitä enää itteeni ota. se on niin särmikäs ja isokin, mikä ei ole huono homma. mutta rankkaa se on ja hiki siinä tulee vaikka ei tässä savusaunassakaan ole valittamista. mutta eiköhän taas, poroseni punakuono, tehä niin että käyt selin ja miä polvistun sun takana salaa. sitte ollaa niin kauan kun pukki tulee kun siä kuitenkin käyt määkimään kun joku lammas. senkin poro. miä olen palanu loppuun, mut siä olit jo syntyessä poro ja miä tykkään kahvistakin.

anteeksi kuitenkin ja sellaisia jyviä kun miä olen akanoista erotellut, niin voittehan halutessanne, ja miä tiedän että työ haluatte, ajatella millaisia ne minun akanat on! mutta niitä näkee vain lähietäisyydeltä tai oikein suurta palvelusta vastaan, jonka otan. kiitoksia jo etukäteen, rankalle päiväkirjalle ja kaikille pojille joitten nimi on göstä sundqvist tai pävisinkin käy jos pukeutuu naiseksi.

P.S. pa eikä tarkota power amplifieriä, katoo ja rahat on taivaassa mistä mannakin sataa

Kun asiat ja asioittenhaarat oikein painavat mieltä ja on liian selvä niitä hävetäkseen ajatella niin humalassa sitten on hyvä purkaa. Humalassa onkin hyvä sitten purkaa juuri niin kuin ne mieleen tulevat ettei tarvi viikkotolkulla miettiä sitä yhtä ja samaa. Minua nyt on ja pari viikkoa päälle vaivannut monikin asia, mutta muuan juttu ei aukia ja siksi se sanotaan kuten se mieleen tulee, ehkä sen ei ole tarkoitus olla mitään. Se on vain sanottava, kuten se on...

On ollut kaivoksilla
jo 30 vuotta ja on
jälleen palaamassa sinne
Akhernaatin kaivoksille
Agentaatteniin, joksi
kaupungin nimesi
Atonin poika
Paikalle ei kerenneet
ensinmäisinä argeologit
vaan haudat ryöstettiin.
Luut särjettiin ja
jätettiin hajalle
Ylhäällä kalliolla
eli ylimistö
ja alhaalla
oli ruokaa työläisillä
Nefertiti tyttärineen
ja puolisonsa
Amarnassa,
Akhernaattenin kaupungissa
Aika muurit nakersi
niitä taas ihminen
rakentaa, sitä
sanotaan rekonstruoinniksi
Aurinko paahtaa
auringon paahtamassa,
kaupunkia rakentaa

Sellaisia kummituksia ja unia niistä on kaunis ajatella muiden nähtäväksi ja murhe nähä mitä on tehty ja mitä jää, vaan kaikki on otettava millaisena tulee.

attentaatti ja hottentotti, hillolla ja hattiwateilla, kiitos. sileä folio, jos löytyy, ei tarvi itkeä

rakastaako minua kirjainkaan kun tuli juuri kuunneltua ja radiossa soi, no juuri on noin kaksi tuntia sitten tänään ja mitä kuuntelin oli david bowie ja sorrow, siihen heräsin niin että sen kuulin ja ehdin ajatella. mutta se ajatuksista, äh. kävin kattomassa tulta ja se ei pala niin voin vielä jatkaa. minulla on sellainen tuuminki päällä. miä sanoin tuuminki, kun se on vähän niinku ajatus, mut' se on vähä teko kanssa ja sit' ei kuitenkaan voi olla varma että ja niin poispäin. mutta ajatuksia on varmaan kaikilla, sillä heti kun minä astun ulos, isäni talosta, on minulla oma pää ja miä näen ihmisiä ja miä näen enimmäkseen sellaisia ihmisiä, joilla ei ole tällaista vapautta, koska olen tämän ottanut. joskus pitää olla hullu mennäkseen itteensä tai tullakseen siksi. se on paska homma että on sekasin ja kukaan ei tajua ja ite enimmäkseen puhuu siitä huvikseen ja hymssäsuin naurahtaa päälle ja taas itketään.

rakas päiväkirja. ethän suutu jos teitittelen teitä? minullakin on aukotoriteetteja, mutka minusta koskaan tule isä aurinkoista.

(antti, miä, on sen verran ja vähän selvinnyt eilisestä sillä maanantaina tuli peruttu a-klinikka niin tässä menee ja kohta tulee, odottakaas kun on joulu... yksinäisten uhoa, pelosta se ruohokin nousee ja miä en tee mitäööän asioille, jotka voisi olla vakuttavia)

aiaiiaiaai, uuuytisten päälle puhuin ja tuli äänimerkki. mutta äänimerkkejä tulee lisää, minä koitan keskittää kaiken tarmoni siihen mitä näppäilen ja olla miettimättä mitään vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun asioita. sää, tiedotus, harmaja, biytyium, kuiskajaskari,vitibbui,uuttööö joo. humala: keskiraskas, väkevähkö ja tukevasti nojaava. vähän etenee ja pikkasen näkee mitä ympärillä tapahtuu, ei tunne mitään. tiedostaa: sääilmiöille ei voi mitään ja etenkin kun on tornadovaara, mutta vaaroja piittamatta ja karikoista välittämättä läkkisi ja on taas valkoinen valas silmissä, siis vähän itsemurhaisesti se teräsmies taas kävi jonkun supersankarin kimpuun. miä en voi sietää moista menettelyä ja miä laittaisin käsiä ristiin jos olisi sellainen. miähän olen se! ei! katso! mitä? sanoin, mitä tuli sanotuksi, vittujajajajajajaja jotain sanoja millä kuvataan sen hetkistä käytöstä. minusta on tulemassa reaaliaikainen. voisinko kuvitella niin kummallista on ajassa tapahtumat ja kaikki muukin on melko jees paitsi elämä.

elämä on paska ja selvinpäin on vitusti paskenpaa.

P_vitun_äs_vittu_ja_välimerkki_ itku tulee kun ajattelee elämää... selvinpäin ja ja niitä pettymyksiä, joita tulee aiheuttamaan. miä nauran ja miä nauran vähän päälle enkä lakkaa koskaan. oi, kun voisin olla vain aakkonen ja sellaisena elää, osana todellisuutta johon ei voi vaikuttaa. muta kun, mutta kun, mutta kun minulla on vittuja, sitä vailla. niin miä vaan ajttelen kaikenlaisia asioita mistä miä nään oikiastaan vaan kirjaimet, mut ei se mitään...

kato nyt kun taas se tuli sammui ja maha kurnii. minul' on nälkä ja taas takassa tuli ja makkarat vyötäröllä odottaa jääkaapissa olevia. noi hiton makkarat sitte kehtaa höhöttää kun nakkeja naurattaa. eikö ole sellaista paikkaa, missä on ja se on vaan ja mitään ei tapahdu, mikään ei liiku, ei edes elektronini. miä miä haluasin vaan olla, mut kun työ olette keksineet kielen... siis eihän, vittu meitä, mieti ja kun teitä, ajattele nyt ja mieti, niin eihän voisi oikein mikään, siis miä en haluaisi, mutta on pakko ja psykoosini vaatii. antkai mennä ja tulla ja kasvaa vinoon. veeni viino wittu ja kun ei lakkaa valumasta kirjaimet niin mihin ne laittaa. työ ihmiset teette jotain asioita joita ammutte radalle ja sielä ne kiertä avaruusromuna kun ette osaa heittä niitä aurinkoon, joka ei meitä ennen lakkaa hapettamasta, mutta kun ei niin ei niin sittenkään eikä etenkään... joka vitun kerta on kaikkia näppäimiä panel.tava ihan kuin väkisin ja silti mieli tekee ja vähän haluaakin. se on sxe

aamu on parasta aikaa ja ylen aamu-tv. tänäänkin todettiin että ei riitä keskinkertaisuus vaan joluna liikenteessä pimeässä onnettumuusriski nousee kaksinkertaiseksi ja pakkanen moninkertaistaa, miksi siis. minun yksin kotona ollessa näppäimillä tulee ottaa rangaistuksia siitä että en ole humalassa liikenteessä, paitsi ajatusten. nytpä keksin, ja ja ja se ja sekin, niin juuri sikdsi kun ei sanotuksi saanut, mutta tuli ajatelleeksi. oioioioioioi

oioioioi, orgastisesti ihan mietin miten minulla on jouluna aikaa ja yhtäjaksoisesti olla mitään. vittu ja media vaihtuu ja miä olen muka sovinisti. menkää ja tehkää. käykää ja tulkaa. onhan noita. ja siä olet ittesi myös. sinusta kivaa tahon ajatella, minusta viis tai seittämän jos passaa

sun pituinen se ja joulu rauhasta, kysyttävää?

P.S. vitun konduktöörit vainoaa mun ja parasta ennen

Saatana kansssa....

Oli kerran tiällä
tellainen antti
sitä kyllä siellä
ihmetteli kaikki
...
--

Tulipa oltuun
ja menipä tehtyyn
sellainen asia
ja pata kattilaa soimaa
Vähän oli lunta
maassa jalanjälkiä
ihmeteltiin naapurissa
nauravia ihmisiä
Paljon näthyä vähä tehtyä
Kuivaapa suuta
sellainen jano ja lisää, vaatii
Pyytämättä saa ja vaatimalla
pääsee eroon
mistä vaan
Yksin pihalla
voi kaksin ihastella
kuinka kaunista ja
hauskaa voi
halvalla panna
Meistä tuli
mutten muista
ei huvita kuulla
mitä kuvitellaan
Sanottua hauskaa
voi surutta luulla
nauraa
Tämä kun on tässä
se juttu pyörii
Olkaa jalopuita
elävänä jää
ja kertomatta niin
Tuli muuten tultuun
ja vastanaineet
Elävänä nähkää
Antti ja sillä mentiin
--
Faust tänne ja tänään
Psykoosi448joulunylisillanpäälläjasellaisellamielenkintaallaviittaaeijuomatapojaanvoienäämuuttaakunjakunjakunjakunjakunjaviäläkunjavoisiniinvoisiniinajatellenjajatkaatypojenkanssayksilöelääjaperimäänsäjakamattavainvoiollayksilöminäenmallinaenmuittenarvosteltavaksilapsiateeseonsejageneettinenperimänielääinternetissä. "...ojentaa kirveen pojalle ja sanoo, Tee hyvin. <kumarrus><kiitos><kääntyyy ympäri><selin><selin><kävelee></end>vaimitensemniohjelmlikaamiu ja tehkäi minusta jonkun uskolahkon johtaja. miä olisin hyvä johtaja, miä en paljoa vaatisi, vaan vähän teettäisin. elettäisiin mukavasti sosialistisessa (örrrprprprörörööööööörr, minun visio) yhteiskunnassa ja se ei olisi kommunismia. minul on ihan omat jutut ja sen kyllä huomaa. tervemoro, ja anttia kanssa, vitun ennakkoluuloset setalaiset paskat. tulkaa minun sähköjunaan. miä näytän ihmeitten maailman mihin aina haluaa ja mistä koskaan ei halua pois.miäelänsielä,mutenenääinsanoisienkämiä juurikaan kuvittele että kukaan näitten juttujen perustella minua pitäisimään tulevana jack keruochina, mut' jut7ut voi olla mitä vaan. pelejä pelataan, ollaan foorumilla, ihminen ei yksilönä ole koskaan tätä ennen voinut enepää tuoda ajatuksiaan,
eilen se oli ja tänään sensuroitiiin,
esiin, ellen ole sensuroitu. miä tuppaan saamaan tapana että miä vaan olen ja lakkaan olemasta ja tuleepa vaan niin että pataan se kattila osui, vaikken oikein niin tiä. aina joku tulee minun hiekkalaatikolle ja omistaa sen vaikka lelut oli alunperin yhteisiä, ja kissan lakritsit kanssa. ei namia poskeen, ei lapsia leikkimässä kun kakku on hiekkaa. kato, tee mitä haluat, mutta älä juo tai nauti, tule mukanani ja kuvittele nauttivasi. siitä meitä kiittää nätistä ja on ryhmäteatterikin tehnyt hamletista näytelmän. jos jonkun nimi on hamlet niin onko se minun syy vai häpiä, sitä miä aina mietin kun miä häviän tai minun toimintaa ja tapaa elämässä kyseenalaistetaan<ultrahuutomerkki></ultrahuutomerkki><ultrakysymysmerkki></(Uultrakysymyhmerkki> <kapitaalijasitteihantavanmerkkejä>sellaista elämä on. yhtä vitun kosteikko,kukkula..... juhani ahoa ja vähän minua</kapitaalijasitteihantavanmerkkejä> ja katso on lehti ja television orjana kohtelen teitä kuten televisiotanikin. sellainen välillä hajoaa, kun siihen lentää tai ellei kaukosäädin hajoa ensin... elektroniikkaa, mikä voisi olla parempaa kuin elektroniikalla toimiva robotti, jossei olisi malesiaa? miä ihalilen teitä! miä en voi tuntea suurempaa kunnoitusta muita kun ittiäni kohtaan kun miä ajattelen millainen maailmasta tulee ja varasta sampo. miä ihailen ihan vitusti sitä että vakuutusyhtiän nimi on varam-sampo. miä mielestäni edustan aika hyvin tollaista "mainosmarkkina-aforismaa". minust on kiva hokea kehumielessä adidas ja olla pukematta niitä ja puhua siitä vaatho suupielissä kun känissä ihmettelen sitte seuraavan kerran että mistä ne sanat tulivat ja oliko niitä. oliko jotain sanottavaa, oliko ajatuksia. se jää ja nähfään, kaskakskaks kttentlasjjsoiuashgh...hitto.



<ihan vitusti hypeperpererhumberthumbert-mediaanikotuossa ja mitä ihmellisimpiä olioita voitte ja nautittehan? sillä minä olen hauska, en vain kuvittele. tulkaa ja menkää ja miä luovutan spermaa j tulen sillee luovaksi ihmiseksi ja geeniytegologia hämmästelee näitä käsiä, mitkä eivät riitä näiden aivojen kesimiin ideoiihin ei ehdi muassa suu ja alati tulee syötettä. miä olen yksi turingin-kone ja miä miä miä miä miä.... voi kieusuds kun työ tykkäätte vaan tehoste-elokuvista ettekä tuli varmaan kolmeensataan vuoteen tajuam,aan minun neroukkuutta niin minulle on vaan kunniaksi todeta että voi kun olisin syntyn lars von trierin jälkeen. niin ei käynyt, eikä ole edes ajokorttia. on pakko tyytyä risaan ruumiiiseen (miä miåä miä miä välillä änkytän, mutta välillä mi ä ällistelen että ihminen ei erota kehoa ruumista, mutta kovin moni on varma siitä että on sielu... miä ihastelen tota teidän kuolemattomuuttanne! miä rakastan ittiäni enemmän aina!)

se on toi autmattikirjotus mikä tekee ihmisen. ei näitä muuten tulisi, sanoja tai niistä ihmisiä. mutta kun ne ite keksii ja niitten kansa vähän elää niin jää jotenkin muu ja tulee vain jutelleeksi näppäimistönsä kanssa, häpeämättömästi ajoin. mutta kun ne sanat ihan kuin tulevat itsestään kun on vielä tuo omakuva ryydittämässä niin kyllähän sitä puheenaihetta riittää.

mistäs muut buhuuu bäivägirjalleen?! vittuvasenkätinenkätilööläknentinäksenvauttuiv, katsjo ja pane meriklle sanasi panotus, sillä sinä olet lukija ja viimeinen tulkitsija! ja sitte tulee esiriippu ja viagtra ja alkoholimsi ja internetti ja rakkaus itteen ja sitte on jälellä enää talvi ja lumi ja siitten on kesät suomessa ja talvet lontoossa ja lontoon talvi ja postikortteja new yoirkista tai jostain vitun isosta vitun vitusta mihin ei pääse tälllaninen käyhä paska hevon vitullakaan, mut kivaa oli ja vielä muistaa...

vittu, miä sanoisin jos miä jotain sanoinsin niin miä alottaisin sen sanalla vittu ja sanoisin
vittu, miä olen kova sanomaan: uskaltaisinpa aloittaa, mut ei vittu ei vbittu tvittu eivuttu
vittu kanssann3e vittu ja antti ja kaikkien anttien vittu ja äiti vittu antti hakusana google hakuvitunanttiswanabwahilikilililililhalahalalalaahililililiinahkapenkkimuahalaa...

missä menee raja? mikä on kunto? miksi on sanoja ja miksi niitä ei käytetä? onko paha mieli kun ei osaa laittaa pilkkua väliin tai käyttää kanavilla huutomerkkiä? tulisiko nousta ambulanssiin jos makaa tiellä ja ambulanssi seisoo? olisiko kivaa jos miä soittaisin manummista? kuuntelisitko minua jos en puhuisi ja käskisitkö minua jos lähtisi? olisitko onnellinen jos luulisit että minulla ei ole kivaa? oletko itsesi kaltainen vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu?

tämä oli hetki, hyvin nopia hetki, hitaassa mielessä ja jos luit niin luit ajatuksesi joka vei minut, ja olet oikeassa: siä olet huono ihminen kun siä ajattelet noin. sinusta ei koskaan tule mitään kun miä en tehnyt sinusta kuvaa. vitun ihmisrauniot. menkää ufoihinne ja tehää ittenne internetissä, eihä'n teitsä muuhun ole. miä halveksin teitä maan asukkaita ja olen onnellinen että puhun jotenkin kieltänne tuntosarvin. miä tunnen miltein jonkinlaista myötätuntoa teitä ihmisiä ja muitakin kohtaan kun työ voitte kuitenkin jotenkin ilmaista itteänne ja puhua itestänne vaikka teistä ei ole mihinkään ja teillä on niin vähäpätöiset keinot, siis ankaran huonot vermeet, jutteluun vai mikä vitun kommunikaatio se on mitä sanaa työ kaytätte. aika hyvin noin alkeellisilta elikoilta ja tällaisin keinoin, jos saan sanoa, pahstumattanne ja olla siten palautetta saamatta. miä en oikein ehi just nyt kun tuli kiire ja on vieläkin... ei hitto teidän örrr aaakkoimistoanne vai mikä tää on. miä(* vähän käyn kattomas doctor whota ja miä tulen takaisin toissapäivänä, jos sopii, oke?

antti pantt9i 0paskalantti

(*toim. huom. miä on kapitaaliantti, ks. wittu wikivittuperseusperskutaralla ja johan on markkinat ja marja poikineen on menettänyt neitsyytensä kun ei näy kantavan puolukkaa haaruvälissään. ei siis mikään maria, näin se menee ja kirjamet kertoo tai sitte joku ihminen hakkaa tarinan kiveen ja kaikki luulee että miä olen atzeekki, vaikka miä haen vaan duactia ja juon kahvia. mutta ei noista pidä tai tule tai edes kannatta enää murehtia. ne on sanoja ja ne on kirjoitettu. ne on tai sitten ne ei ole. se on jostain kiini jos joku on osajoukkoa tai edes tietäää mitä on joukko-oppi, niin luetaanpa vielä nämäkin sanat kun kakkussa oli jo... ohohoo. voi ja joulupiukin maa. eihän meitä punanenisiä poroja, jotka pukin lahjoja jakaessa lapsille, saa unohttaa. anthakai jäkhäläh tai sammaltakaa kanssani kun sitä pyydän.

oioi. niin hauskoi ja hupakoi hommia kaikille ketkää irccaa tai mudaa tai galleriereroituu ja ei se elämä aina ole sitä miltä muuta puhuu, mut ' ei se aina ole sitäkään miltä se itestä tuntuu. aina on jotain valopilkkuja jossain, kun vaan muistaa katella ympärilleen ja miettiä näkemäänsä tai muistella kokemaa. on meitä ja on teitä ja elämäåä joulunkin jälkeen ei se kristinusko siihen lopu aina on öööörrrrr batin yhel mörrrillä töitä ja toivottavasti se tulee ensivuonnakin

ensivuosi. uluoululuuuuuuulul., haluasin soittaa juurih nytyh kieliitoimistoon mutta kun on vaan kaksi tu ntosarvea ja pieni paniikki tuol yhes tähtijärjestelmässä mitltä sun pää näyttää niiin miä käyn sielä ja palaan asiaan.

<pre>
runojakoni

rautakin
lankana
taipuu
muoto
siis
mun

synonyymit
ranka ja ruoto
merkitys eri
tein niin

pinoni
sanoja

nomini
domino
teoria
tekoja
joskus
sanoin

rankaisin sanoin
kuinka se menisi

konsonantti kahdentui
tuumin
kuinka se kaiken teki
mitä tapahtui
kuningatar tulvien
kuin kuningas tuli
lähteissään keiken
mokoma kirjain vei

heittomerkkiä

ilman siis
siitä
sanoi viis

minä ätin
pä
minä etin

etsien meni
meni ja vei

men ja vei
jos kuulin
mitä sanoi
kolme otin

vet inte
ruotsiin
kaik men
</pre>

lähde (sua lähde kaunis katselen, kuvaasi kaunista, haistakaa nyt sammale ja uusi kuvanne kuulkaa te...)

olet vain
et mene
lähde siis

virtaat

eloisa jotenkin olet
kaunis luonasi käydä

katsomassa

jäljet ympärtiltäsi tarkastaa
lähde on
siihen voi luottaa
kävijöihin ei

lähden

huokaa

älä huoli minusta
jos et palaa
pulputtaa

tietää kyllä
jo vastauksen saadessaan

sinä et karkaa

niin
olen
lähde
siis
mene

muualta kuin muistikuvistasi
pinnaltani heti näkysi katoaa
kun saat muualla juodaksesi kuvan
koreamman kuin kumartamalla
janosi tähden veden ääreen

kaipuuni

karkasi taas
tai kaatui
vastahan me kolmesataa vuotta
yhdessä olimme
sammal peitti
sienet hajotti
ei jäänyt jälkeäkään

ajatus

jää minut peitti

uusi kuu

ivaa

vieläkö lähteillä kukaan käy edes
ennen jopa mentiin

shamaanit ja kakarat puljasivat kilvan
etenkin talvisin
voi sinua
jo lähde
surua on
mieli raskas
vaikka kuulas
kun sinua katselen

uho

taitaa olla luonto lähteen
ja uusi virta ajatus tähteen

niin

luokse sinun valon vuoksi

äärellä vielä käy hirvi ja moni muu
minkä ihminen unohtaa ja kuvittelee

vanhana tajuaa
miksi lähti
ei näy taivalla tähtiä
jotka lähteen yllä kuvansa loi

sinä kuu
tähtiä muka määräät
sinun aikasi kuluu
kuin kiertolaisten muidenkin
säntillisesti
mene pois

jää
sammal

sen alla on lähde
antaisin sen
olla
vaan

tahtoisin

nähdä lähteen
en kuvaani vain
juoda kuin eläin
palata lähteeni ääreen
jälkiä vahtia

onneksi muistan missä
ja tiedän mikä on sen

tähtikuvio

lastenallas
paikka shamaanien

sen salaan
sammal kasvaa
ja jälkikasvu
veljenpojalle
sen paljastan
uikoon siinä

itse

jos haluaa
minä en pidä kantapäästä kiinni
en akillesta tee
poika on ihminen
ja mitä vaan

titaani

nilkkani materiaali
niin olen minäkin
akilles luontoni
mikä on ja
salainen
paikka
aikaa
vain
haavoja
salaisia
paikkoja
paljasta en

pikkuhijaa
ajassa
kasvaa
sammal

muisti
katoaa

lähde ja kivi
vielä kilvoittelee
nauraa kuu kun
kivi hupenenee
lähteen peittää sammal
pilvet kuun
varjotkin katoaa

jälkiä jää tai sitten ei
kerroinpa jo kuka vahtii
kuka ne tekee
tai peittelee

Miä olin koulussa aika rottanaama. Hääräsin aina jotain omituisia pulpetti- ja tuolipinoja tms. takarivissä ja nimesin niitä joikisikin monumenteiksi, miksi mieli mielsi. Nopiasti sain luokanvalvojan, edellisen vaimo, äidinkielen eli suomenkielen opettaja hänkin ajatuksen siirtää minut eturiviin noiden vähäisten kurittomuuksien tähden. Siinä eturivissä sitten istuin TOmmin vierellä ja erään tunnin alussa alkoi tommi vähän kuin tiraamaan itkua ja minä tietysti heti kyselin että mikä on hätänä. Ei tarvinut ihmeesti tivata kun vastaus tuli että oli mennyt rannekellosta lasi rikki ja minä koitin lohduttaa että mitä tuosta kellonlasista, saa niitä uusia ja Tommi vielä jatkoi että kun isältä juuri kellon saanut ja sehän riitti minulle. Suureen ääneen huusin koko luokalle että Tommin kelloon meni hiekkaa ja muuan Katja nauroi, ja sitten koko luokka. Opettaja hyökkäsi Katjan kimpuun ja löi kirjalla silmäkulman auki. Kati juoksi kansliaan hakemaan rehtoria ja opettaja puolustautui selittämällä jotain siitä kuinka ja miksi ja miksei hän yhtään ihmettele että miehensä luopui opettajantoimesta. Tämä oppilasta lyönyt opettaja ei koskaan saanut minkäänlaista oppilaille näkyvää nuhtelua tai asiaa ei mitenkään viety esim. pahoinpitelynä eteenpäin. Ainoa seuraus oli se että minä silvoin seuraavalla tunnilla, joka oli muka uskontoa, raamatun ja kerroin diftongeista sen mikä äidinkielentunnilla jäi opettamatta. Sain kaksi tuntia jälki-istuntoa jumalanpilkasta ja vanhempani joutuivat kustantamaan raamatun hinnan oppilaitokselle. Äisinkielentunneilla sain sen jälkeen taas istua takarivissä ja rakentaa monumentteja. Minusta mikään edelläkuvatusta ei ole vieläkään hauskaa, hulllunkurista kyllä ja naurettavaa. Eikä ole paljon toimintani tai kohtelu minua kohtaan, tai Katjaakaan muuttunut. Aivan samanlaista viisitoistavuotiaan elämää ja kohtelua saa nauttia tai kärsiä, kuinka sen milloinkin mieltää... ja miä nauran ettei tarvi itkeä.

"Aamulla ovat tunteet toiset, ja aurinko antaa uudet mielialat. On kulunut jo vuosia siitä päivästä, illasta ja yöstä. Elämä on ollut enimmäkseen arkitointen iankaikkisesti yksitoikkoista kiertokulkua. Mutta silloin tällöin muistuu mieleeni tuo päivä, tuo ilta ja tuo yö. Silloin elän aina uudelleen kaikki. Ja se on minulle kuin kosteikko korvessa, niinkuin kukkula ylängön keskellä, niinkuin saari suuressa meressä. " Juhani Áho, Lastuja

toihan on oikiastaan, tunnelman pilatakseni shakespesearin jostain jutusta tämä maa, tämä kaupunki tämä katu tämä talo... tai toi taitaa oikiastaan olla canterburryn tarinoista papin tarinasta... mutta kuitenkin...

aika vähän enää kukaan tulee kirjallisuudessa omia juttuja keksimään kyllä ne on pitkään jumissa arstoteleen ja shakespearen jumittelua... se teidän onnni. VITUN PASKANAAMAT!

Tuollaiset rottaihmiset muuta ansaitsekaan.

Vittu, idiootit morottaa teitin vastapäivään.