mielessään viedä vaikka mihin sfääreihin. sitä miettiessä tulin sitten teheneeksi valmiiksi jo ajatukseni siitä mitä ajattelen koko vitun internetistä, kuinka luotan henkilöihin, jotka ovat vastuuasemassa tiedonsiiirosta, kuinka he noudattavat ja soveltavat, mikä ei kuulu lainkaan toimeen , sananvapauteen, sillä tiedonsiirto ei ole sama asia kuin sananvapaus. IHAN VAAN TIEDOKSI IDIIOTEILLE SIEL Ä ELISALLA JA vähän MUUALLAKIN§
mutta, minä ein ollut noin kiukkinen kuin latelin tämä (en edes muista mitä se on, mutta koitan siinä vähän nostaa tai edes tuoda esiin joitain henkilöitä maamme elokuvahitoriast ja kirjallisuudeta, joihin on mukava tutustua, jos ei halua tuntea minua ihollaan, vaikka olenkin pehmeä ja siksi notekan tuntuinen... noniin ....
miä olin kahvilla, siis tosi kahvilla ja wiskiäkin otin helsnking
kämp-gallerian, strindbergissä ja siinä oli aina mukavasti se sama
paikka vapaana missä sain istua kun se oli oven vieressä, vetoisa
ja kaikki näkivät siihen. lähipydässä istui mies, tee-kupposne kanssa
ja niiskutti kamalasti, tai kamalasti nyt on sellainen sana että
sellaisen voi korjata huomiota kiinnittävästi, ei niin että se olisi
ollut kamalaa, kuten pelottava on tai että kun nykyaikana ei kai
tarvi kahivlassa, suomessa ainakaan, pelätä keuhkosairautta tai
muuta kamalaa. niin, mutta huomiota se ainakin näytti herättävän,
muissa enemmän kuin minussa, minua lähinnä hävetti kun kaikki
tujottivat ja miltei osoittelivat tuota yskivää hahmoa, ja se lähin
pöytä, en tahtoisi eddes kuvitella kertovani heistä, muuta kuin sen
että... niin että sellaistakin voi kuvailla, mutta nyt ei ei. nyt
keskitymme siihen mitä minä katselin, kun tuo mies yski, anteeksi!
tulinko paljastaneeksi että henkilömme hän oli mies? se oli vahinko
tästähän katosi kaikki jännitys, sinne se mies jäi yskimään kun minä
lähdin tämän ylimieisesti ja inhoillisesti poistuneen 'pariskunnan',
joka puhui kovasti suomea ja halveksi ja paheksui yskivää miestä,
jota minä tervehdin parin vuoden ajan kello kahdeksan pikku-robertin-
kadun päässä aamuisin. yskivä mies oli matti oravisto, kahvila vain ei
ollut stringberg. mutta onko sllä väliä, eihän kukaan tiedä enää edes
kuka matti oravisto on. sillä matti oravisto on velä, hänen on oltava,
yksin matti kassilan on kiittäminen jo siitä ja kuvauksensa
alkoholistista. melkein on kuni elokuu.
vaikka nyt ei ole (nyt, kun kirjoitan, kun olen kai bannattu jo
irc-galleriastakin), vaan heinäkuu ja ulkkona satelee, tai ainakin täälä
ulkona eli juuri sellainen sää, joka suosii minu; puhunko taas minusta
itsestäni? anteeksi, mutta minun on pakko tässä välissä kun olen juuri
hakemaisillani tupakkaa kuulevani että pihalle saapui ajoneuvo, ei saapui
kaksi. pahoja ihmisiä aikeineen... minä menen ulos tupakoineni, etteivät
kaikki polta sisällä. siis olin hakemaisillani tupankia ja nyt
onkin kai tehtävä niin, kunpa muistaisin lapsuude kaipiaisissa kun
palaan... mutta minähän olenkin jo plannnut, takaumani on poissa vaikka
en niin tahtoisi. minua harmittaa, mutta se että ja mikä minua nyt
harmittaa on melko vähäpätöistä. kun ajattelen kaikkien harmien äitiä,
saddamia lainatakseni, sillä kun minä avaudun niin se on kuin rautaesirippu
romahtaisi. ja minä olen romahtamispisteessä ja sen tietävät kaikki,
jotka vähänkin tietävät mistään mitään. ja katso, hän oli romanthaaisillaan
ja hänestä tuli melkein hedonistinen, mutta ei kuitenkaan, hän ei nytkyhttänt.
hänen kotinsa oli alkeellinen, kuten keittiö tai jokin sen tapainen ja
nurkka jossa oli patja ja kynttiä, ja joku astia, sellainen vati, jota
epäilin ja josta kysyinkin niin se oli tosiaan yö-potta. olin melkein
käsittämättömän yllättynyt ett joku käytti sellaista vielä, sillä minä
lapsena ja teini-ikäisenä lapsenakin vielä yöpyessäni sain joissain
huoneessa sellaisen, kun olin vanhempi, sitä aiemmin minun tuli aina
herättää äitini äiti ja pissasin keittiön sellaiseen omaan vedentuloonsa,
en minä silloin tiennyt mikä se on, utta siitä tuli aina hanasta juotua,
vaikka olisikin itse tai veli käynyt yöllä pissamassa hanalle, josta
tietenkin oli joka kerta otettava huomautus.
minulla on vieläkin vähän jotain oista tavoista muistini kötköjen lisäksi,
kuten varmaan onkin arvattaviss, mutta en minä sellaista varsinaisesti ja
jos koskaan niin vain kotona ja käytän kyllä... no, tätä voivat lukea
henkilöt jotka käyätkin meillä, ja aivan kaikki eivät tiedä. juuri se onkin
kirjoitukseni tarkoituis: kertoa kaikille muille jotain, mitä edes ns.
ystäväni eivät tiedä... ks ns...jne...minulta katosi maailmankatsomus
tänään niin pitääpä vähän keräillä jotain meinneisyydestä ettei mene ihan
pönttö sekaisin. kai on parempi että kiroilen tietokoneelle kuin ihmiselle,
mutta irc-gallerian ylläpito ei tule saamaan kunniamainintaa, itseasiassa
epäilen jopa että kyseessä voisi olla tarkoituksellinen häirintä, jota
perusteltaisiin sillä etät minä olen ollut hyökkäävä, mikä varmaan onkin
erityisen selvä tapaus kun sen itse otan esiin.
katsotaan nyt. kaikki asiat muuttuvat nykyään niin vakaviksi ja mikä
ikävämpää, alkaa henkilökohtaiset asiat vaikuttamaan mm. tiedonsiirtoon.
ei ole kovin vaikeata häiritä toisen liikkumista netin silmukoissa, mutta
sen osoittaminen on hankalaa vaikka vieläkinhelpompaa.
suurinpia tekijöitä siinä että minä poistun interntistä onkin juuri paulig
ja muut rasselitaskut. miä en jaksa vänkätä enää kanavilla ja foorumeila
ja blogeissa ja kokeissa, miä rupian pelamaan pacmania ja vetämään viinaa
ulkona ja sisällä ja silloin kun herään ja just kun olen menos nukkumaan,
ja tuumin että, oot ensimmäin aatoksissain aamuisin, miete illan viimeinen,
vai miten se laulu menee, varmaan vexi salmi tai junnu vainio mut kuitenkin,
aika napakka :P
miä nyt vaan olen sellainen että, miä käyn viinalla ja minulle ei riitä
pelkkä käyminen että miä kävisin, katsokaas kieleimme rikkautta ja raikasta
aamua. miä lähen nyt ulos pihalle alasti sateenjälkeiselle nurmikolle
nakuilemaan kun naapurin teinit huutelee humalassa kun isovanhemmat on
mökillä, ja nyt miä vasikoin ne ,) mutta olen miä vasikoita juottanutkin.
kyllä miä osaan ja olen nähny navttoja ja naulapyssyjä väärinkäytettävän ja
raskas mielein kaipaa nyt alastinurmeen ennen kuin hyttynen lenttää...
sitä ennen katon saako tän galleriaan päiväkrijaan vaiei. lleuun ettei, mutta laitan sitte myöhemmin, ei nää niin hätäsiä aina ole, bannit vaan vituttaa ja se ojs saa luurista korvaan niin silloin veri kiehuu ja minul on huono verenkierto kun en ole mikään painononstaja, mutta, nyt se entry-kokeilu ja sitte nurmipesu.
tervemortaas,
arafanttisi sun iloisen kuin gelatiini hyydytän liikkeesi ja sinä jämähdät
minä pelaan vain hackkia ja lollailen pahraani mukaan ja popsin mitä sattuu
jos se on viesti avaruudesta, katon uudestaan karkkilaatikkoon ja porksutan
hiessäni, innolla sonnin kun keväällä pääsee ulos pihalle, ei ihan luontoon.
pian on vielä elokuuu ja minä tahtoisin jaksaa, minä haluaisin, en
vain kertoa vaan elää vielä kerran elokuun, ja olla tuolloin sulkumestari,
mutta ei ole peltolasta sellaisia tulijoita kuin on lassi mäkelä,
joka toun mestarillisen työn tekee ja on vain vretaansa vailla, muuta
erilainen kuin, matti pellonpään maalarisikiö kaurismäkitulkinnassa
la vie de la boehem eli poheemielämää. oli sellainenkin sattuma että oli
tuttu kirja jo ennalta ja minä en edelleenkään ole sitä mieltä että
jommpikumpi voi olla elokuvana kirjaa parempi tai jotain vaan että ne
ovat eri taidemuotoja ja kyse on tulkinnasta, no kuitenkin, vaikka muuten
en aina pidä kaurimäistä, niin hyvästä työstä boheemi-elämänsuhteen,
minulle jäi karmia maku ja tunnelma polviin, kun porvoossa sen näin
ja minua sitten harmitti että se muumeista jotenkin tuttu hahmo
popliinitakissa, täynnä lukemattomia kirjoja ja aina suuna ja päänä
oli mielestäni poistettu koko elokuvasta, mutta sitäkin suurempi, sillä
tuo suupaltti oli hieman kuin henkilö johon maalaria enemmän samaistuisin,
vaikka tämä olisikin albaniasta. niiin, siis kirjassa oleva luku
kuvanveistäjästä, joka tekee hautamonumentin tai miksi sitä pitäisi
kutsusa, monumentti kuulostaa niin raskaalta ja kivi kolealta, olisiko
veistos, vaikka onkin kivenhakkaaja, jos se osaisi myös veistää,
niin se on minulle kirjan voimakkain luku ja jäi jotenkin niin eritavall
kertomatta kui itse sen kuvittelen että toivoisinpa ihmisten lukevan sen
kirjankn.
antti-pantti-paskalantti