IRC-Galleria

[sibeliusta ja sitä intermezzoa... kai paan]

palaanko alkuun? panenko sanani näin? kuten kuuluu, lukekaa ääneen ja luulkaa todeksi.

agricola.txt 8vittu, jee. agricolasta, ja koko ajan, tismalleen aj tismalasissa on kusen kastelemaa vettä. puren kynsiä ja vaihdan kadun puolta ettei koiraa satu, koska se jo kaukaa haukkuu muakin9


risti
riitojen maassa
maataan humalassa
poltetaan tupakalla
itseä

lääkäri määrää lääkkeet
käskee laihduttamaan

tahdittomuuksin on opittu
mitä on nöyryyttäminen

siksi ihmetellään miksi
on sairasta olla kipeä

melkein no ajatus
sitä kummastellaan
se kumma ajatus
on sinussa
varmaan

[divinorumia ja hallusinogenia riputtelin. usbiwebillä; valkosipulia, ei
oreganoa, kiitos]

helsinki on rakennettu onton päälle.

puistopenkillä istuessa maa tärisi, ja vaikka se tuntui hassulta ja kummalta.
en osaa sanoa kummalta enemmän, enkä silloin tiennyt miten kummaa kaikki
oli. kumma huuma ja kuuma pitza olivat saaneet oloni ähkystä tukalaksi ja
kevä9isen auringon lämmössä en voinut muuta kuin istua ja hikoilla, espan
penkillä. mitä olisi pitänyt tehdä? kirkua?!

minä en kirkunut, kirka kirkuu, minä en. kirka hölkkäsi ja hikoili, minä
kävelin töihin, jostain krunikasta, jossa asuin ja jossa kirka hölkkäsi. ei
olisi kannattanut hölkätä: meni henki. kävellessä töihin meni vaan henki,
henkimaailman hommiksi ja sitä rataa...

minä en hölkännyt. minä kävin veneellä suomenlinnassa syömässä pitzaa. kaveri
ajoi ja minä kaivelin musiikkia läppäristä, jota laukku oli täynnä, kohta olisi
vatsakin. oli,siis, kevättä; kuumaa ja helteistä kesän alkua, jota oli kestänyt
jo kauan. saapuessamme pitzeriaan luulin että oli jo tullu kesä ja sanoin seurueelle,
paikkamme etsiessä, tahtovani räystään alle. tarjoilija nauroi, sitä ennen hän'
kuulosti siltä kuin olisi todella kiukkuinen. minussa nousi esiin tunne, jota
koen hymyillessä kun ei voi nauraa. kaulin luuli lautasliinaa pitzaksi ja koitti
viipaloida sitä.

tahdoin nauraa, lujaa, ja pyysin hybristä ulos tupakalle sillä tilaus oli
jo tehty, eikä siitä voinut perääntyä, olihan muilakin käynnissä nälkälakko.

jos runkkaaminen tekee kuuroksi, tekee nälkälakko näkymättömistä asioista näkyviä,
vieden näön. ulkonäköä se enemmän haittasi, mutta siinäpä se ydin. ydin sodan.

minun olisi pitänyt lähteä sodankylään elokuvajuhlille kun se mies (poika tai
mies tai lie poikamies, en tiedä, vielä) mikä lie kysyi ja pyysi ja vähän vaadittuan
vielä kehotti ja sanoi, "väliäkö sillä", jos pitäisi olla töissä, koska hän
oli menossa niihin. katsokaas, kun taas voi elämä heitellä. olen tässä ja
ja kerron siitä vaikka tuota ei tapahtunut. mitä olisikaan ollut ja missä
kirjoittaisin tätä, jos olisin lähtenyt? olisi pitänyt, mutta koska olen tässä
ja kerron siitä niin hyvin meni sekin reissu, jota en koskaan tehnyt.

"olisi pitänyt", on niitä kokemuksia, joita en neuvoisi ketään hankkimaan vaan
tekemään. jos sinulle tulee outo tuttu, jotenkin kiinnostava ihminen sanomaan -
noin jotain - niin mene ja paahda, kun olet nuori. vanhempana et voi koska
sinullla on todennäköisesti lapsia, lapissakin. mitä muuta vanhempana voi olla?
vastuuta?! sekös minua kiinnostaa ja sekös on elämäni tarkoitus? siihen toimeen,
siis, mars!

onton helsingin maa tärisee keväisin. sitä on kiva ihmetellä keväällä kun
aurinko lämmittää ja katselee pohjois-esplanadille. tulee tunne että siellä,
missä istut on hiekkainen kävelytie keskellä kaupunkia ja sinulle tulee tunne ja
ajatus että ollaan järjestämässä kevätparaatia. pohjois-espaa pitkin menee panssari-
vaunuja, jotka pyähtyvät liikennevaloihin, jolloin liikenteen meteli katoaa
ja kuulet marssiaskelia. et tiedä, kuinka, mutta kun käännät päätäsi vasemmalle,
näet luokkaretkeläiset marssimassa kolmirivissä, opettajan johdolla, kohti sinua
ja kenties kohti kaivopihaa, jolla esiintyy viimeistä kertaa holby sity ja sensei
ankkuroi mahdma ghandin kasvolihaksia hakaneulalla tanssittaviin lankkuihin.

marssiaskelet ovat muuttuneet armeijasta koululaisiin ja panssarivaunut
pakettiautoihi., ontto kaupunki, joka on elämää täynnä on maan päällä, puistopenkillä.
tupakkaa ja ice magicia, ja kaikki näyttää siltä kuin nuorena humalassa,
kuten risto jarvan elokuvassa, mies joka ei osannut sanoa ei, puistopenkillä,
laitapuolden (spurgu, koditon, alkoholisti kuitenkin...) tokaisee.

tänä kesänä tahtoisin nähdä sen elämän... eikun elokuvan.


sitä täynnä,

melko-sellainen


nimensevelnnytys

(on vaaliaika ja puhutaan virhemarginaalista. minä ajattelen sen tarkoittavan
toleranssia ja minulle tulee mieleen antti heikkilän ristiriitaisuuksien kirja,
nimeltä riippuvuus - valheiden verkko, jota tulen siteeraamaan tämänkin jälkeen,
koska sen laukustani löysin kun kävin apoteekkireissulla ja jäi lääkkeet saamatta.

"Hiljattain on löydetty uusi maksan entsyymini(gaspia-rallaa). 'tämä entsyymi,
akljkoloholidehydrogenaasi II, hajottaa alkoholia 40& nopeammin kuin muut entsyymit.
Kaikilla tätä entsyymiä ei ole. Ihmisillä, joilll on tämä entsyymi, on synnynnäinen
kyky juoda alkoholia suuret määrät tulematta sen kummemmin hujmalaan. Heillä ei ole
myösäkään erityisemmin krapulaakaankaankaan. He ovat ihmisiä, jotka juovat muut pöydän
alle. Heille alkholi on energian ja inspiraation lähde. Ryyppy avaa heidän mielessään__
taivaan ja rajoittamattomat mahdollisuudet. Itse asiassa sopiva määrä alkoholia
parantaa heidän henkistä ja fyysistä suorituskykyään"

ollessani sairaalassa, käsileikkauksessa, kuusaalla oli viereisessä huoneessa ja
tupakkahuoneessa aina vaihdoimme... konjakkia, hän joi konjakkia... sellaista
huonetta ei enää ole... kuvittelen... mutta kuka uskoisi minua, ja mikä tauti se
olisi? sulku kiinnimerkki ja infected mus... eikun soitan divinorumia ja
qualitie... eiku soi toi hallusinogen ja gamma goblins (osa 2)... annan sen olla.
siirryn, muistitikkuineni, koneelle, jossa on internetti ja survasen tän tekstin
luettaviin...

no se loppukin sopivasti... mikä ajoitus!

massamuistista olet sinä tullut ja massamuistiksi olet sinä jälleen tuleva.

A man,
The space odysseia,
and backspace with you.

ctrl-h


muistikitku sanoo ja _toteaa_, kuinka paljon tänään joisi ja mitä?!

[ihan vaan varattu tila, muistissani. olettehan tietoisia siitä että jossain (yhdessä, joka on vielä) vaiheessa varailtiin ns. domain-nimiä (eiks' nii? vieraskielinen en muista mikä sana ja sitte se johdos vai miten ne meni]

joka tapauksessa.

olen nyt se tila-masiina eli FSM (Finite State Machine) ja odotan jotain eventiä (tapahtuma), jotta voin toimia (transition) siirtääkseni aika-tila-avaruudessa toiseen tilaan (state), jossa taas vain odotan jotain tapahtumaa (event), johon reagoin toiminnalla (action). miä jäin vähän koukkuun toho tila-kone-engine -mekanismiinkun luin sitä liikaa, ymmärtämättä mitään.

olen, nähkääs (lukemalla ääneen), huomannut että kertomalla (jos se olisi - edes - ikäänkuin opettamalla, jolloin tarkoitan tietenkin ohjaamista tai opastamista, koska en usko opettamiseen vaan aktiiviseen oppimiseen eli sitä voi milessään kuvitella että se on kuin johdattelua, mutta siinähän se idea onkin: eikö totta?

vahnikoa ja harmia miä haluan tehä vähän. jos joku joskus tahtoisi assembylyä tai ihan k&r c:tä niin minä kyllä... no antaa olla mennään templatejen ehdoilla.

kuvitelkaa että minä nytkin olisin vain sanellut tämän tekstin. sen mikä on tämä olisi joku puhtaaksi kirjoittanut, esim. kuunnellen sanelukonetta (olkoon se elektroninen tai analoginen, kuinka tahansa: älkää takertukko siihen mihin minä jään vaan viekää ajatusta eteen

päin

tänään,
kään en tee unelmistani totta, mutta...

kattelin ton ohjelmalähetyksen yleltä nimellä puoli seitsämän eli p.s. ja siinä oli vieraana mato valtonen, niin siitä puhuttiin ja sillä nimellä, vaikka mainittin lahden kaupunginvaltuustoesustustoimi, ja hakemus jopa eduskuntaan. jos minä olisin mato valtonen....
...
...
...
JOS minä olisin MATO VALTONEN ex-hybris ja known debris, niin miä en lähtisi sanomaan valtakunnallisessa mediassa että kunnallispolitiikassa näki että toiminta oli sitä että piti ajaella omaa etua ja sen jälkeen kaverin etua ja sen jälkeen kaverin kaverin etua, ja olisi tuota ennen uhonnut oikeustoimilla tekijänoikeuksilla, jotain (huom. jotain, niinku "ali-ihminen") meksikolaisia että raastuvasssa tavataan.

ok. ehkä se oli enemmän vitisi, mutta minä otin siitä vitsistä itseeni. kun minä olin iobox illa niin oli kilpaileva soittoääniä ja ääliö-logoja myyvien firmojen kärjessä wapit. mato, älä viitti. teillä oli töissä lars wirzenius, joka on tuhat kertaa isompi hahmo linuxissa kuin joku linus torvalds, koska lars oli luomassa ohelmaa (sms--gw) nimeltä kannel eli channel jne.jne.jne... kaikki "nörtit" ei ole samanlaisia idootteja kuin minä ja joka itsensä ylentää... niin lars kuitenkin on julkaissut artikkeli dr.jobsissa ja, mato, vuoden puhuja 2008 ei tee minuun vaiktusta, jos ei minun huutoni täälä tee vaikutsta sinuun, mutta älä leiki tulella!

mr. antti-khonynos

[näky tulevan uusintana toi enbusken ohjelma ja sitä ensiesityksellä jo pähkäilin, kuuntelematta sibeliusta, joka nyt siis (taas) soi ^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkyjähän^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkymätöntä mustetta, näkymättömän miehen kynästä]

on olemassa sellanenkin toimittaja, josta en keksi mitään haukuttavaa eli enbuske. äijä voisi olla täynnä itteään, mutta kun ei näytä televisiossa, eikä kuulosta radiossa sellaselta.

katsokaas tai siis lukekaa ääneen (voitte myös koittaa käyttää esim. microsoftin uuudempien käyttiesten mukana, mahdollisesti, tulevaa puhesyntetisaattoria... no kuitenkin...

joskus tuli oltua töissä. töissä tuli kuunneltua radiota (mafia) ja ohjelmassa soi musiikkia kappale (jotukut sanoo tossa kohtaa biisi, kun pitäisi sanoa piisi, kuten pala kakkua, ilman kalkkunaa, koska se on niin ruma lintu, että jo siitä näkee että se maistuu tosi (sanoisin vitun) pahalta.

onpa vaikeata... koitan jatkaa ilaman välitallennusta...

luulin, suorastaan (siis ei suorastas vaan suora ja sen tapaan, eli sitä mukaa onnellisina elämänsä... eikun... väärä satu)

olin siinä kuvitelmassa (arvaattehan että sanoisin varmaan uskossa, mutta kun se vie harhaan) että esittäjä oli irwin goodman eli kaimani hammarberg, etunimikaima, toki, ja löin vetoa oluesta (oluista kun oli kolme työkaveri omatarve painossa, nesteellä, siinä Raatteen hampaassa (tappo ittesä, vissii, mulla on varastossa juttu juristista, jolla oli vähän samasta syystä aika korkialla tähtäimet ja jouko k leskinen otti ilmalentoa kun juristit vähän mitteli, eli ei mitään väkivaltajuttuja... no se asia oli selvitettävä ja soitin yleen ja pyysiin ruben stilleriä puhelimeen, koska se juonsi ohjelman, jossa ko. (ei korkein oikeus, vielä) ohjelmassa (paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa, jostain luettua ja muistettuja sanoja, edellä esitetyssä järjestyksessä, kuten kuvittelin... no se kuvitelma ei kuulu tähän... tähänkään... ja oli kuulemma olemassa sellainen entiteetti eli ilmentymä (sano c++ tai OO eli ei olio-ohelmionti vaan object oriented eli oli-suuntainen ohjelmointi... noniin, puhelu kielitoimistoon... tuut ttuut)

jos ruben oli ylellä, radossa ja se oli mafia niin tapahtumat sijoittuvat ajalle ennen kökkötraktoria. ystävällinen ruben (herra stiller, en ole etunimituttu, kielisuudelmatututtu en tahtoisi olla mutta kättely ja halaus käy. ei tappellu, miä en ole mikään moukarimies nimeltä jari tervo, joka tykkää hakata juutalaisia, sen tähden (kappas, tajunnanvirtani alkaa toimia, senkun laittaa sanoja peräkkäin ja on se niin ei tarvi selitellä, kommentoi välillä; se riittää, se_suuri, se_suuri -mutta, ei riitä minulle, jos ette muista ette tiedä että minä olen hydra ja minulla on seitsämän ajatusta kymmenessä päässä ja se määrä sormia: en ole käsi, en siten niitä täynnä, olen käsittämätön Teille, te luette tätä väärinpäin... se enbuske... ja se veto.

no olen siitä vedosta kertonutkin että hävisin sen. ylellä oli tuo herra stillerin (iso S-KIRJAIN, kirjain on palautettu, voin harkita oman itseni lainaamien kirjojen palauttelu (sanon palauttelua koska ne ovat tapahtumia eli event, mutta pienellä metelillä ja suurilal toimilla eli ei mitään häppeninkiä, vaan todellista VAIKUTTAMISTA ilman pumpulipuikkoja (joskus tulitikku ja toiletti-paperi ajaa (niin?) saman asian, ilman sen ajajaa: eikö niin?).

entiteetti eli ilmentymä oli kutsuttuna tallenne-robotti tm. eli herra ruben ei tiennyt mitä musiikkia, nimenomaisestai, oli soitettu, mutta tiesi sanoa sen että irwin goodmania ei ohjelmassaan tuona ajankohtana soinut (ajankohtaa voi ajatella tilana, josta tulee siirtymä eli transitio, toiseen ajankohtaan... olen (vasta nyt) hyväksynyt ajatuksen että perehdyn ns. finite state machine eli fsm -menetelmään, joka on tapa tarkastella asioita toistuvina, mutta ennaltamäärättyinä ajanhetkinä, jossa on vain tietty määrä valintoja, joilla siirrytään toiseen tilaan (jos haluaa wikitellä niin panee vaikka hakusanaksi turing machine, jos olette tietoisia että on olemassa kaikenlaisia teorioita, näkemyksia ja uskomuksia maailmasta tai jopa maailmankaikkeudesta niin on olemassa myös fyysikkoilla ajatus, että universumi olisi matemattis-fysikaalisesti niin toimiva "kone"... olen aika kaukana gourmetista ja kirjaimet käyvät vähiin (jätän käyttämisen nyt sikseen, on muuta sanottavaa eli se että puhunko totta.

ohjelmassaa gourmet-ruoka-systeemi-häppening-tuning-puuhastelu, se kerto vähän tyhmän ja tylsän nippelin ranskanperunoista, ja kuitenkin hän käsitteli ohjelmasaan myös karjalanpiirakoita.

minä (minä minä minä minä) olen joskus esittänyt väittämän, joka syntyi päätelmästä, että karjalanpiirakka on peruna täytteinen eik äriisipiirakka. tuo oli päätelmää siitä että perunaa olisi vilijelty suomessa ennen kuin meille tuotiin riisiä siinä määrin että moinen piirakka olisi noin helposti ajateltavissa että kumpi oli muna ja kuka oli lkana. tuon minä olisin halunnut tietää, ja olisin tahtonut että nippelitietona tiedeään sanoa se eikä vedetä, ruoasta puhuttaessa, mitään macdonald-pendoliino-stepehn-king -juttuja kehiin.

(nyt jos ajattelen niin se peruna olisi nauris, tuon saman päättelymekanismin kautta. mutta en mene siihen, tahdon pitäyty olettamuksessa että puhun aina totta)

minä hävisin sen vedon. minä otin lopputilin siitä työpaikasta työpaikkakiusaksen tähden, enkä minä ollut se kiusaaja, minussa olikiusaus. minä sain 500mk enemmän palkkaa kuin henkilö, joka oli tehnyt, osittain, samoja hommia. olin ottanut sisäiseen siirron kautta uuden työpaikan koska jouduin ajamaan taksilla bussin kiini että pääsen hevonvitunkuuseen porvoosta, ja joku juoppo kaasi tonnin muovia lattialle ja minut pantiin lapioimaan, vaikka oli sovittu että pääsen 20min aikaisemin töistä että ehdin niihin silloisen nesteen järjestämiin työpaikkakuljetuksiin, jotta pääsisin ankkalinaan, tähän, smurffi-kylän viereen.

minä en tiennyt että raha on helsingissä tabu. minä en tiennyt että kukaan, eikä etenkään yksi (sanotaan yksi kun on on yksi eikä eräs monista samanlaisista, entiteettjä taas, mutta pirkko leinon suomen kieliopista tuon olen muistanut vaikka rakenteellisesti en kieltäni osaakkaa, vielä ja tuskin koskaan, minua on luultu jopa eestiläiseksi, minua hävetti nesteellä, kun sielä käytettiin aliurakoitsoijoina eestiläisiä. se palkka ja se työ, rautakangella... kädete siteissä, yksä puhu englantia niin että tupankipaikalla se aukas ne kääreet ja näytti miten rakkuloilla hänen kädet oli: EPÄ-inhmillistä, häpeäällistä orjuttamista, suorastaan... niin no kuitenkin minun piti surkutella... kukaan ei ajatellut että minä vaihtaesani työpaikkaa puolitin ansioni kun menin päivätöihin 7.5kmk kiinteällä päiväpalkalla, jolla silläkin olisin vuonna 98 omistanut yksiön, jonka arvo nykyään on yli miljoona euroa. eikö ole hassua, kuinka vähän minä ymmärrän rahan päälle?

minä rakastan kokoomusta, etenkin holkeria ja devalvointia. minä rakastan esko ahoa ja kansanäänestäjiä, jotka neuvoa-antavasti halusivat meidtä euroopan unionin jäsenmaaksi, ja toivat sen tatchern (joku jenkki se oikeastaan oli) opin maahamme, ja lakkauttivat työpaikat, joissa ihminen istui ankkalinnan vesitornin alakerrassa rahalippaan kanssa ja ne 50p kolikot oli meidän (kavereitani) maksamia, ja niitä sarjakuvia luki visa, joka sanoi mm. mitä vittua? hevoseni oksentaa, sanoi BekosBill.

(tulen harrastaneeksi huomenna reali-poitiikka ja äänestän jotani demaria, koska kymestä ei saa oikeata vasemmistolaista edukuntaan, niin se vaan menee. soinia kannattaa ne, ketkä ei äänestä. no more bets. you loose, sanoisi henkka tohon, ja niin se on, kuten totta puhuessani aina on tapa olla, siinä tilassa ja niillä vaihtoedoilla: FSM (ja paskat, muttakuitenkin, tulipa sanottua ja tulipa näppäiltyä, mikään ei muutu, mutta kirjaimet karttuvat)

metodisti eventti-masiinassa itksee ja surkuttelee,
minä se olin ja minä se olen

[soipi "musiikkia naapureille teemalla" amoprhous androgynous. soittelen aina noita - mitkä on niitä, ei kuvia, tero, rakas tero vaara, lennä mereen - jotka ovat niitä, mistä minulle tulee mukava olo, koska muistan kymmenen vuoden takaista oloa ja menoa, ja sitä vanhempaakin, vielä parempaa, vuotta 94, ja sitä vanhempaa]

no ja mutta. sanotaanko niin että kuvitellaan käteeni lyjykynä, jonka miellän kepiksi. keppi on keppihevonen, jolla pappi ratsasti rantaan ja kaatoi kepillä kaislan. piirsi rantahiekkaan sen mitä ajatteli kirjeeseen kirjoittaa; oli tavannut koneen hississä ihmisen, jonka halusi muistavan. pani hepan liekaan (sen kepin, joka oli mielestään keppihevonen, lapsena siitä haaveili) eli kepin nojaamaan rannassa olevaa vajaa vasten (venevajaksi arvelen tuota).

kymmenen kuudesta, enempää en olisi halunnutkaan. on kuin numeroita, joita aktiivisesti tahdon olla muistamatta. eritoten seitsämän kertotaulu oli minulle hankalaa. juju onkin, onnekseni, siinä että muistaa vaan kuka tietää tai kuka sanoi. esimerkiksi niin että matematiikan opettaja joskus näytti liitutaululla, kuinka lasketaan neliöjuuri, ja se ei todellakaan kuulunut, ja tuskin vieläkään, peruskoulun oppimäärään. vaan olipa hienoa muistaa kun tuli ohjelmointikieleksi assembly eli konekieli ja piti kiertää pistettä z-akselilla että sai kuution pyörimään. pitäsi ostaa sellofaani, punaista ja sinistä ja tehdä pieni kokeilu. muistaakohan kukaan sellaista kikkaa kun jossain vaiheessa pyöri työpaikoilla, ainakin, a-4 -arkkeja, joihin oli piirretty vain pisteitä, mutta kun kohdisti katseen arkin taa, siihen ilmestyi kolmiulottienen kuva.

katsokaas kun minä tulin joskus väittäneeksi että digitaali-tekniikka ei tule pitkään aikaan korvaamaan filmiä, ja vaikka en ole käynyt (enkä aikeissakaan mennä) katsomaan jotain 3d-leffaa, jotka edelleen filmataan ja pyöritettään projektorilla. dataa kun on niin saatanasti niin sitä määrää ei yksinkertaisesti pysty tallentamaan vielä(kään) niin että se mahtuisi pienempään tilaan kuin filmi. yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja mnä kerron enemmän tuhannella sanalla kuin kuvaan mahtuu, mutta eli se_suuri mutta vain minä pääsen käsiksi siihen tietoon, jonka näin pakkaan. ymmärrättehän? minä en. minua ärsyttää (sanon ärsyttää, koska näin aamuteeveessä (yle) kuinka salolainen (berlusconi-gadaffi-mubarak-marokkolainen pikkutyttö ja katainen-viinanen-kala, jota lokkikaan ei nokkimatta syö holkeri-tatcher)...

oho. lähti vähän lapasesta. oliskohan ollu osuutta asiaan sillä että laitoin soimaan palan sibeliusta, josta linkki nyt ensikertaa toimetani, ja siksi että en ole sitä koskaan laittanut, vaikka olen tämän vuotta tuota käyttänyt kiihdyttääkseni itseni siihen tilaan että vihaani alan purkaa. tämä lukekaa ääneen ja minua kuulkaa ja sibeliusta (58s kohdalta;) http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ,kas siinä sibbe vai mikä "janne" se oli kun oli suomeinruotsalaisilla muodikasta nimitellä toista noin.

minä teen sen mitä teatteri ei. silloin kun kruunut oli niitä, joita kuunneltiin, tai toteltiin muuten vaan, niin toreilla oli teattereita. tämä on minun näyttämö ja minä tahdon sanoa mitä ajattelen, ja ajatella sen ääneen että tulisin puhuttuna kuulluksi, koska en osaa muulla keinoin itseäni ilmaista. taidan olla sekaisin, ja taidan nauttia siitä. nyt taisi mennä taito ja tieto sekasin, mutta sellasita se on kun tietokanta on vähän vielä sekaisin. pitäs vissii tehä pari postikorttia ja mennä sinne, missä minulla on liikanimi "oraakkeli", enkä ole mikään delpihin oraakkeli vaan todenpuhuja, ja tiedon. sillä kehun ja tuolla uhon. tahon takasin battiin, mutta ne postikortit...

arafatti, joka ratsastaa hybriksellä, joka on kaaosratsu ja huotrassa mulla on kaulin, joka on kaaosmiekka ja minä taidan tiikerien toimet ja hämärien salat. minä lauon loitsun, jossa on sana "arafax", ja sillä nousee minuun demoni, jossa on kiini keho ja sielu, pahanteon, jolla hyvää tahon. minä olen hobbit, minä rakentelen talon, jossa asun, kellariin samanlaista onkaloa, jonka muoto on viety stonehengeen kiviin.

sepäse,
lapion kans'

voi rähmä kun tekisi mieli... hcbattiin, mutta sitten jää taas kaikki toimet. miä tuon itestäni tiiän

kenkä tietää ja saapas uskoo, sano

[ei ole intermezzoa nyt. on radio ruvras1 (hollantia puhuu ja soittaa mitä...
mitä soittaa. olen tässä inderwbittämössä usbeilemassa...]

olen tässä missä internet on muistitikulla ja tippaakaan
ei ole vielä tullut nukuttua eikä juotua. olisin kyllä juonut, jos olisi mitä joisi
ja se olisi - tässä tapauksessa - alkoholia. toki, toki, vettä ja kahvia, joku muru
leipääkin, eilisen risoton tapasen lisäksi. ja nyt, mikäli minua tietää,
niin saa arvata tai olettaa, ja tehdä molempia omineen, kuten oletan aina ennenkin
ajatellut tehdyn, ja minkä sai eilenkin huomata. siis sitä että toistan sitä yhtä
ja samaa eli itseäni. sepä saa puolestani antaakin aivan riittävät perusteet jäädä
siihen ajatukseen, ja olettamukseen, jättää ne olettamukset siksi, ajatus siihen
että osoitan ne vai tosiksi; olla murehtimatta ja jatkaa yltäkylläistä hiljaisoloa,
pitää sitä elämänä, ja elää sitä niin. sillä minä märehdin, niin on hyvä: ei mene
muilta maine, eikä omani parane. mukavuudenhaluhan minussakin kituu ja olisi jos
jos tapahtuisi jotain muutosta, ja mikä pahempaa koheneminen olossa ja elossa toisi
vain lisää sitä huolta että huomenna kuitenkin tapahtuu jotain ikävää, jos tänään
on hyvä olla.

nukkumaankaan en ole malttanut kun oli kaveri kylässä, ja hyvä on että oli. jos ei
olisi ollut olisin tehnyt jo aika monta merkintää, itkenyt aika monta kyyneltä,
että ei meristä suola loppuisi. tahdon pelätä merta, maata ja matkustamista. tahdon
että haavojani kirvelee. tahdon että hikoilen ja että se näkyy. tahdon että sitä
ajatellaan ääneen, koska niin on kivaa vihjailla, jotain. ikäänkuin, ja ajatellaan
että kukaan ei ajattele. sanottiinhan lainaamassani kirjassakin että, joitain
asioita on pidettävä tosina oletettuinakin, muuten on vaarana se että epäillään
lähtökohtaisesti kaikkea ja intuitio ei pääse työhön osana oppimisprosessia.

väsyttänyt on ja nyt vituttaa, mutta on minulla aikaa nukkua kesäajan kahteen.
tahdon oman ajatuksen kulkuni tähden jossitella niin että jos olisi ollut tukka
märkä ja tuoksunut shampoolta niin ei olisi tarvinut kuunnella jossittelua siitä
kuinka ja miksi "sitten hikoillaan vähän". ymmärrättehän? minä en, mutta en anna
sen haitata enempää. nyt saan olla rauhassa likainen ja haista sille mikä on hikeä
ja likaa, kunhan syön vain lääkkeeni. ja vain ne lääkkeet, joiden vaikutusta ei
niinkään huomaa, kuten verenpaine ja burana. hammasta purren voi vältellä sellaista
hoitavan lääkärin sättimiset, kunhan vain kestän sen, jos on kestettävä puna
poskella kun valkosipulia pureskellessa tulee röhytäisseeksi ja vieressä istuva
henkilö sanoo sen haisevan pierulle. eikö ole kaunista?

olen aika kova peseytyjä, hapaanikin (siis sen yhden) pesin niin kovakouraisesti,
että ikenet itki. purenta on ankaraa, mutta niin alkaa jo olla tunne kohonnut tunne
kaikkivoipaisuudesta. joka olettamusten mukaan johtuu alkoholista. voisinkohan
minä - totta puhuakseni - todeta että masennuslääkkeeni sivuvaikutuksissa kuvataan
purennan lisäksi, tuntemusta siitä että voi olla jo ilman lääkitystä, kun on niin
maan perusteellisen terve olo.

vanpa vaan, jos minä nyt sitten itsekin tuonne pankon päälle kun se on lämmin kun
on öljyä säiliössä ettei tarvi puin puljata, ja ihailla sitä auvoa kuinka puilla
tulee lämmin kolme kertaa ja jättää se kertomatta kun se on sananlasku, joku vielä
sitäkin sanoo taikauskoksi ja kuvitelen kuin pappa konsaan että on pantava asunto
asumuskieltoon kun ei lämmitykset puin pela vaan palelen mielummin kuin otan hien
että pitäisi peseytyä. tahdon olla likainen, maksaa kirkollisveron koska kuvittelen
että kirkko tekee enemmän mielenterveystyötä kuin kunnallisverolla saan. kuulun siis
kirkkoon, mutta en horoskooppimerkistöön. ja silti minä olen se joka kuvittelee
itsensä kipeäksi tai jopa sairaaksi, kun on todella sairaitakin ihmisiä sellaisia,
sellaisia jotka ovat niin kipeitä että pääsevät oikein lääkäriin.

jooh. kyllä on taas niin väsynyttä, että on se luovutettava ja annettava vuoro
unelle. saan vielä päähäni jotain ja menen pesulle. hyi vittu, mikä ajatus: outoa
tunnetta päässä, kuvotusta.

ollapa alzheimer, jota ei muistaisi tietää, eikä ketään muistuttamassa. lähen miä
kohta vuorille kun lumet sulaa että jälkiä jättämättä pääsen katoamaan, iteltänikin.

vetäkää narusta ja nauttikaa kesästä. pudottakaa, lokit, silakka. antakaa mulle
aasi, keppi ja porkkana niin teen kotitehtävät, rupian valehtelemaan, kun ei
totuus kelpa vaan aina tulee myös tehtävä. kuka pelkää musta-pekkaa?

hörf... nojoo semmosta paskoa ja tänään jos sais tarjottua niin kyllä ottasin
ja tulisin ja puihuisin suuni puhtaaksi, enkä hankais harjalla aj elmexillä.

nimim. kuka auttaisi myytä, sitä joka ittesä myy ja sielusa polttaa, ja näppisä, rintsikat, kaikki kans?

kotka-rankki

kumma homma, kuumia aaltoja ja hikoilua. kohtalaista puhallusta. näkyvyys hyvä, epäselvää

blogaamisen ilosta,
matti ja maija

[etitääs jostain toi Dedicated to those affected by the disasters in Japan. Our love and prayers go out to you. Thank you to my brother for playing the drums. My ja annetaan oikein linkki että saadaan se listoille http://www.youtube.com/watch?v=FZWyqUIJB98 toivottavasti työ nyt ymmärrätte että miä voin vähn arvostella, näin kontrovesaalisti - vai mikä se sana olisi - muitain hommia kuin vain omaa kirjotustaitoani tai oikeinväärinkirjotustaitoa, joka kaikissa muodoissaan on kuitenkin ennenkaikkea osoittautunut kyvyksi (ei ominaisuus), jonka nimi on ironia :P]

"kobukin" maanjäristyksen uhrit varmaan haluaisi olla kuuroja, ainakin jos ne on teatteri-ihmisiä...

miä en. miä haluan vaan olla harhakuulonen, valitettavasti sekin tulkitaan sairaudeksi, jos pitää siitä että ravintolassa puhutaan venäjän lisäksi muitakin kieliä ja kahvia juodessa ja tupakkaa 8silloin kun sitä vielä sai tehdä) erityisesti cafe strindbergissä, joka oli kamp-gallerian yhteydessä, mistä syystä sielä niitä kieliäkin puhuttiin... tuli kai sitä välillä juotua jotain wiskiäkin, kun se nyt ei paljon kahvia halvempaa olisi voinut olla...

sitäkään ei voi enää harrastaa. joku kun on näissä nykyhallituksissa keksinyt että tupakasta tulee enemmän kustannuksia valtiolle, mutta vero kattaa sen niin että alkoholiveroa vaan kannattaa puotella. miä olen nyt kahden kirurgin juttuja kunnellu, ketkä on siirtyneet enemmän tai vähemmän psykiatrisen toimen puoleen niin on kyllä ihan käypä perustelu kun ne saarnaa alkoholista ja on siitä niin tarkkoja kun jossain polilla päivystelee niin kai sitä on noita luita rikottu liukkalla, mutta on ollu usein jotain liukastetta kehissä, jotain muutakin kun verenpainelääkkeet tai rollaattorit... luulisin, vaan luulo ei ole tiedon väärti. toivottavasti se edes herättää kysmyksiä jos ei kiinnostusta.

hyvää ja hauskaa illan jatkoa, jos saan jostain tupakkaa kohta, muuten ei

peeäs. kun kattoo noita kahta all, niin onko kumma, sellaista lukemalla, että mulla on pilkut vituillaan ja miinsta kirjotuksessa ihan pirusti. siitä huolimata ja sillä seurauksella: lisää on tiedossa, taisin tai en.

ainii se earth song... Earth Song (Cover)- Michael Jackson, kato michae on ite tehny koverin+ noh linkkiä kehiin (panen sen tonne alkun että on tunnelma kohdallaan kun pääsee tänne, rummut alkaa just sopivasti... nautitaan

[tupakkaa mulle tai tulen hakemaan]

"Our general thesis is that, in principle, cognition fulfils behavioral aims
and is shaped by behavioral constraints. The same is to be said about
intuition which is a particular form of cognition.

Intuition has its roots in the syncretic type of thinking of the child and of
human beings in the early stages of civilization. But it does not survive in
adults and in highly developed cultures only as a mere residuum. We claim
that intuition expresses a profound necessity of our mental behavior.

During the very course of our reasoning, of our trial-and-error attempts,
we have to rely on representations and ideas which appear, subjectively, as
certain, self-consistent and intrinsically clear. We cannot doubt everything at
every moment. This would be a paralysing attitude. Some representations,
some conceptions have to be taken for granted. They have to appear, subjectively,
as autonomous, coherent, totally and directly acceptable cognitions in
order to keep the process of reasoning working fruitfully.

An intuition is, then, such a crystallized - very often prematurely closed
- conception in which incompleteness or vagueness of information is
masked by special mechanisms for producing the feelings of immediacy,
coherence and confidence.

Such mechanisms have been described in the research literature, but very
often without any apparent connection with a theory of intuition. In the
present work an attempt has been made to take advantage of these research
sources. Studies in overconfidence, in subjective probabilities, findings
referring to mental models, to typical errors in naive physics, to misconceptions
in mathematics, to the evolution of logical concepts in children etc.
represent, in fact, rich potential sources for a theory of intuition.

I should like to emphasize again this interesting phenomenon: simply
because intuition is tacitly but firmly considered to be a primitive feeling, rich
sources of information, based on experimental findings, have been ignored by
most of the theorists. A primary purpose of this book has been to overcome
this obstacle.

INTUITION IN SCIENCE AND MATHEMATICS An Educational Approach

EFRAIM FISCHBEIN
School of Education, Tel Aviv University, Israel"

siitä se lähtee, taas

miä meiltä moi

[intermzzoa edelleen. pitää pitää draivi päällä tai käy tekemään tupakkaa enemmän mieli]

"Understanding the nature of humor is a
problem for psychology. Humor, comedy, and laughter are important and engaging
aspects of behavior. Consequently, they have received attention from many perspectives
and approaches. The amount and diversity of relevant information should have
made this book impossible to write. The material for a work on humor is widely scattered,
both in space and time. Even if the focus is on psychology, all the other areas
touching humor need to be examined. Not only empirical research, but rational and
literary thought must be included. Rod Martin has not only brought this material
together but turned it into an easy read. To borrow a simile from James Agee, it must
have been like "putting socks on an octopus.

Peter Derks
Professor Emeritus
College of William and Mary"

""

"Humor is a ubiquitous human activity that
occurs in all types of social interaction. Most of us laugh at something funny many
times during the course of a typical day. Although it is a form of play, humor serves
a number of "serious" social, cognitive, and emotional functions. Fascinating questions
about humor and laughter touch on every area of psychology. Surprisingly,
however, despite its obvious importance in human behavior, humor and related topics
like laughter, irony, and mirth are hardly ever mentioned in psychology texts and other
scholarly books. Although there is a sizable and continually expanding research literature
on this subject, most psychologists seem to have little systematic knowledge
of it.

--

We all know what it is like to experience
humor. Someone tells a joke, relates an amusing personal anecdote, makes a witty
comment or an inadvertent slip of the tongue, and we are suddenly struck by how
funny it is. Depending on how amusing we perceive the stimulus to be, it might cause
us to smile, to chuckle, or to burst out in peals of convulsive laughter. Our response
is accompanied by pleasant feelings of emotional well-being and mirth. Most of us
have this sort of experience many times during the course of a typical day.

Because humor is so familiar and is such an enjoyable and playful activity, many
people might think they already understand it and do not need research in psychology
to explain it. However, the empirical study of humor holds many interesting surprises.
Although it is essentially a type of mental play involving a lighthearted,
nonserious attitude toward ideas and events, humor serves a number of "serious"
social, emotional, and cognitive functions, making it a fascinating and rewarding topic
of scientific investigation.

The topic of humor raises a host of intriguing questions of relevance to all areas
of psychology. What are the mental processes involved in "getting a joke" or perceiving
something to be funny? How is humor processed in the brain, and what effect
does it have on our bodies? What is laughter and why do we laugh in response to
humorous things? Why is humor so enjoyable? What role does humor play in our
interactions with other people? What is a sense of humor and how does it develop in
children? Is a good sense of humor beneficial for mental and physical health?

As is evident from these and other related questions, humor touches on all
branches of academic psychology (R. A. Martin, 2000). Researchers in the area of
cognitive psychology may be interested in the mental processes involved in the perception,
comprehension, appreciation, and creation of humor. The interpersonal
functions of humor in dyadic interactions and group dynamics are of relevance to
social psychology. Developmental psychologists may focus on the way humor and
laughter develop from infancy into childhood and throughout the lifespan. Personality
researchers might examine individual differences in sense of humor and their relation
to other traits and behaviors. Biological psychology can shed light on the
physiological bases of laughter and the brain regions underlying the comprehension
and appreciation of humor. The role of humor in mental and physical health, as well
as its potential applications in psychotherapy, education, and the workplace, are of
interest to applied branches of psychology such as clinical, health, educational, and
industrial-organizational psychology. Thus, researchers from every branch of the discipline
have potentially interesting contributions to make to the study of humor.
Indeed, a complete understanding of the psychology of humor requires an integration
of findings from all these areas.

Despite the obvious importance of humor in many different areas of human experience
and its relevance to all branches of psychology, mainstream psychology has paid
surprisingly little attention to this subject up to now. Humor research typically
receives scant mention, if any at all, in undergraduate psychology texts or scholarly
books. Nonetheless, there has been a steady accumulation of research on the topic
over the years, producing a sizable body of knowledge. The overall aim of this
book is therefore to introduce students and academics in psychology, as well as
scholars and professional practitioners from other fields, to the existing research literature,
and to point out interesting avenues for further study in this fascinating topic
area.

The Psychology Of Humor An Integrative Approach
Rod Martin"

""

siitä se lähtee

luen itseni humoristiksi

miä meiltä moi