IRC-Galleria

Kyl tää pistää pään aivan sekaisin, tää olo siis. En voi käsittää, miksi se ei helpota. Miksi olotilat heittelee niin paljon koko ajan. Ja ei se olotila edes parannu, tulee vain helpompia hetkiä ja olo on yhtä kauhea koko ajan. Hyvin vaikea kuvailla tunteitaan tarpeeksi hyvin. On kuin sydäntä yritettäisiin kiskoa rinnasta väkisin. Yhtä tunteiden kaaosta. Sydän vuotaa kuiviin.

Vaikka en ole yksin täällä, silti tuntuu että yksinäisyys kaataa minut maahan. Olen yksin omien ongelmieni kanssa, en voi niitä ratkaista kuin itse omassa päässäni. Mutta kaikki ajatukset vain loukkaa, kaikki hyvä, kaikki sanottu, kaikki muistot, kaikki kääntyy aina iskuksi minuun itseeni. Eikä se ole itsesääliä, vaan väistämätöntä tunteiden käsittelyä. Vaikka hyvät muistot tuntuu hyvältä, niin tällä hetkellä ne saa kyyneleet silmiin..pakko purra hammasta ja jatkaa väkisin eteenpäin.

Koska mietteitä olen ehtinyt miettiä ties millaisia, ja ties kuinka monia, niin olen myös miettinyt, josko asialla olisi positiivinen puoli. Ehkä tämä kipu jota joudun juuri kokemaan, onkin suojausta joltain suuremmalta kivulta. Mutta ei sekään helpota oloa, koska se on vain jossittelua, enkä usko sellaiseen. Uskon vain siihen mitä tapahtuu, ja elän sen mukaan. Mietin niin paljon turhaa ja mahdotonta. Mietin asioita, joilla ei ole mitään merkitystä tähän hetkeen. Mikään ei muuksi muutu, tapahtuneet ovat tapahtuneita, niitä ei peru mikään. Se hyvä puoli muistoissa on, että ne säilyvät ikuisuuden.

Toivo kuitenkin on jäljellä, toivottavasti sitä ei myöskään pois oteta. Ja usko, usko parempaan tulevaan, muutakaan ei voi. Mutta rakkaus...eikö sen juuri pitäisi mennä niin, että "Usko - Toivo - Rakkaus - suurin niistä on Rakkaus". Noh, näinhän se taitaa kyllä ollakin, viimeisenä minä sen menetän. Vahvinpana se sisimmissäni jyskyttää. Se on vahva, se hakkaa kaiken pahan ympäriltään. On se merkillinen asia, kauneinta mitä tämä maailma voi antaa ihmisolennolle. Se syntyy niin monista merkillisistä asioista, pienistä ja suurista.

Toivoisin vain, että ymmärrän sen oikein. Ymmärrän antaa asioiden mennä niin kuin ne menevät, en turhaan tuhlaisi voimiani.