IRC-Galleria

Pikku hiljaa alkaa kyl tuntua jo siltä, et vika taitaakin olla mussa itsessä. Tuntuu et kaikki kaikkoaa, kaikki vain arvostelee koko ajan. Ihan kauheelta tuntuu, ihan kuin ei jo riittäisi tämä paha olo mitä jo nyt on. Mikähän ihmeen koettelemus tässä nyt on. Yritän kaikki tehdä niin hyvin kuin osaan ja kaikki menee nurin. Yritän jaksaa ja ajatella positiivisesti koko ajan, mutta ette arvaa miten tuollaiset tietyt kommentit lannistaa mut kokonaan. Vitsailkaa, väheksykää, tehkää mitä lystäätte. Mähän ryven vain itsesäälissä, sitä se kaikki on. Olkaa onnellisia, ettei teidän tartte kantaa mun lastii. Ette tiedä yhtään miltä musta tuntuu, niin älkää väheksykö mun olotilaa.

En mäkään väheksy teidän tunteita, yritän kovasti ymmärtää, että teilläkin on joskus ollut vaikeeta. Enkä ala edes vertaamaan mihinkään, tunteet on kaikilla erilaisia. Eikä sillä silleen oo merkitystä. Paha olo tuntuu pahalta, hyvä olo hyvältä. Tiedän et oon tällä hetkellä hieman ylikierroksilla joka päivä, mut on ahdasta..haluun pois..en pysty hengittämään. Koko ajan pitää hengittä syvään, tai vähän väliä..ja puhalluttaa valtavasti. Raskas olo, erittäin raskas. Mut silti teidän ihmisten näkeminen on mulle hengähdyspaikka. Vaikka kommentoisitte mitä, ja enhän minä pahaa sillä tarkoita, jos valitan sanomisistanne. Hyvä, että annatte ajateltavaa, etten oikeastikaan vaivu mihinkään itsesääliin, vaan potkitte perseelle ja jatkamaan matkaa, kun se hyvin on lähtenyt käyntiin. Välillä vain väsyy, ei jaksa olla vahva. Ja ehkä mä oonkin heikko, kuvittelen vain itsestäni liikoja. Mutta läheskään täydellisenä en itseäni pidä, niin kuin ette varmasti tekään minua. Haluasin olla parempi :) Ja mä olen oikeesti heikko, ei mua muuten näin paljon sattuis kaikki..esitän vain kovaa!

Mut ympäristön vaihto tekis hyvää, pääsis pois tästä muistoja herättävästä kaupungista. Kävelet kadulla nii sieltäki voi noukkia muistoja, jokainen pieni kivi muistuttaa, jokainen tuulen henkäys.. aivan siis kauheeta, ku ei saa mistään rauhaa. Mutta hyvä puoli siinä edelleen on se, et muistot on hyviä. Joskus ne tuntuu taas erittäin hyviltä ja voin onnellisena muistella niitä. Onneksi kukaan ei saa niitä pois pyyhittyä, saan viedä ne mukanani hautaan. Ja koska ne nyt aiheuttaa tuskaa, niin tiedän kun olen päässyt tämän pahan olon yli, niin ne muistot tuntuu erittäin hyviltä. Nyt ne oikeesti painaa mut tällä hetkellä maan alle.

Suurempaa muutosta tässä kuitenkaan ei varmaan tarvita, koska jos lähtisi kokonaan pois täältä, niin se tuntuisi vain pakenemiselta. Ja sit ei ois mitään, kaikki jäis tänne, sit sais oikeestikin olla yksin. Yksin en tykkää olla, tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Ja kun vielä on niin kultaisia ihmisiä täällä, niin miksi kadota epätietoisuuteen ja yksinäisyyteen. Vaikka olen itsenäinen ihminen, en riippuvainen kenestäkään, niin silti tykkään kysyä ihmisiltä mielipiteitä asiaan kuin asiaan. En yleensä tee äkkipikaisia omia johtopäätöksiä. Kysyn ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia, niin oppii parhaiten, eikä itse tarvitse nähdä kovin suurta vaivaa yksin mietiskelyyn. Kannattaa puhua ja kysyä, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.

Silti on viisasta miettiä, mikä itselle on sopivinta. Ei muiden mielipiteiden varassa voi elää omaa onnellista elämää. Kun tunnet itsesi, luota siihen. Jos et tunne itseäsi ja olet epätietoinen kaikesta, niin pysähdy miettimään itseäsi..yksin.