IRC-Galleria

Täällä taas..pari päivää ilman tilitystä, ihan ok. Mut pakko tähän alkuun sanoa et oli kauhea päivä tänään. Onneksi se on ohi, kerrankin nautin kotona olosta YKSIN. Mut kyl tää yksinäisyys..se on..se on pahan tuntuista. Vielä vähän aikaa sitten nautin yksin olosta tietyllä tapaa, nyt kammoan sitä. Johtuu siitä tasan, et pyörittelen isoja asiota yksin päässäni. Vaikka keskustelen niistä ihmisten kanssa, ei se lopulta auta. Olen niin yksin näiden asioiden kanssa, niin yksin. Itse oon elämäni sotkenut ja itse sen myös järjestelen uudelleen.

Oon kuitenkin tietyissä asioissa mennyt hirveesti eteenpäin. Ja jos mietitään tätä hiton pitkää kuukautta, nii alkukuu oli kauheampaa. Siitä on menty eteenpäin hurjasti. Ei sydänsurut enää paina niin paljon rinnassa, vaikka ei ne mihinkään oo hävinnykään. Mut voi että miten pitkä kuukausi tämä tammikuu oli, toivon vain et helmikuu on nopeemmin ohi, vaik siinä onki vähemmän päiviä. Tätä ennen aika on juossut alta pois niin, ettei sitä kiinni saa. Nyt taas saa miettiä miksi hitossa se ei etene, miksi se junnaa paikallaan. Mutta senkun junnaa, siinä se kuluu silti.

Mitä noihin sydänsuruihin tulee nii koettakaa ihmiset kestää, vielä mun täytyy siitä puhua. Tiedän, että olette jo väsyneet samaan valitukseen, mutta en voi kuin sanoa et muhun uppos ja syvälle. Sen kaivaminen vie aikaa..ja sit sen paikkaaminen..voi voi, se se vasta viekin aikaa. Mutta se on vain osa elämää, pitää muistaa elää muutakin elämää. Se vain dominoi minun elämääni suuresti, tunteet vie menessään. Kipu turruttaa kaiken muun. Mut ootte te ihme ihmisiä ku te jaksatte vielä kehua mua, en pysty ymmärtämään. Mähän teen kaiken aivan väärin, mä vaan valitan, mä vain tunteilen. Ja täällä maailmassa ei pärjää tunteilemalla, sitä se elämä yrittää kovasti sanoa näillä tempuillaan. Mutta en usko et siltikään muutun mihinkään, koska sit en ole oma itseni. Sitten olen hukassa, jos sen hävitän, et yritän olla jotain muuta mitä en ole. Miten toiset ihmiset jaksaa vetää jotain roolia elämässään koko ajan, eikö se oo rankkaa. Mitä järkee ylipäätään on pitää yllä kulisseja, joihin uhraa voimavaransa, vaikka sisältä on jotain aivan muuta. En tiedä..mutta jälleen kerran ymmärrän, ymmärrän miksi niitä kulisseja pidetään yllä.

Siitä huolimatta kaikki me ihmiset ollaan täällä samanarvoisia, ei kukaan ole ylempänä toista. Samalta viivalta lähdetään, samalle viivalle saavutaan. Kyllähän maailmassa kategorisoidaan ihmisiä, siitä ei mihinkään pääse, mutta se ei loppujen lopuksi vaikuta siihen, kuka täältä lähtee ja mihin aikaan. Se hyvä tässä maailmassa säilyy aina, sitä ei kukaan voi muuttaa. Kohtalo päättä siitä meidän puolesta. Sitä ei tarvii paeta, koska sitä ei voi paeta. Onneksi ihminen ei kaikkea pysty säätelemään, vaikka paljon valtaa se yrittääkin ottaa.

Mutta jääköön tämä tilitys tähän tällä kertaa..onpahan nyt uusi kuukausi avattu ja korkattu :)