IRC-Galleria

Rakkaus sokaisee. Sen mä oon huomannu, sillä mä oon tällä hetkellä ihan sokee. Mut silti tiedostan kaiken, mitä muut ihmiset sanoo. Olen oikeasti kuin sokea ihminen, joka kävelee katuja pitkin kepin kanssa, noin vertauskuvallisessa mielessä. Toiset säälii sit vielä, mut turhaan. Mut rakkaus on sen verran ihmeellinen asia, mulle ainakin, et se pyyhkii kaiken pahan tiettyjen asioiden ympäriltä, se vain sokaisee. Pidän itsekin itseäni ihan naurettavana, mutta minkäs teet. Viimeistään nyt olen sen oppinut, että tunteilleen ei mahda mitään. Vaikka haluaisin ja yritän kovasti kaiken kääntää toisin, ei se onnistu. Siksi tää onki niin helvetillistä, kun haluis jo jatkaa mut ei pysty..kunnolla.

Tänään on kuitenkin paljon paljon parempi päivä kuin eilinen. Tiedän et saan taas levähtää, ja pääsen hyvään paikkaan levähtämään :), sinne aidon ilon ja riemun keskelle. Siellä elämän ilo on kirkkaimmassa kukoistuksessaan. Toivottavasti se tarttuu minuunkin, toivottavasti palaan hymyssä suin. Eikä varmasti tarvii olla yksin hetkeäkään, heheee! Niin sitä pikku iloistakin saa suuren ilon, kun vain osaa sen sieltä kaivaa esiin. Mulle pienetkin positiivisuudet on tällä hetkellä puoli voittoa. Sellaista pientä ei vain huomaa silloin, kun on normaali olotila, nyt sen huomaa. Eri asia osaanko arvostaa sitä. Tunnen itseni kauheaksi ihmiseksi, koska en osaa juuri nyt arvostaa tiettyjä asioita, vaikka ne on hirmu tärkeitä asioita mun elämässä. Tai totta kai tietyllä tavalla arvostan, mutta tuntuu silti etten tarpeeksi. Keskityn vain omaan pahaan olooni, mikä on ehkä maailman tyhmintä. Koko muu elämä kärsii siitä, ja kaikki muut ihmiset.

Saisin vain vastaukset kysymyksiini, joita päässäni pyöritän. Enkä usko et kukaan niitä pystyy antamaan. Mut en pysty jatkamaan ennen kuin ne kysymykset saa vastaukset. Kyl ne ajan myötä tulee, ne vastaukset siis...mut kuinka pitkän ajan päästä. Tai en tiedä. Kun ajattelee taas toisella tavalla, niin mullahan on vastaukset niihin kysymyksiin. Ehkä kyse vain on mun ymmärryksessä, en ymmärrä tuollaisia vastauksia. Ne on ristiriidassa kaiken kanssa, kaiken sen mitä olen kokenut ja ymmärtänyt. Siksi se ehkä mulle on niin vaikeaa. Toinen on, etten hyväksy maailman julmuutta mua kohtaan. Siihen kysymykseen en ole saanutkaan vastausta: miksi maailma on niin kova minua kohtaan? Tai on mulla aavistus siihenkin, mutta sitäkään en ymmärrä, enkä hyväksy. Olen siis vain tyhmä, yksinkertainen..elämän teoriat ei menekään niin miten olen ne ymmärtänyt. Luulen, et maailma on mulle hyvä, jos mä oon sille, mutta ei se niin mene. Mut toisaalta uskon, et se pidemmällä tähtäimellä palkitsee mua. Mä vain olen liian malttamaton, kaikki pitäis aina saada heti. Et en mä oo sen parempi kuin muutkaan "kaikenhaluajat".

Mutta onneksi maailmassa on sen verran oikeudenmukaisuutta, ettei kaikkee voi saada. Ei edes rahalla. Tunteita, onnellisuutta, rakkautta, terveyttä...vaikka rahalla paljon saa ja sitä palvotaan (itsekin palvon sitä liian usein), niin ei se kaikkea anna. Jossain vaiheessa se raja aina tulee vastaan. Vaikka raha antaakin tietynlaista vakautta elämään, ei se onnellisuutta tuo, ei se rakkautta tuo. Se voi poistaa huolia elämästä ja tuoda hyvän olon tunnetta, turvaa. Toisille se kuitenkin riittää, mulle ei. Tarviin jotain muutakin sisältöä elämääni. Ja jos mulla olis rahaa rajattomasti, nii en mä itteeni niitä käyttäisi. Totta kai ihminen tietyt tarpeensa tyydyttää, mutta mulla tulee ensin muut. Niin kuin nytkin, ensin annan muille, sitten mietin mitä itse haluaisin.

Nooh, en mä täällä rahasta halua puhua sen enempää. Ärsyttää vain tietyntyyppiset persoonat, jotka luulee rahan ratkaisevan kaiken. On mulla myös läheisiä, jotka osaa rahaa käsitellä oikein ja hyvin. Niitä kunnioitan, mut toiset ihmiset on teennäisiä, heille nauran.