IRC-Galleria

Juttelin yhden kaverini kanssa, nii ajattelin et ne sanat olis hyvä kirjoittaa myös tänne, toisin muotoiltuna tietysti.

Mun sisällä velloo, kuten varmasti tiedätte. Mut tää kaikki on liikuttanu mua niin syvälle sisimpään, et mikään aikaisemmin ei ole näin syvälle päässyt. Musta tuntuu, et oon menettäny jotain mulle kuuluvaa, jotain omaa mikä on minua niin vahvasti. Tuntuu et jokin mussa on kuollut, jokin sisälläni. Tuntuu kuin olisin antanut sydämeni jollekin, mutta tämä ei ole palauttanut sitä takaisin vaan lähtenyt karkuun. Tää on vain taas tunteella kirjoitettua, mutta siltä minusta vain tuntuu. Ei tästä tarvii eikä pidä ahdistua, mut tuntuu etten voi ketään aidosti rakastaa täydellä sydämellä tästä eteenpäin. Mutta ei tiedä sitäkään mitä aika tuo tullessaan.

Olen kuitenkin tuntenut jotain ennen tuntematonta, ja miettinyt niin paljon yhtä asiaa, etten koskaan mitään muuta ole miettinyt niin paljoa. Siksi kaikki on näin vaikeeta, kaikki on ollut niin voimakasta. Ja se ettet asioille voi tehdä mitään, et voi muuttaa mitään vaikka kuinka antaisit kaikkesi ja haluiaisit sitä enemmän kuin mitään muuta, se tuntuu pahalta sisimmissäni. Sitä on vaikea hyväksyä. Täytyy tässä välissä kiittää erästä henkilöä siitä, miten hän kohteli mua sen jälkeen, kun särki sydämeni. Hän keräsi rikkoutuneet palaset maasta ja yritti koota sydämen vanhaan muotoonsa. Ja onnistuikin siinä hyvin. Mutta nyt tuntuu et se on viety kokonaan.

Mutta nämä kirjoitukset ja tuntemukset ovatkin vain minun omiani, niitä ei muut ihmiset voi täysin ymmärtää. Siksi pyydän, että annatte minulle minun oikeuteni sanan ja tunteen vapauteen. En sillä viittaa keneenkään tiettyyn, en paljasta kenenkään yksityisyyttä. En halua kenellekään aiheuttaa pahaa oloa. Tämä on "mun juttu", jonka minä itse käyn läpi omalla tavallani. Se jos se jotain liikuttaa niin hienoa, silloinhan olen saanut jotain hyvääkin aikaan.