IRC-Galleria

Hyvä viikonloppu oli :)! Sain yhden jutun nyt, jolla pääsen pois täältä ahdistuksesta silloin ku haluan. Siis en kokonaan pois :), enkä mä sellaista ajattele lainkaan. Rankkaa on, mut ei niin rankkaa koskaan. Elämät eivät ole tarkoitettuja tuhlattavaksi kenenkään kohdalla.

Ei tää viikonloppu sen antoisampaa ollut, mut sain levähtää kaikesta. Pääsin pois näistä ympyröistä ja tästä suuresta häkistä, joka koko elämääni ympäröi. Mut silti ne muistot mukana raahaitui, ja ne raahautuu minne ikinä menenkin. Sen mä opin ja oivalsin eilen, et mitään en pakoon pääse, vaik lähtisin maasta kokonaan toisaalle. Kaikki se ahdistus seuraa mukana, kaikki ne muistot. Ne on mun pääkopassa, siksi ne ei pakenemalla pois lähde. Ei auta kuin käsitellä asiat yksin, välillä muilta apua pyytäen. Muiden apu onkin tosi tärkeetä, koska se pitää mut järjissäni, etten aivan hurahda omiin monimutkaisiin ajatuksiini. On tärkeää et on ihmisiä ympärillä, jotka tiputtaa aina maanpinnalle, tai sit nostaa ylös sieltä kuopasta minne olen itseni kaivanut. Tykkään niin paljon suoraanpuhujista, jotka sanoo juuri sitä mitä ajattelevat asioista. Tosiasiat on tosiasaioita, ne ei vain kaunistelemalla ja toisilla sanoilla muuksi muutu. Ite vain pitää oppii hyväksymään ne. Vaikeeta se tosin on, aivan helvetin vaikeeta.

Olen kovasti yrittänyt tappaa rakkautta sisälläni, mutta en onnistu siinä. Enkä haluakaan onnistua, koska se tekee kipeää entisestään. Mä tunnen mitä tunnen, en voi sitäkään tosiasiaa poistaa elämästäni. Ja kuten sanoin en haluakaan, vaik se kipeää aiheuttaa..se rakkaus siis. Eikä rakkauden kohdekaan voi sitä tappaa tekemisillään tai millään. Tekemiset vain loukkaa, muttei ne tapa mitään. Sehän siitä raakaa tekeekin, kun rakkaus ei kuole. Se pysyy, vaik usko ja toivo on jo heitetty aikoja sitten menemään. Eikä rakkautta voi korvata uudella rakkaudella. Ensin sen on hiivuttava, tai muututtava erilaiseksi. Siihen menee tosi pitkään. On mulla siitä kokemusta jo aikaisemminkin. Tiedän et siihen menee pitkään, mut ei se silti kuole kokonaan. Siksi ihmisten neuvot "unohda", "eti uus" ei toimi mun kohdalla. Tai et "se ei ole mun arvoinen", se on suurinta puppua, koska enköhän mä ite tiedä kuka on mun rakkauden arvoinen ihminen. Se on niin helppo sanoa asioita, mut viisaiden, oikeesti auttavien sanojen sanominen on erittäin vaikeaa. Niitä sanoja sanoessaan pitää oikeasti miettiä asioita syvällisesti ja olla aidosti kiinnostunut toisen ongelmasta. Niitä ihmisiä on vaikee löytää, siksi ne ovat kultaakin tai rahaa kalliimpaa. Mut on niitä, voin kertoo..

Ehkä mä kuvittelen vain liikoja itestäni. Mut mä ajattelen vain niin et mun rakkaus kestää aina ja ikuisesti. Ei kai sitä kukaan voi väheksyäkään. Se vain tuntuu asialta, jonka täällä maailmassa tunnun oikeasti osaavan parhaiten, siis omalta kohdaltani. En siis tarkoita, et olen maailman paras rakastaja :). Vaan et asioita, joita hallitsen omassa elämässäni täysin on rakkaus. Ja rohkenen sanoa, et mun rakkaus on kestävää ja huoltapitävää, se poistaa pahan maailmasta..tai pahimman. Mut en oo mikään narsisti, tai herra täydellisyys, en lähellekään. Mussa on paljon vikaa, ei ihmiset muuten kaikkoais mun läheltä. Ja ei ihmiset valita turhaan mun "huonoutta". On mussa vikaa, koska jokaisessa meissä on. Tiedän vain et voin antaa rakkautta, koska olen sen verran tunteellaelävä mies. Eri asiahan onkin, kuka sitä tarvitsee ja haluaa. En mäkään toisen elämästä ihan täydellistä voi tehdä, mut paremman ja hyvän. Tai ainakin mun järjen mukaan se menee niin.

Kuulostaapas vähän kyl itsensä kehumiselta, mut en kyl pyyhi pois :). Itse tiedän sen, etten kuitenkaan pidä itteeni muita parempana ihmisenä, yleensä kattelen ylöspäin. Ja kyllähän se asia menee niinkin, et jos mä annan rakkautta jollekin niin osaan olla vaativa ja vaatia vastarakkauttakin, ja sitä kunnioitusta mua kohtaan. En mä muuten rakastukaan :). Kaikkihan onkin paljon monimutkaisempaa kuin nämä sanat mitä kirjoitan. Nää ei oo ku sanoja, joita tunteet tuottaa. Tunteet kummiskin on vain tunnettava itse, ja tapahtumat tapahtuu niin kuin ne on tarkoitettu tapahtuvan. Kirjottelu ja puhuminen on helppoa, sitä lähes kaikki osaavat. Loppu onkin sit henkilökohtaista taiteilua.

Sanoja vain, ei muuta..tunteita, ei sen kummempaa..kaikki vain elämää, myös rakkaus.