"Moro horo", joku poika sanoo iloisesti kun me astutaan Nupun ainoaan alakerran huoneeseen. "Ja horon kaveri, kuka sä oot?"
"Tino on tollanen ihanan kohtelias, mun paras kaveri suorastaan", Minttu sanoo.
"Mä oon Taika."
"Taika Taika", Tino pyörittelee nimeä suussaan ja hyppää seisomaan mun eteen. "Tino, tyhjänpuhujana ja tonttunakin tunnettu, sulkeutuu suosioonne, arvon leidi", se sanoo, kumartaa mulle hienostellen ja suutelee mun kämmenselkää. Mä en voi muuta kuin nauraa. "Ja joo, on tää meidän Minttukin aika hurmaava nainen, todellakin, se on mun bestikseni, se rakastaa mua vähintään yhtä paljon kun mä sitä", se jatkaa ja suutelee Mintunkin kättä.
"Todellakin, mee roskiin tintti", Minttu hihittää edelleen. "Hitto sä oot sekaisin."
"En mee roskiin, meen pellolle ja sinnekin vasta huomenna, mutta sitä ennen te saatte nauttia mun seurasta koko päivän!"
"Saadaan nauttia? Ennemminkin joudutaan kestämään sun surkeaa juttua huomiseen asti!"
"Voi se olla niinkin", Tino kohottaa olkiaan. "Mutta ah Taika, miten sä tänne päädyit, taianomaisesti tupsahdit? Jokuko sut tänne taikoi, vai taivaastako tipahdit?"
"Taianomaisuus alkaa olla jo vanha juttu", mä hymyilen. "Samalla tavalla kun kaikki muutkin mä tänne tulin."
"Aika surkea taikuri oli kun sut tänne taikoi, Taika pieni."
"... Ahaa."