Ja sen aivot käpertyy kylmässä niin pienelle kerälle, että voisivat valahtaa korvasta ulos, tai siltä siitä tuntuu: siltä, ettei mikään enää pidättele sitä täällä, ja se oksentaa lasinsirpaleita, ne viiltelevät kurkkua mielin määrin auki vailla huolta huomiesta eikä sitä pidättele täällä enää mikään ja se lentää, se lentää ja se on niin kaunis. Se on valkoinen valkoisuudessa ja sen nähdessään vanhat miehet, veteraanit jos niitä enää on, osoittavat taivaalle, ja sanovat, että nyt sse on se enkeli josta kerrottiin, ja ne kuolevat pois joka ikinen, niin kuin sekin kuoli, ja nyt se on poissa. Nyt ei ole enää keräaivoja eikä kurkkuja jotka on viilletty sisältä auki, nyt vain on, ja ensilumi satoi kuudelta.