IRC-Galleria

anna ja äiti pitää mua vähä hassuna ku räkätän D:

"Hei kuka täällä on kuollut?" Frank kysyi olohuoneen ovella. Luulin jo hetken jonkun oikeasti kuolleen tai Mikeyn levittäneen taas mansikkahilloa pöydälle. Tuijotin hetken tyhmänä ovelta, ja tajusin vasta sitten, että Frank tarkoitti matossa olevaa ihmisen muotoista reikää, jonka reunaa kiersi violetti liituviiva. Naurahdin.

"Ai, tuo, se oli Mikey", sanoin.

"Mikey? Kuka on Mikey?" Frank kysyi, näyttäen pahoittelevalta.

"Mun veli", vastasin. Ja samassa Frank ryntäsi halaamaan keskivartaloani. Päästin pienen umph-äännähdyksen, kun hän puristi minusta ilmat pihalle.

"Mä oon tosi pahoillani, anteeksi, että mä edes avasin suuni!" Frank sanoi, mutta nostikin päänsä yhtäkkiä ylös ja katsoi silmiini. "Tai siis kai se oli sulle rakas tai jotain? Että se ei ollu mikään hirveä pössöö?" Frank varmisti ja samalla kun yritin päästä kärryille. Frank suoristautui kokonaan kädet edelleen ympärilläni ja katsoi minua arvioivasti, "ethän sä vaan murhannut sitä?"

"Ketä?" kysyin ihan totaalisen ulkona toisen järjenjuoksusta.

"Mikeyta", Frank vastasi, no duh -ilme kasvoillaan.

"Ai", vastasin, vieläkin hieman pihalla. "Ai", toistin valoisammalla äänensävyllä. "Mikeyn kultakala kuoli."

"Ja se oli ihmisen muotoinen ja siitä piti piirtää hei tässä murhattiin joku -liitukuva?" Frank kysyi epäilevänä, edelleen kädet ympärilläni ja minun käteni olivat jotenkin ajautuneet toisen vyötärölle, vaikka minua ei halattu tarpeeksi lapsena. Ihme, ettei minusta tullut psykopaattia murhaajaa. Toisaalta tässä oli vielä aikaa sillekin.