gosh, musta tuntuu että sekoan. katsoin leffan (fyra år till, ruotsalaista homopoliitikkopornoa) ja tajusin siitä yhden asian, sen, että pitäis tarttua tilaisuuteen olla sen ihmisen kanssa, jonka oikeasti haluaa, eikä vedota mihinkään tyhmiin juttuihin, esim työhön, koska voi olla että sun puolue potkitaan ulos eduskunnasta.
vitut eduskunnasta, mut musta tuntuu, että mä kuolen ihan just. heitän seuraavaks soimaan eppuja (tahdon, mä tahdon, mä tahdon vain sut tahdon enemmän kuin koskaan olen ketään tahtonut) ja itken silmät päästäni, koska vittu.