Akseli kysyy mua tupakalle seuraksi välitunnilla, ja mä suostun sen kummemmin miettimättä. Parempi vartin verran ilman Amandaa, ei kun miten oli... Vähänkö mä olen säälittävä. Akseli tarjoaa mulle tupakkaa, mutta mä kieltäydyn, ei, tupakka ei maistu nyt eikä koskaan, koska Amanda (ylläri, mä en osaa enää ikinä puhua mistään muusta, tai ehkä mä juuri ja juuri osaan puhua mutta ajatteleminen tuottaa jo tuskaa) ei kestä sen hajua. Hetken mä leikittelen ajatuksella, että alkaisin tupakoida siitä syystä, että olen niin kamalan sekaisin Amandan takia. Huomaisiko se? Luultavasti. Tupakoinnin aloittaminen ei kuitenkaan mitenkään helpottaisi Amandan takaisin saamista - koska mä todellakin haluan sen takaisin. Niinpä mä tyydyn seisomaan vieressä kun nämä polttelevat, Akseli, Juuso ja Toni, ne puhaltelevat savujaan mua päin ja hetken mielijohteesta mä vien Akselin sormista puoliksi poltetun tupakan, vien sen huulilleni ja imaisen savua sisääni. Mä en ole ihan täydellisen varma, miten tämä kuuluu tehdä, mutta ne vain katsovat vieressä, kun mä vedän tupakkaa, okei, Akseli pilkkaa poskareista mutta aivan sama. Mä heitän tumpin maahan ja hieraisen sitä tennarin kärjellä, niin kuin olen nähnyt niiden kaikkien ainakin miljoona kertaa tekevän.