IRC-Galleria

"Ei mutta niin, tuota. Mä... mä vain haluan, että sä oot iloinen. Ei tässä muuta."
"Miten se nyt liittyy mihinkään? Mä voin ihan hyvin olla iloinen, vaikket sä lahnaisikaan lattialla."
"Mä en viitsi puhua, kun mä pelkään että mä sanon vittuuntumisissani Kimistä jotain niin, että sä pahoitat mielesi. Mä en halua että sulle tulee paska mieli mun takia."
"Ahaa?" mä kysyn ja kohotan toista kulmaani. "Okei?"
"Joo. Juuri niin."
"Mikä sua vituttaa? Ai se että mä höpötän koko ajan Kimistä? Mä voin lopettaakin sen, jos sä haluat, ei siinä mitään, sano vaan niin mä en sano siitä enää mitään -"
"Ei kun oo vain onnellinen, mun puolesta, mä vain haluan että sä olet onnellinen." Tuo alkaa kuulostaa jo hälyttävältä, mä alan miettiä niitä kaikkia kirjoja joita olen ajan mittaan lukenut, ja tuollaiset sanat, 'mä haluan että sä olet onnellinen' johtavat yleensä väistämättä siihen, että -
"Sano nyt vielä, että sä olet mustasukkainen", mä sanon. "Älä vain sano niin."
"Okei, en sano."
"Oletko sä!" mä huudahdan. "Etkä oo, et oo tosissas varmaan!"
"En ole", se väittää vastaan aika laimeasti.
"Miksi sä olet? Musta? Kimistä? Oletko sä mustasukkainen, koska sä olet kuolettavan rakastunut Kimiin, oot aina ollut? Mä oon lukenut tukholmasyndroomasta! Se selittäis kaiken kyllä, ainakin sen että sä tykkäät Kimistä vaikka se onkin kiusannut sua tyyliin aina!"
"Ruska, rauhoitu. Ei mitään sellaista. Mä en ole kuolettavan rakastunut Kimiin, ei mitään pelkoa."
"Vaan?"
"Vaan suhun."
"Häh!"