IRC-Galleria

Mun päässä on menossa pahin kaaos varmaan sen jälkeen kun Amanda jätti mut, eli kai kolmeen viikkoon tai jotain. Ruska on omiaan sekoittamaan mun aivojani, koska joo, jos ne mun hatarat muistikuvat todellakin tapahtuivat eilen - että mä suutelin sitä, että se onkin poika (mikä tuntuu näin jälkikäteen miettien ihan fiksulta ajatukselta, ehkä mä olen humalassa edelleen, mitä mä en usko, mutta se tuntuu ihan järkevältä että se olisi poika - mä vain olen päätynyt itselleni mieluiseen lopputulokseen eli siihen, että se on tyttö). Mä en ole koskaan, ikinä, milloinkaan edes sekunnin vertaa kuvitellut tuntevani mitään homoseksuaalista ketään kohtaan, mutta nyt kun miettii, ei se sinänsä ole niin ihmeellinen asia - tai siis. Okei, mä tiedän, että mulla kuuluisi olla mieletön kriisi juuri nyt, mutta mä en jaksa kriiseillä tällaisesta - mun elämä on muutenkin niin helvetin hienoa, että homoseksuaaliset tunteet poikaa kohtaan, jota luulin vielä eilen tytöksi, ei tunnu enää missään. Homoseksuaaliset tunteet, voisin tietysti kokeilla kuulostaa vielä vähän mäntimmältä, voisi kyllä olla melko vaikeaa.