ompelin tuossa kaikessa rauhassa. alalankani loppui puolimatkassa, mutta minä fiksuna ompelijattarena ja melkein hereillä ollen huristelin koko matkan tyytyväisenä. huomaan, että alalankani loppui. huudan: "VOI SAATANAN VITTU PERKELE HELVETTI AAAAAAA MÄ EN ENÄÄ ALA PAINU VITTUUN." äitini on tällä välin kävellyt sisään huoneeseeni, katsoo minua ovensuusta ja sanoo: "kai mä sit meen pois..."
hupsista.
joskus mietin, mitä vittua mä teen vatella ku en osaa vittuakaan mitään. ehkä meen lukioon lusimaan suosiolla. no wait, en pääse lukioonkaan. JEEEEEEEEEEEEEEEE.