Koko ajan tuntuu siltä että oon kahden sekunnin päässä ahdistuksesta.
Mytta pääsen kotiin keskiviikkoiltana. Oon ehkä tosi onnellinen siitä. Koska anteeks mut lol rakastan mun asuntoa ja yksinäisyyttä ja kaikkea. Ja pian on kaikki pois alta, ja olen vapaa kuin taivaan lintu liihottelemaan kohti Helsinkiä ja kaikkea mitä tässä maailmassa rakastan. Mun PARTIOHUIVIKIN ON SIELLÄ, VOI APUA.