”Hei Vita”, mies sanoo ja hymyilee minulle. Hymyilevä Karter on kamalan hankala käsiteltävä, pakko myöntää, hymyilevässä Karterissa on se paha, että mies näyttää hymyillessään paljon nuoremmalta kuin on, ja on paljon mukavampi kuin hymytön Karter.
”Päivää päivää. Tuliko ikävä?”
”Et tiedäkään”, Karter toteaa. ”Ei itse asiassa, vaan olen prinsessan asialla.”
”Mitä Katerina tällä kertaa haluaa?”
”Toisen prinsessan.”
”Katerina haluaa toisen prinsessan?”
”Ei”, Karter puuskahtaa, ”vaan olen toisen prinsessan asialla. Katerina ei minun tietääkseni kaipaa prinssejä, prinsessoita tai ketään muutakaan.”