Mun tekisi mieli sanoa jotain ympäriinsä kaahottavalle pojalle. Jotain siitä, että mä rakastan sitä. Me käytiin kahvilla koulun jälkeen, joo, ja mä itse asiassa tarjosin sille askin tupakkaa kahvikupin lisäksi pahimpaan mekkovitutukseen, ja mun aikomuksena oli oikeasit puhua sille jotain siitä, että mä – en mä tiedä. Että mä rakastan sitä, että mä jätin aikanaan Markuksen sen takia. Että mä olen pyörittänyt aina välillä miehiä/naisia, jotka ovat kyllästyneet muhun nopeasti mutta joihin mä olen kyllästynyt nopeammin, koska niiltä on puuttunut jotain olennaista. Se yksi puute on se tietty tinous siinä kaiken muun rinnalla. Mä yritin partiotyttöä, partiopoikaa, mä yritin suunnittelijapoikaa, mä yritin tyttöä joka rakasti Doctor Who’ta melkein yhtä paljon kuin Tino, eikä mikään niistä toiminut, koska kukaan niistä ei ole ollut Tino.
kettu mitä hempeilyä taas. en tykkää.
enkä tykkää siitäkään et junailen kohti vanhempiani, ja mulla on pirun tylsää, ja kaikki akut loppuu pian ja kaikki laturit on matkalaukussa. hmph. :<