"Leikitäänkö hetken aikaa, ihan vain hetkisen, että kaikki, mitä sä pidit satuina, kreikkalaisina myytteinä tai muuten vain paskanjauhantana, olisi totta? Että nainen, joka dumpataan mielisairaalaan sen tapettua kaksi demonin riivaamaa lastaan, ei olekaan hullu? Että tässä maailmassa on sun silmille näkymättömänä liian paljon asioita, joita tämä maailma ei kestä eikä tule kestämään? Leikitäänkö, Helena, ihan hetki, että sinä ja minä ollaan tämän luomakunnan tärkeimmät ihmiset, koska mä selvisin ja kerroin sulle. Jumalaa ei ole enää, Helena, ja se tarkoittaa sitä että me ollaan omillamme."
Helvetistä itään. Koska mä voin.
Marraskuu oi marraskuu. Tule jo, että voin kuivakurkkuna rottana kaipuun kaatopaikkaa isännöidä, eli kirjoittaa vielä seksikkäämpää, vielä kauniimpaa, vielä upeampaa tekstiä kuin viime marraskuussa.