IRC-Galleria

Kerään äkkiä mekkoni lattialta ja sujahdan sen sisään pyyhittyäni itseni ensin Saatanan paitaan, jota mies ei tule enää ikinä tarvitsemaan, ja joka on muutenkin niin hikinen, että tunnen itseni likaisemmaksi kuin ennen pyyhkimistä. Silittelen hiuksia jotenkuten päätä myöten, isken silmää peilikuvalleni kun olo tuntuu niin varmalta, että pystyn lähtemään liikkeelle ja pysyn pystyssä korkokengilläni, ja avaan oven takaisin valtaistuinsaliin vain huomatakseni oven takana odottamassa olevat Seirin ja Astarothin; Seir seisoo paikoilleen kivettyneen näköisenä, ja Astaroth on kumartunut kurkistamaan sisään avaimenreiästä. Nämä kaiksi näyttävät täydellisesti omat itsensä juuri tällä hetkellä, ja minua naurattaa. Kaikista maailman asioista naurattaa, ja naurattaa vielä enemmän, kun Astaroth nostaa kätensä yläfemmaan. "Sinä sitten sait."
"Kyllä vain", mutisen saatuani lopultakin itseni rauhoittumaan ja läpsäytettyäni kämmeniä Astarothin kanssa."
"Joten Saatana on poissa kuvioista, niinkö?"
"Juuri niin sanoisin."
"Mahtavaa. Lucifer, sinä olet ihan uskomaton", Astaroth sanoo ja virnistää. "Mitähän tästä seuraa?"
"Kuulet kyllä pian."
"Sinäkö tuhosit Saatanan oikeasti seksillä?"
"SIllä se lähtee kuin millä on tullutkin", mutisen, ja Astaroth kohottaa kulmiaan kysyvästi, mutta pudistan päätäni. "Ei mitään. EI yhtään mitään. Minä tuhosin Saatanan, ja kaikki on nyt mukavaa."