IRC-Galleria

"Kerro mulle Amandasta", Ruska pyytää. "Millainen se on?"
"Miksi sä haluat Amandasta tietää?"
"No kun... mä haluan tietää, millaisesta ihmisestä sä pidät."
"Mä pidän susta."
"Mutta sä pidät myös Amandasta. Mä haluan tietää. Kerro mulle?"
"No öö, en mä tiedä mitä mä kertoisin Amandasta." Sen sanottuani mä alan pulputtaa sanoja, kaikkea mahdollista alkaen siitä, miten Amanda pitää hiuksiaan, jatkuen sen vaatteisiin, meidän erilaisuuteen, siihen, miten kaunis se oli sinä aamuna kun se jätti mut Cosmovinkeillä, mä kerron sille miten se katseli mua ysiluokalla pitkään, mä kerron miten me suudeltiin ekaa kertaa Amanda pihalla, se asuu tästä parin kilometrin päässä, mutta yhtä lailla toisessa kaupunginosassa, joka on kaikkien muiden kuin mun isän mielestä parempaa aluetta kuin tämä. Ruska kuuntelee tarkkaavaisena, ja mua alkaa hävettää mun purkaus - varmaan mä kerron mun uudelle ihastukselleni mun entisestä tyttöystävästä kaikkea tällä tavalla. Mua hävettää aika hitosti, mutta Ruska vain kävelee mun vieressä, se nyökyttelee aina välillä ja näyttää siltä, että se oikeasti kuuntelee. Mä vaikenen lopulta, ja pahoittelen purkaustani.
"No jaa, nyt mä ainakin tiedän, millainen Amanda on... ja mä en ihmettele yhtään kun sä päätät että valitset sen."
"En mä usko, että mä valitsen sen. En mä tiedä. Mä pidän susta ihan kauheena, Ruska."
"Ei mutta, sillä on paljon asioita, mitä mulla ei ole."
"Niin kun muka mitä?"
"Tissit", Ruska sanoo ja virnistää.
"No vitut tisseistä."
"Kuulostipa korrektilta."
"Heko heko."

HEHE NYT MEITSI LÄHTEE OSTAA HIUSVÄRII

EN KERROKAAN MILLASEKS VÄRJÄÄN

äiti ei arvostanut mua kun vedin oikein koskettavasti ja näyttävästi kuuluvasti usedin empty with youta. :C

YHYHYHY mun äiti ei arvosta mua.

Lie to me
It takes less time
To drink you pretty.

tajusin just, miten erilaista tää elämä on nyt ku vuosi sitten. vuosi sitten kaikki oli niin, et pystyy luottamaan siihen et asiat, joita sovitaan tapahtuvan kolmen viikon kuluttua, TAPAHTUU silloin. nykyisin mä etenen silleen että katotaan jos tilanne ois kolmen viikon päästä sama, tai ees jotenkin samaan suuntaan edes pikkuisen.

ja mä rakastan sitä.

"Ja tuota, anteeksi. Mä oon oikeasti pahoillani."
"Niin kuin mistä?"
"No siitä, että... no niin, tästä kaikesta. Siitä, että sulle on koitunut vitusti vaivaa musta - et sä et oo saanut kunnolla ruokaa, koska kaiken pitää riittää meille molemmille, ja silleen. Sun elämäs, tai kuolemas siis, helpottuu nyt ihan hitosti, ja kaikki on hienosti."
"Mitä vittua sä draamaat?"
"Mä yritän tehdä tästä koskettavan hetken ja sä vain oot tuolleen että mitä vittua sä draamaat", Antton nauraa, "okei, miten vain sä haluat."

"Ei mutta niin, tuota. Mä... mä vain haluan, että sä oot iloinen. Ei tässä muuta."
"Miten se nyt liittyy mihinkään? Mä voin ihan hyvin olla iloinen, vaikket sä lahnaisikaan lattialla."
"Mä en viitsi puhua, kun mä pelkään että mä sanon vittuuntumisissani Kimistä jotain niin, että sä pahoitat mielesi. Mä en halua että sulle tulee paska mieli mun takia."
"Ahaa?" mä kysyn ja kohotan toista kulmaani. "Okei?"
"Joo. Juuri niin."
"Mikä sua vituttaa? Ai se että mä höpötän koko ajan Kimistä? Mä voin lopettaakin sen, jos sä haluat, ei siinä mitään, sano vaan niin mä en sano siitä enää mitään -"
"Ei kun oo vain onnellinen, mun puolesta, mä vain haluan että sä olet onnellinen." Tuo alkaa kuulostaa jo hälyttävältä, mä alan miettiä niitä kaikkia kirjoja joita olen ajan mittaan lukenut, ja tuollaiset sanat, 'mä haluan että sä olet onnellinen' johtavat yleensä väistämättä siihen, että -
"Sano nyt vielä, että sä olet mustasukkainen", mä sanon. "Älä vain sano niin."
"Okei, en sano."
"Oletko sä!" mä huudahdan. "Etkä oo, et oo tosissas varmaan!"
"En ole", se väittää vastaan aika laimeasti.
"Miksi sä olet? Musta? Kimistä? Oletko sä mustasukkainen, koska sä olet kuolettavan rakastunut Kimiin, oot aina ollut? Mä oon lukenut tukholmasyndroomasta! Se selittäis kaiken kyllä, ainakin sen että sä tykkäät Kimistä vaikka se onkin kiusannut sua tyyliin aina!"
"Ruska, rauhoitu. Ei mitään sellaista. Mä en ole kuolettavan rakastunut Kimiin, ei mitään pelkoa."
"Vaan?"
"Vaan suhun."
"Häh!"

se tunne kun tapat yhtä sun lempihahmoistas nanossas ja oikeasti itket.

mut 17401 sanaa!!1 write or die on mun paras ystävä. ♥

hauska viikonloppu oli joo :D:D:d:d: en jaksa selittää kaikkea uusiks eikä ketään kiinnosta, joten kerron hauskan sattumuksen junasta.

olin siinä neljän paikan takana, nuokuin pää vasten ikkunaa. sii neljän paikalla istuu äiti ja sen about 3- ja 5-vuotiaat muksut, kaks poikaa. sit toinen näistä pojista, se nuorempi, oli sillee "äiti kato, tossa nukkuu tyttö!!!1" ja osotti mua siitä välistä. sitä tää isompi poika on silleen et "hei tyhmä, se on poika." sit ne tappeli ne muksut vaikka kuin kauan et oonko mä tyttö vai poika, mut sit avasin silmät ja ne on sitä mieltä että OHO SE ON TYTTÖ SILLÄ ON PAAAAAAAAAAALJON SILMÄMEIKKIÄ!!1

... että jaa.