ja taaaas kello on puoli kaksi.
naapurissa on illalliskutsut, ja mä kävin tupakalla...
hiukset (kaikki mitä niistä on jäljellä, that is) on sellasella löysällä feikiillä ranskalaisella letillä (no ei noi riitä ees puolvalidiin) ja kiinni ei yhdellä vaan KAHDELLA erilaisella rusettipinnillä (mä kirjoitan, hiukset täytyy saada pysymään pois naamalta).
toinen silmäni on normi kissansilmämeikattu, toinen on sateenkaari (ei tarvi kysyä yhtään mitään ok? ok, hyvä).
vyötäisilläni mulla on toppiin kiinni neulattu viininpunainen läppikuultava verho. (no täytyy se neulata jotenkin kun ei sattumoisin oo mallinukkea.)
ja mulla on vain yksi kulmakarva piirrettynä päähän. toisin sanoen, mulla on vain yksi kulmakarva.
voin kertoa, että tulin sisään samalla kun yks vieraista tuli vessasta. se ensin vilkaisi mua sillee jaa naapuri, mutta sitten se jäi seisomaan tohon keskelle eteistä ja katsomaan notta O_____O
oi voi. tänään ei oo mun päivä. tai yö.
näen edelleen ääniä.
neljä pannullista kahvia sanoo moi.
//
laitoin hiukset uusiks kun meni hermot kun tosta letistä tipahteli suortuvia naamalle. tupeerasin koko roskan taakse silleen lennokkaaksi rockabillyletiksi. tuli sitten toinen illallisvieras vastaan.
MILLON NOI LÄHTEE KOTIIN, EN JAKSA SÄIKYTELLÄ JA OLLA KAMALA