IRC-Galleria

”Mitä sinä Samaelista halusit?”
”Seksiä”, vastaan todenmukaisesti ja säpsähdän sitten, kun tajuan, mitä tuli sanottua. ”Suututko sinä siitä?”
”Miksi minä suuttuisin siitä, että sinä harrastat seksiä?”
”Koska… Se suudelma, ja… se, ett䅔 Että minä rakastan sinua, demoni, kaiken järjen ja kaikkien sääntöjen vastaisesti minä rakastan sinua.
”Se, että minä satun rakastamaan sinua?” Seir kysyy ja kohottaa kulmakarvojaan, ”no, se ei nyt ole – me sovimme, että me olemme sellaisen yläpuolella. Ja sitä paitsi, sinä olet raskaana toiselle miehelle, ja jos me olisimme niin kuin ihmiset, se voisi olla paha juttu, mutta…”
”Mutta me olemme ihmisten yläpuolella”, minä totean. ”Se ei ole mikään uutinen.”
”Tiesin, että saan sinun huomiosi kiinnitettyä sillä”, Seir hymähtää, melkein nauraa, ja minä jään odottamaan naurunpyrskähdystä, jota ei koskaan kuulu, mies saa itsensä kuriin ennen sitä ja palaa taas omaksi itsekseen. ”Mutta niin. Harrasta seksiä minkä haluat, mutta minä rakastan sinua.”
”Minäkin rakastan sinua. Ja me olemme sellaisen yläpuolella.”
”Tuletko vaimokseni?”
”Anteeksi mitä”, sähähdän miehelle, joka katsoo minua ilme peruslukemilla.
”Niin. Tuletko vaimokseni?”
”En helvetissä.”
”Ai.”
”Niin. Minä menen sinun kanssasi naimisiin, kyllä, mutta vasta sitten, kun minä kosin sinua.”
”Taas jotain enkelijuttuja?”
”Ei, vaan sitä, että en jaksa enää kaikkea kosiskelua.”

Kerään äkkiä mekkoni lattialta ja sujahdan sen sisään pyyhittyäni itseni ensin Saatanan paitaan, jota mies ei tule enää ikinä tarvitsemaan, ja joka on muutenkin niin hikinen, että tunnen itseni likaisemmaksi kuin ennen pyyhkimistä. Silittelen hiuksia jotenkuten päätä myöten, isken silmää peilikuvalleni kun olo tuntuu niin varmalta, että pystyn lähtemään liikkeelle ja pysyn pystyssä korkokengilläni, ja avaan oven takaisin valtaistuinsaliin vain huomatakseni oven takana odottamassa olevat Seirin ja Astarothin; Seir seisoo paikoilleen kivettyneen näköisenä, ja Astaroth on kumartunut kurkistamaan sisään avaimenreiästä. Nämä kaiksi näyttävät täydellisesti omat itsensä juuri tällä hetkellä, ja minua naurattaa. Kaikista maailman asioista naurattaa, ja naurattaa vielä enemmän, kun Astaroth nostaa kätensä yläfemmaan. "Sinä sitten sait."
"Kyllä vain", mutisen saatuani lopultakin itseni rauhoittumaan ja läpsäytettyäni kämmeniä Astarothin kanssa."
"Joten Saatana on poissa kuvioista, niinkö?"
"Juuri niin sanoisin."
"Mahtavaa. Lucifer, sinä olet ihan uskomaton", Astaroth sanoo ja virnistää. "Mitähän tästä seuraa?"
"Kuulet kyllä pian."
"Sinäkö tuhosit Saatanan oikeasti seksillä?"
"SIllä se lähtee kuin millä on tullutkin", mutisen, ja Astaroth kohottaa kulmiaan kysyvästi, mutta pudistan päätäni. "Ei mitään. EI yhtään mitään. Minä tuhosin Saatanan, ja kaikki on nyt mukavaa."

Tämä on kaikki aivan väärin. Minä olen enkeli. Minä olen arkkienkeli, ja Seir on Helvetin prinssi, ja minä en kuulu tänne - ehkä koko asetelma on ihan väärin päin. Ja kaikki lähti niistä ihmisistä, jotka eivät arvostaneet Isäni työtä vaan valittivat takaisin Egyptiin, koska ainakin siellä oli tarjolla muutakin syötävää kuin pelkkää mannaa.

Kaikki lähti ihmisistä. Tämä jos jokin on oikein hyvä syy vihata ihmisiä, jos en aikaisemmin jo vihannut, niin nyt ainakin vihaan. Koko sydämestäni, sielustani ja ihan mistä tahansa, koska tämä tilanne, jossa olen nyt, on ihmisten vika. On ihmisten vika, että Isä yhteistyössä Mikaelin kanssa heitti minut alas taivaasta, ja on ihmisten vika, että päädyin Helvettiin. On ihmisten vika, että suutelin äsken Seiriä, koska yritän vain parhaani mukaan selvitä ja päästä takaisin Taivaaseen, ja Seir… asettui väliin. Poikittain.

TA-VITUN-DAA

Hihihihahahahaha MÄ PÄÄSEN TAKAISIN PARTIOON.

Zeus nai kaikkia, myös ilmeisesti lapsiaan, sehän me kaikki tiedettiin, no biggie.

Mutta SAMAEL, ya dirty whore.

Olenpa epäkorrekti taas. ♥

korva on lukossa ja jalka rikki.

mä en ihan oikeesti jaksa tätääääääääääää

sairaslomailen vielä kaiken lisäksi, eikä se liity mitenkään rikkinäiseen jalkaan tai kuuroon korvaan.

vähän vituttaa.

ps. miksi vitussa en löydä YHDEN LÄÄKÄRIN SUKUNIMEÄ, joka on ulkomaalainen, täynnä konsonantetteja täysin luonnottomassa järjestyksessä.

koska en tietenkään saa kyseiseen lääkäriin yhteyttä ilman sukunimeä.

aha.

minä olen tehnyt mitätöntä virkaa
kuljettanut kaihon föriä ja lauttaa
tupakoinut paljon, järjettömän paljon
elänyt kuin Hemingway

”Mitä sinä teet?”
”Korjasin tämän djinnin.”
”Ensimmäinen korjuusi, niinkö?”
”Niin juuri.”
”Ja nyt teet hänelle mitä?”
”Vien kidutettavaksi.”
”Kiduttaa minua hyvin kovaa”, Anna sanoo ja purskahtaa nauruun. ”Demoni, sinä olet niin läpinäkyvä.”
”Anteeksi?”
”Olet niin läpinäkyvä, etten ehkä kestä.”
”Mitä sinä tarkoitat?” kysyn djinniltä, joka tärisee naurusta, jota yrittää säälittävästi pidätellä.
”Voi demoni. Olet herttainen.”
”En sanoisi niinkään”, Seir puuskahtaa. ”Saanko kysyä, mitä naurat, djinni? Minun käsittääkseni sinun tilanteessasi ei ole erityisesti nauramista.”
”Kyllä sinä tiedät, mitä minä nauran.”
”Jaahas.”
”Kyllä. Voi, Lucifer, viethän minut kidutettavaksi?”
Ennen kuin ehdin estää, Anna on astunut eteenpäin ja painanut molemmat kätensä Seirin ohimoille, sormet uppoavat ihmiskasvojen läpi suoraan demonin omalle iholle, ja Seirin suu näyttää repeävän huudosta, jonka mies saa nieltyä äänettömiksi.
”Minä tiesin sen”, Anna sanoo, ”voi, Seir, koska ajattelit kertoa?”
”Ajatteli kertoa mitä?” kysyn, nyt itsekin kiinnostuen.
”Voi, en minä kerro – minä en halua sotkeutua teidän demonien asioihin. Minä olen vain syytön sivustakatsoja.” Anna painottaa sanaa syytön niin kovaa, että se puhkoo reikiä tärykalvoihin.
”Sinä menit liian pitkälle, djinni”, Seir sanoo, ”Lucifer, vie hänet muualle.”
”Vien. Jos väistät.”
”Ilomielin”, mies puuskahtaa. ”Tämä ei jää tähän, djinni”, mies toteaa vielä naiselle, jota lähden tönimään eteenpäin. ”Minä teen elämästäsi helvettiä, nainen.”
”Voi, sitä se onkin jo, kun seuraan teitä kahta”, djinni kihertää. ”Voi, Lucifer, kiduta minua jo, en jaksa odottaa!”