IRC-Galleria

Hyvät hetket, hyvät eletyt päivät tunnistaa siitä, että niiden jälkeen mielessä pyörii niin monta sanontaa ja lausetta ja sisäpiirivitsiä, että haluaisi kirjoittaa ne ylös jottei unohtaisi mitään. Sellaisia juttuja jotka paranevat toistaessa ja niille nauraa koska ne muistuttavat niistä vanhemmilta sensuroiduista retkistä jolloin tiesi eläneensä parhaimmassa kaikessa.

Sitten on yhtäkkiä takaisin näillä leveyksillä, porukoiden luona; vanhempien talossa, vanhassa kodissa, tutussa ja silti niin vieraaksi käyneessä missä ikinä. Yrittää muistuttaa ja vakuuttaa itselleen että arki on yhtä harmaata kaikkialla (vaikkakin Helsingissä paistoi aurinko ja olo oli kevyempi kun tunsi kuuluvansa maisemaan.) Soittaa pianoa, soittaa kitaraa, lukea lehdet viikkojen ajalta ja ajaa autoa ja kuunnella vanhoja levyjä. Muistaa että on sitä täälläkin kokenut niitä hyviä juttuja, varmasti eniten kaikkea.
Istua iltaa vanhojen ystävien kanssa, tupakoida ja todeta että meistä on moneen junaan - mikä meitä eniten yhdistää on se, että olemme kaikki kasvaneet (ihastuneet, ahdistuneet, rakastuneet, nyrjähtäneet kukin omiin myrkkyihimme) täällä. Siinä on jotain harmonista,
Minä en tiedä enää mitä haluan haluta! Vaikka kuka kysyisi. Tiedän tosin missä haluaisin nyt olla ja keiden/kenen kanssa, mutta se vie vain vähän kerrallaan eteenpäin.

LSD:tä ja mäkihyppyä beibi. Jannika oli läheisyysluolamieskuoseissa eilen, hyvin korrektia toimintaa kaikinpuolin. Smoke Weed kuittaa, takaisin Pasilaan!

"There's a handful of normal kid things I kinda missed."
"There's a handful of normal kid things I kinda wish I'd missed."

Onneksi galtsupäiviksen yläreunassa lukee päivän nimi ja numero, muuten olisin joutunut miettimään pitkään onko tänään keskiviikko vai tiistai vai mahdollisesti joku muu, aivot blurraa arkipäiväiset kokemukset mukavan etäisiksi. Bluffasin tämänpäiväisen tentin totaalisesti, mutta parasta/pahinta/huomionarvoisinta/ihansama on se, että taisin päästä siitä jopa kevyesti läpi. Torstaina iltajunalla Helsinkiin, tätä ei voi tarpeeksi alleviivata! Ja Ähtärissäkin käy ihan mielellään kun näkee tovereita, ja pian pakataan Lotan kanssa reput (weighing up to 10kg with maximum dimensions of 55cm x 40cm x 20cm is permitted.)

Parasta on olla matkalla. Ei perillä eikä missään lopullisesti, vaan aina lähdössä ja tulossa, koska vain siinä voi muodostaa käsityksen itsestään, sillä siinä pysymättömyyden tilassa ei ole muuta.

Ufojen tullessa 14. päivä auttamaan ihmiskuntaa ja maailmanlopun tullessa viimeistään 2012, minun ei tarvinne huolehtia tiistaisesta tentistä eikä yliopistosta valmistumisesta, ikinä. Mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, voi keskittyä taas aivan muuhun oheistoimintaan. Kuten hc-punkkeikkoihin ja kuuteen asti jatkuviin jatkoihin hämärissä tunnelmissa. Jumitus pitäisi saada vain loppumaan, sillä tänään minä LUEN niinkuin eilenkin piti ja pian keitän kahvit Senjalle ja Matille jotka tulevat lainaamaan pyörääni -mikä on sekin hyvä juttu, koska pyörättömyys Oulussa tarkoittaa käytännössä liikuntakyvyttömyyttä, eikä psyyke tai mikään kestä jos tänään menisin vielä jonnekin.

Olen liikkeellä vain jottei tarvitsisi pysähtyä ajattelemaan?

(Edit: klo 4:30: toki siis menin tänäänkin jonnekin.)

Olen väärässä paikassa. Mutta kysymys onkin siinä, tuleeko sitä koskaan olemaan oikeassa paikassa jos mikään ei muutu korvien välissä?

"Olin jossain ennenkuin tulin tähän."

Kolmen kahvikupillisen aikana ehtii kuunnella Jah Didn't Kill Johnnyn n. 8 kertaa, ja musiikin ja kofeiinin yhteisvaikutuksesta jokaisella kerralla olo paranee hieman. Mitä sillä oikeastaan väliä vaikka kaikki ei menisikään ihan niinkuin suunnitteli, tai oikeammin; vaikkei suunnitelmia tällä hetkellä olisikaan, koska tällaisinä aamuina (on tämä aamu..) elämä ja olotila on todella seesteistä. Ja hyvä niin. Life is easy, jollei ajattele liian pitkälle. Jollei ajattele.

It was a slow train coming,
and we've all got a train to catch.

(Unettomana, univelkaisena ja uniongelmaisena on helppo tehdä huomioita omasta elämästään, mutta vaikeus onkin tehtyjen huomioiden tajuamisessa, muistamisessa ja sisäistämisessä, sekä yleisessä välittämisessä. Sitten huomaa omaksuneensa tavan olla katsomatta oikealle sekä vasemmalle astuessaan suojateille.)
"Meidän kodissamme kaikki tavarat mahtuvat sinun taskuihisi," tämä musiikki on monen vuoden takaista ja tuo kummallisen tunteen siitä etten ole sittenkään siirtynyt minnekään; huomaan istuvani tässä piiloutuneena ystäväni t-paitaan, vanhan poikaystäväni verkkareihin ja äitini raitapuseroon jota hän käytti ollessaan minun ikäiseni. Vaikka se on selvää, on silti hassua huomata miten sitä keräilee historiaa itseensä, niinkuin arpia.

Edith Södergran totesi noin sata vuotta ennen minua ettei maailma vallitse itseään.

1. Listaa asioita 20 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.

HERE COMES:

1. "Me" on nykyään ihan vieras funktio minulle: mitä meille tapahtui ja miksi, me ei voida olla kevyesti tässä, mutta ei voida näköjään olla tällä hetkellä mitenkään muutenkaan. Asia josta en osaa puhua.

2. Olet niinkuin tasan 10 vuotta vanhempi miespuolinen versio musta, meillä klikkaa ihan järjettömästi kun puhutaan kahdestaan, mutta ei olla parhaimmillamme baareissa ja siksi en ole enää osannut tulla puhumaan. Jos vaimo ja perhe on se mitä haluat niin todella toivon että löydät ne.

3. Muistan kun se yksi keski-ikäinen riidanhaluinen juoppo totesi meille että SINÄ olet ainut meistä jossa on hivenkään järkeä, ja musta se oli oikeassa silloin. Sussa on paljon enemmän kuin sitä rentoveljee, oot tarkkailija muttet tuomitse ketään ja se on siistiä.

4. Sun pitäisi tietää oma vaikutuksesi läheistesi elämään jo, koska sen mukana tulee suuri vastuu. Et pyytänyt sitä osaa, mutta niin se on. Gotta find that peace.

5. Minusta on aina yhtä käsittämätöntä jos meidän ollessa kahdestaan jossain joku noteeraakin MINUT, eikä sinua, koska olet upea. Jos olisin mies, olisin ollut repivän ihastunut sinuun jo monta vuotta. Rakastan seuraasi, saat minut nauramaan niinkuin ei kukaan.

6. En ole koskaan ymmärtänyt, miten kaltaisesi multilahjakas renessanssi-ihminen voi silti olla aliarvioiduin ihminen ystäväpiirissäni. Meissä on aina ollut samanlaista levottomuutta ja kaikelle nauramisen halua.

7. Harmi miten jutut meni aikoinaan niinkuin meni, koska vaikka me ei ikinä oltu mitenkään syvällisiä ystäviä, sulle vittuilu oli pirun hauskaa. Älä jää jumiin.

8. Olen ylpeä jos minusta kasvaa samanlainen kuin sinusta, ansaitsisit vähemmän vaikeaa jo.

9. En ikinä tiennyt että olisit ollut jotenkin hajalla! Luulin pitkään että mun vaikutus olisi kaikkien muiden vaikutteiden tavoin jättänyt sut kylmäksi, siksi olikin yllätys kuulla ettei se ollut sullekaan helppoa. But you're such a fuck up these days, enkä voi tehdä enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

10. Oot suurempi mies kuin tiedätkään. Nautin aidosti sun seurasta, toivottavasti en ollut töykeä silloin yksi ilta, mutta näin on parempi.

11. Et oikeastaan edes ansaitsisi paikkaasi tässä, mutta tavallaan pitäisi kiittää sinua siitä miten olet käytökselläsi muokannut minusta aivan erilaisen ihmisen kuin itse olet. Toivon että pärjäisit, mutta ei se koskaan mene niin.

12. Do your own thing, ei sun tarvitse olla niin itsekriittinen kaiken suhteen. Oon ilonen siitä missä jamassa meidän välit on nyt, onneksi puhuttiin ennenkuin lähdin.

13. Meillä oli kyllä hauskaa yhdessä, mutta jotenkin vitutti että sait mut tuntemaan itseni tylsäksi ihmiseksi sittemmin. Arvostan tosin sitä että oot suora puheissasi ja nauravaa seuraa, hengaan mielelläni sun kanssa koska vaan uudestaan!

14. Syy mikset enää kuule minusta on se, että maailma käy niin vitun pieneksi ja paranoidiksi jos se pyörii pelkästään hiisaamisen ympärillä, ja vaikka oli mukavaa olla siinä lennossa vähän aikaa, se ei ollut sen arvosta. Toisaalta jos haluan 15 vuoden päästä etsiä sut käsiini niin todennäköisesti löydän sinut samasta paikasta, samoissa porukoissa. Mikäli olet hengissä.

15. & 16. Se mitä te tällä hetkellä teette toistenne kanssa on emotionaalinen benjihyppy liian pitkällä köydellä ja aivan liian raskaalla rastilla. Olette molemmat ystäviäni, mutta toivon että näkisitte selkeämmin.

17. Muistan kun viimeksi nähdessämme me käveltiin pitkään sateen autioittamassa puistossa ja puhuttiin, enkä kai silti saanut sua täysin ymmärtämään miten paljon merkitset mulle ja miten oot monella tapaa elävin ihminen jonka oon tavannut. En edes tajua, I'm so glad to have you.

18. It's cool that we're cool. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten rentoa meillä oli taannoin, ei tarvinnut pelätä mitään ongelmia vaikka halutaan tässä ehkä eri asioita.

19. Elä, hengitä, koe jotain, see the sky and smell the fuckin coffee! Haluaisin ravistella sinua vain saadakseni aikaan jonkinlaisen reaktion. Ei sinun tarvitse määritellä itseäsi uskotellun kurjuutesi kautta.

20. Feels like a reckless driving when we're talking! Mulla on ihan ä l y t ö n fiilis susta. Ihan sama mitä tapahtuu.