IRC-Galleria

En pidä syntymäpäivistä. Harvemmin myöskään vaput, juhannukset ja uudet vuodet ovat jääneet mieleeni erityisen spesiaalikivoina hetkinä. Päivillä joilla on ennakko-oletuksena olla jotenkin parempia kuin toiset on yleensä tapana osoittautua aivan syyttä pettymyksiksi. (Sama tosin pätee myös ihmisiin.) Niillä päivillä on myös hirveä tapa muistuttaa siitä että tämä on ensimmäinen (toinen, kolmas, kymmenes ) se-ja-se- päivä ilman sitä ihmistä jonka läsnäolo sen on ennen leimannut. Aina on joku joka puuttuu, joskus enemmän kuin ennen.
Uusin Bondi oli aika kova jätkä, ulkona oli hirveän kylmä ja tuli vihdoinkin se oikea marraskuinen fiilis kun tupakka palaa juuri siinä oranssin sävyssä kun pitääkin ja ohut lumikerros narisee kenkien alla, kuulokkeissa Morcheeba ja Massive Attack.

Voisin yrittää mennä nukkumaan ennen viittä tänään, ihan vain huomisen kymmentuntisen luentocombon takia.

(Voisin mennä naimisiin Dylan Moranin kanssa, ja meidän irlantilais-suomalaisista lapsistamme kasvaisi ketjupolttavia, pikkuvanhoja kyynikkoja.)

janni sanoo:
venaan kokoajan et se repee nauraa ja taputtaa mua selkään ja sanoo et "no läppä.."

Selvittyäni eilen krapulasta ja porukoiden vierailusta ja varhaisjouluruuhkassa hajoilemisesta, avasin vain koneen ja kirjoitin kolme tuntia. (Sallin itselleni kunnon Carrie Bradshaw- kliseen.) Sen jälkeen oli helppo viettää ilta omaan nyrjähtäneeseen tapaansa, ja todeta että
leaving me was probably the best thing you ever taught me.

Yön viimeisissä/aamun ensimmäisissä busseissa on tappionihilismi korkeimmillaan, sen pystyy kääntämään voitoksi jos vetää hupun päähän ja kuuntelee oikeanlaista musiikkia. Eilen se oli Ca Mousse repeatilla. Nyt en saa iTunesia päälle, enkä aivoja päälle, mikä on kumpikin ärsyttävää ajatellen että on paljon juttuja tehtävänä jotka vaatisivat vähän molempia. Varmasti niiden välillä on joku side.
(Ja mikä on tämä huppufiksaatio oikeasti? Jannika?)

http://www.youtube.com/watch?v=co3qMdkucM0

(Koin valaistumisen musiikkivideoiden oikean käyttötarkoituksen suhteen.)

"Sick enough to be totally confident.",
luki erään ystäväni t-paidassa kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa (2 vuotta sitten, mihin aikaa valuu?) Joistain tyypeistä vaan tietää ensisilmäyksellä että niiden kanssa tulee klikkaamaan juuri oikealla tavalla ja tasolla ja mentaliteetilla, niinkuin tulikin. Huomenna aamulla lähdetään sitten moikkaamaan sitä Italiaan. Repussa on passi (joka löytyi 5 min. etsinnän jälkeen), lentoliput (jotka löytyivät 20 min. kuumeisen ja verenmakuisen, paniikinlietsoman etsinnän jälkeen), kamera, kännykkä, laturihässäkät ja lompakko, pari T-paitaa ja the works.

janni sanoo:
AND IT'S LIKE
janni sanoo:
must
janni sanoo:
not
janni sanoo:
sleep
janni sanoo:
must warn others.

m u s t n o t s l e e p .

Fuck you Refworks for ruining my night.

En minä oikeastaan edes haluaisi niin monimutkaisia juttuja. Uskon että voisin olla loppuelämäni onnellinen aika pienistä asioista;
hyvästä boresta, musiikista joka saa hengityksen syvenemään (kuten John Mayer?), vatsanpohjatunteista, kahvista ja sen muista epäterveellisistä sukulaisista, malttamattomasta odotuksesta juna-asemalla, vanhoista ja uusista ystävistä, jokaisesta ihastuksesta, sydänsurusta selviämisestä, ensilumesta ja siitä että se sulaa, siitä headrushista jonka saa kun HYVÄ keikka alkaa tai joku --iini kicks in, naureskelevista ryytymissunnuntaista, todellisuuspakoilevasta autoilemisesta, hiljaisista ja korvat lukkoon lyövän kovaäänisistä yhteisymmärryksen hetkistä, suhteista joista ei tarvitse paeta aamuisin eilistä humalaansa kiroten, alkusyksyn ihanasta melankoliasta, yöllisistä puheluista ja pitkistä illoista vieraissa kaupungeissa, yön viimeisestä ja aamun ensimmäisestä biisistä, lentokoneen lähtökiihdytyksestä. Ja niin edelleen.

Pian ei ole enää lokakuu. Eikä tämä ollut angstinen merkintä.

Viikon päästä täsmälleen tähän aikaan minä ja ihana Lotta ollaan jossain aivan muualla kuin Suomessa. En malta odottaa, jo pelkkä ajatus siitä nostattaa sellaisen kuplivan this shit is FUN!- tunteen, mikä aiheuttaa taas vaikeuden pysyä paikoillaan ja tehdä koulujuttuja tai mitään järkevää.
Ja tasan vuosi sitten olin kirjoittanut jonnekin että en minä voi pysyä Suomessa, sillä nämä harmaat lokakuut tappavat minut- olin juuri palannut Barcelonasta ja hirveässä nestehukassa/krapulassa, haikea ja ahdistunut. Luulin sen johtuvan siitä, mutta tämän viikon Ähtärissä hajoiltuani ymmärrän että se on nimenomaan tämä aika, tämä pirullinen viikko vuodesta, vaikkei sen tiedostaminen teekään tästä vähemmän raastavaa.

Onneksi tänään tulee toinen osapuoli A&A:sta.
Ja on ihmisiä, jotka tajuavat mitä tarkoitan kun sanon että
bigger than guns, bigger than cigarettes!

Imagine your brain as a
canister filled with ink
y e a h, now think of your body
as the pen where the ink resides.
Fuse the two; K A P O W !
What are you now?
You're the human magic marker, won't you
please surprise my eyes?


(Muuten hyvä, but right now I'm having a hangover from magic markers.)