IRC-Galleria

Täällä harjoittelijat saa työstään PALKKAA! Ne oli ihan ällistyneitä, kun tajusivat mun hengaavan sairaalassa ihan ilman mitään korvausta. Vaan ei mua haittaa, sillä tällä viikolla on tullut koettua vaikka mitä:

Abortteja olen nähnyt kaksi. Todella väkivaltainen tapahtuma, yök yök yökkö! Väittivät mulle, että se ihmisen näköinen olento, jolla oli pikkuriikkiset sormet ja varpaat, oli vain 11 viikon ikäinen, mutta jotenkin on vaikea uskoa sitä. Siis sehän oli ihminen jo! Ei kun roskikseen vaan.

Kohdun ulkopuolinen raskaus, yksi kappale. Äiti-ihmiselle tehtiin laparoskopia eli vatsaontelontähystys, mutta ei siitä sen enempää.

Keisarinleikkauksia kolme kappaletta, ne on myös vähän liian erikoisia tapahtumia minun makuuni. Ensinnäkään isää ei päästetä mukaan saliin, vaan se raukka pyörii käytävässä ihan hysteerisenä, kunnes sille tungetaan rääkyvä paketti syliin. Sillä aikaa äitiä kursitaan kasaan sen hajotuksen jäljiltä, jota sektioksi kutsutaan. Ei mua ällötä se veri eikä leikkaamistapahtuma sinänsä, mutta kun lääkäri polttaa vatsanpeitteitä auki niin se haju saa palan liikkumaan kurkussa ylös ja alas. Palavan ihmislihan haju on ällöö.

Yksi ennenaikainen synnytys, joka käynnistyi vauvan ollessa 22-viikkoinen. Vauva oli elossa vielä kohdussa, mutta kuoli synnytyksen aikana. Ei se mitään, etten osaa espanjaa, sillä en suomenkielelläkään olisi löytänyt sopivia sanoja lohduttamaan sitä äiti-reppanaa…

Normaaleja synnytyksiä on joka päivä useita. Kätilöt alkaa jo olemaan ihan kypsiä siihen, etten malta seurata sairaanhoitajan toimia ollenkaan, vaan olen aina sormet ojossa kokeilemassa montako senttiä on kohdunkaula auennut. Eilenkin yksi kätilö kysyi epäilevästi mun sormien ollessa tulevan äidin sisässä, että kuuluuko toi tosiaankin sairaanhoitajan työnkuvaan Suomessa? Vastasin vaan kiemurrellen, että öö no ei oikeestaan kuulu...mutta mitä siitä sitten!

Tänään syntyi kaksoset ennenaikaisena, ja ne oli tulossa maailmaan niin vauhdilla, että ensimmäisen pää pilkotti jo jalkojen välistä, kun äiti pääsi sairaalaan. Eilen taas oli niin heiveröinen tyttö synnyttämässä, ettei sen ponnistusvoima riittänyt puskemaan vauvaa ulos, ja niinpä kätilö sananmukaisesti makasi sen äidin vatsa päällä, että vauva saatiin pulautettua maailmaan. Eilen syntyi vauva myös pihtisynnytyksellä, ja mua säälitti vauva-parka, jonka pää oli ihan epämuodostunut isojen metallisten pihtien puristuksesta. Sitten oli sellainen äiti, joka pinnisti vauvan hienosti ulos, vaikka hänellä oli kuumetta 39 astetta. Ja sellainen ensikertalainen äiti, joka synnytti vauvaansa kaksi päivää!

No, voisin jatkaa harjoittelusta vaikka kuinka pitkään, mutta kerrottakoon nyt muitakin kuulumisia. Tänne saapui vihdoin helteet, siis ainakin suomalaisesta näkökulmasta helteet. Meitsi tahtois jo vaihtaa kesämekot päälle, mutta en kehtaa kun paikalliset kulkee vielä toppatakeissa. Tänäänkin oli +25 astetta ja meinasin läkähtyä kun kävelin töihin!

Ja sellaista olisi varmaankin aiheellista sanoa, että olen pahoillani aiemmasta Espanja-epäluuloisuudestani. Se johtui varmaan siitä, etten ollut tavannut espanjalaisia kuin Kanarian saarilla ja Torremolinoksessa eli turistihelveteissä. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että kun asuu ei-turistipaikassa, niin espanjalaiset ovat kyllä tosi mukavia. Sekin miten he on ottaneet mut tuolla töissä vastaan ja se millaisia meidän naapurit on ja ihmiset yleensäkin joka paikassa, niin ei voi kun ihmetellä. Niin ja eilen meillä alkoi Juhan kanssa espanjankielen tunnit, ja se opettaja oli tosi mukava! Meillä on kahdesti viikossa yksityisopetusta, vaikuttaa ihan tehokkaalta ja hauskalta. Vielä kun nää ihmiset puhuisivat espanjaa eikä katalaania, niin hyvä olis. En nimittäin saa mitään selvää katalaanista, se on niin ihmeellinen sekoitus espanjaa ja ranskaa ja jotain muita kieliä. Töissä mulle puhutaan kuin jollekin vähän hitaammanpuoleiselle henkilölle; hitaasti ja artikuloiden ja melko kovalla äänellä, enkä siltikään aina tajua mistä on kyse… No mutta pocito poco, olé!