IRC-Galleria

Hei meillä on +28 astetta hellettä!

Mulla on täällä vastasyntyneitten teho-osastolla aivan uskomaton täti, Paqui, ohjaajana. Niin tarkkaa ja tiukkaa mammaa en ole ennen tavannut! Paidan helmassa läikkä vauvankakkaa tai pisara verta, ja täti passittaa heti vaihtamaan vaatteet. Hipaisu pöydänkulmaan, ja kädet on likaiset, kosketus vauvaan, ja heti on pestävä kädet. Itse asiassa kahdeksan tunnin työpäivästä käytän varmaan kolme tuntia käsienpesuun.
Lääkkeidenjako vasta pikkutarkkaa puuhaa on, onpa Paqui heittänyt multa useamman antibioottiruiskun roskiin, koska en tehnyt niitä tarpeeksi hygieenisesti! Ja ne matikanlaskut: Paqui käskee mun aina laskea kaikki maitoannokset ja lääkemitat ja mä inhoan niitä, kun mulla menee vaikka kuinka kauan niiden selvittämiseen! Mutta ei auta itku markkinoilla ja silleen.

Kaiken aikaa Paqui papattaa mulle joko englanniksi tai espanjaksi kysymyksiä kuten ”tell me how to know that the baby has respiratory distress” “name five things that make good breast-feeding” tai muuta yhtä mukavaa. Sen lisäksi, että joudun vastaamaan moniin Paquin kysymyksiin I don´t know – no lo se, saan näpäytyksiä kaikesta pienestä. Esimerkiksi hoitopöydällä olevalle vauvalle ei käännetä selkää edes sekunnin sadasosan ajaksi, ja verensokeri mitataan tarkalleen tästä, ei milliäkään sivusta…

Vaikka töissä ei tosiaankaan ole helppoa, eikä yhtään minuuttia käytetä joutenoloon, niin mä suorastaan jumaloin tätä naista! Yritän tehdä kaiken parhaan taitoni mukaan ja haluaisin saada jostain kiitosta, mutta edes täydellinen ei tunnu riittävän hänelle. Paquin tunnontarkkuus on oikeesti ihanaa vaihtelua muilla osastoilla olleeseen hällä väliä-asenteeseen, ja hänen seurassaan tosissaan tuntuu siltä, että oppii jotain. On niin liikuttavaa, että hän on ollut samalla osastolla 30 vuotta töissä ja silti tekee työtään niin antaumuksella, tarkasti ja nauttien. Haluaisin tulla hänen kaltaisekseen hyväksi hoitajaksi, ja ennen kaikkea haluaisin osata luoda vauvaan samanlaisen yhteyden kuin Paqui. Pelkästään Paquin kosketus, ääni ja olemus riittää rauhoittamaan kipeimmänkin vauvan.
Ja täällä teholla olen tajunnut, että oli ihan oikea valinta ottaa lapset suuntautumisopinnoiksi. On niiden kanssa työskentely vaan niin ihanaa, vaikka sairaista lapsista kyse onkin.

Lapsista kun nyt puhe on, niin tiedoksi niille, jotka seurasivat mun blogia viime kesänä, että Lorenzo meni taivaaseen jouluna. Kävin siellä lastenkodissa etsimässä häntä, kun vierailin Tarttossa maaliskuussa. Surullinen tarina ja surullinen kohtalo, mutta kaikella on tarkoituksensa…

Tänään meillä oli Paquin kanssa kahdestaan hoidettavana yhdeksän lasta! Voin kertoa, ettei tarvinnut miettiä miten aikansa kuluttaa. Kaikki yhdeksän huutaa ruokaa samaan aikaan, kaikilla on kakka housussa samaan aikaan ja niin edelleen. Hyvä, ettei ollut kakka Elinankin housussa!