Otettiin Emilien kanssa ex tempore-lennot Portugalin pääkaupunkiin, Lissaboniin. Perjantaina lähdettiin työpäivän päätteeksi kiireellä lentokentälle ihan vain huomataksemme, että lentoa oli siirretty viidellä tunnilla eteenpäin. Ei siinä mitään, hengailtiin kentällä ja lentokin meni okei, mutta ei meinattu päästä hostelliin sisälle kun oltiin niin paljon myöhässä sovitusta ajasta. Itse asiassa oltiin kolme päivää myöhässä sovitusta ajasta, koska Elina oli fiksuna buukannut hostellin väärille päiville!
No, Lissabon oli ihan erilainen kuin Barcelona, siis ei mitään samaa näissä kaupungeissa paitsi valuutta. Lissabonin rantoja huuhtoo Atlantti ja Barcelonan Välimeri, en tiedä onko tässä syy että Lissabonissa oli tosi kylmä kun taas Barcelonassa on kuuma. Huomattiin Emilien kanssa että meistä molemmat tykkäs enemmän Lissabonista, siinä on ripaus sitä jotain.
Ensinnäkin Lissabon on ihanasti rakennettu seitsemälle kukkulalle, eli se ei todellakaan ole liikuntarajoitteisen paikka. Se ei myöskään ole korkokenkiä varten, sillä siellä ei kadut ole asfalttia vaan ne on tehty ihanista pienistä kivistä. Niiden katujen rakentamiseen on mennyt pikkasen aikaa…Ja ne talot. Perinteistä maalia ei ole käytetty ulkoseinien koristeluun, vaan ne on laatoitettu ihanilla mosaiikkilaatoilla. Kuitenkin talot oli sillä lailla ränsistyneitä, että tajusi Lissabonin olevan köyhän maan pääkaupunki, mutta silti katujen ja talojen yhteisvaikutelma oli tosi kaunis. Ja niillä kaduilla kulki puusta tehdyt, vanhat raitiovaunut joiden kyydissä kaupunkia kelpas ihastella.
Barcelona on täynnä turisteja päivin öin, kun taas Lissabonissa turistit oli pääasiassa ranskalaisia eikä niitäkään paljon näkynyt. Kaduilla mahtui kävelemään vaikka kuinka leveästi ja kaupoissa shoppailemaan ihan rauhassa, sillä Barcelonan kaltaisia älyttömiä ihmispaljouksia ei ollut missään.
Kaiken kruunasi sitten tietysti iltameiningit, voi että meillä oli hauskaa! Ensin napa piukaks hyvästä ruoasta ja sitten katselemaan kaduilla parveilevia nuoria ja maistelemaan caipiroscaa ja mojitoa! Siellä vanhan kaupungin kaduilla oli vieri vieressä pieniä, huoneen kokoisia pubeja, joihin ei siis mahtunut sisään kuin kourallinen ihmisiä, mutta suurin osa asiakkaista bailasikin kadulla pubin ulkopuolella. Siellä mekin hötkyttiin reggaetonin ja latinomusiikin rytmissä, ja yritti miehet pyörittää tönkköjä suomalaisia salsankin tahdissa!
Nyt kuitenkin on tiedossa paluu arkeen, sillä huomenna on taas työpäivä vastasyntyneitten teho-osastolla. Äsken tupakalla ollessani huomasin, että vastapäisessä rakennuksessa asuu Harry Potterin näköinen ja ikäinen poika, ei kai vaan Voldemort ole täällä! Hrrrr.