Juuh että nyt on sitten Ibiza nähty ja koettu! Ensimmäinen asia mitä nähtiin siellä oli alastomien homomiesten paraati, ja toinen asia oli että meidät valitettavasti jouduttiin siirtämään alkuperäisestä hotellistamme kunnon luksushotelliin, jossa meillä oli kaksio merinäköalalla. Kolmanneksi huomattiin, ettei Ibiza ole pelkkää biletystä, vaan se pääkaupunki Eivissa on oikeesti kaunis paikka vanhoine kaupunginosineen, ja turkoosi meri huuhtoi hiekkarantoja. Kuitenkin vastaantulijat oli lähinnä englantilaisia, ranskalaisia tai saksalaisia, joten se vähän hellitti romantiikantuntua…
No, koska siellä on paljon turisteja, niin kaikki on tietysti ihan sikakallista. Esimerkiksi kaupassa leipä maksoi kolme euroa, ja halvimmat sisäänpääsyt yökerhoon oli 25 euroa. Hintahaarukka yökerholipuissa oli 25-50 euroa, riippuen kuka dj siellä oli soittamassa. Kuulemma vesipullo yökerhossa maksoi 10 euroa, ja drinkit kakskertaa enemmän. Onneks en sortunut ostamaan juotavaa…
Me ei Emilien kanssa oikein voida kehuskella meidän Ibizan bailauksilla, sillä kunnon clubbaamiseen meistä ei ollut. Aloteltiin joka ilta mojitoilla yhdessä kivassa baarissa, ja kahden kolmen maissa siirryttiin yökerhoihin. Ekana iltana meidän yökerhoon meno tyssäsi kahteen epäonniseen asiaan, nimittäin tolkuttomaan känniin ja mun rikkinäiseen kenkään. Jonotettiin kyllä ihan tyytyväisenä Spaceen, jonne muuten oli ainakin 200 merin jono (oon huono arvioimaan pituuksia mutta siis kaksi kertaa Karman jono), mutta luovutettiin puolessa välissä.
Tokana iltana oli vähäsen heikotusta edellisestä illasta, joten mitään älytöntä känniä ei ollut päällä. Ibizalla sijaitsee (kuulemma) maailman suurin yökerho, Priviledge, ja sinnehän oli päästävä katsomaan. Sinne mahtuu kerralla 10 000 ihmistä, ja se sijaitsee ihan keskellä Ibizan saarta, joten sinne mentiin taksilla. Sitten maksettiin 25 euroa lipuista, että päästiin ihme teollisuushalliin kuuntelemaan maailman järkyttävintä musiikkia. Siis niin utopistista trancea en oo koskaan ennen kuullu, enkä toivottavasti tuu kuulemaankaan! Kummasti vaan porukka kuitenkin hötkyi sen tahdissa, ties mitä ne oli vetäneet että pystyivät löytämään rytmin siitä musiikista. Viihdyttiin paikassa noin puoli tuntia, jonka jälkeen päätettiin vaalia mielenterveyttämme ja lähteä kotiin.
Kolmantena iltana lähdettiin ulos meidän naapurihuoneen miesten ja naisen kanssa. Ne oli espanjalaisia ja tiesi missä oli tavallisia yökerhoja tavallisen musiikin ystäville. Käytiin ihan mukavassa pop-yökerhossa, jonka jälkeen Elina pääsi pyörimään salsan tahdissa sellaisessa yökerhossa, missä soitettiin vain latinomusiikkia. Ai että oli ihanaa vähän hetkuttaa lannetta!
Ja nyt, ystäväiseni, on mun viimeinen päivä Espanjassa. Ensi yönä on lento Suomeen ja paluu arkeen. Kiva että ootte jaksanu lukea mun tarinoita, kohta päästään juttelemaan ihan kasvokkain. Olé, olé, olé!