Meillä on ollut kaksi kuukautta osastolla hoidossa keskosena syntynyt poikalapsi, jolla oli eilen kotiinlähtöpäivä. Sen lapsen äiti kävi kahden kuukauden aikana jopa kolme kertaa tapaamassa lastaan, isä vieraili vähän tiheämmin. Kotiin lähdettäessa äiti ei halunnut tietää muuta kuin sen, että mitenköhän lapsesta pääsee eroon? Pitääkö kirjoittaa joku "eroanomus" tai onko joku paikka minne lapsia voi hylätä? Adios mio, que horrible!! Ihan sairasta meininkiä.
Paqui on jatkanut mun kouluttamista tiukasti ja kurinalaisesti ihan kuin joku armeijan ylipäällikkö (onko sellasta titteliä edes). En tiedä sitten onko mussa jotain masokistin vikaa, mutta tykkään Paquin tyylistä. Antibiootit menee yhä roskiin esimerkiksi sen takia, että olen annostellut ne liian isoon ruiskuun, ja huutia saan varmasti jos pedit on pedattu huolimattomasti. Melkein joka päivä Paqui määrää mulle kotiläksyjä: viime viikolla mulla oli kaksi vapaapäivää ja niidenkin aikana mun piti laskea Paquin mulle tekemiä lääkelaskuja! Matikka on kyllä hirveintä tässä työssä, ja se ettei Paqui anna mun olla rauhassa ennen kuin olen saanut ne laskut oikein. Paineen alla tietysti mun pää tuntuu jopa enemmän tyhjältä kuin yleensä, eikä laskuista tule yhtään mitään. Taidan oikeasti olla hieman yksinkertainen, sen huomaa siitäkin ettei espanja suju vieläkään. Ahkerasti ollaan siellä kurssilla käyty, mutta puhun yhä vaan tarzan-espanjaa. Tänään Paqui käski mun soittaa labraan ja tilata kaikki päivän näytteet espanjaks, onneks ne tajus mun änkytystä...
Juhalla on viimeinen Barcelonan viikko meneillään. Nyt jo vähän harmittaa tuleva ero, mutta muuten asiat on täällä mallillaan. Odottelen toiveikkaana, että Jutta tulis ens viikolla käymään ja Kaisa sen jälkeen <3 Ihan varmasti löytyy petipaikka muillekin, jotka tahtoo kyläilemään tulla! Olé!