Uulalaa ystävät, olin äsken kaljalla sellaisen etelä-afrikkalaisen herrasmiehen kanssa joka on juossut 10 Barcelonan maratonia, puhuu neljää kieltä sujuvasti ja…joka on 63 vee =(
Mikä mua vaivaa, kun en löydä enää omanikäistä seuraa?! Eilen olin etsimässä Paquille rintsikoita ja tänään kaljoittelen Nilsin kanssa, huomenna varmaan menen bingoon.
Enkä tajua mikä mun nimessä on niin vaikeata, siis luulis ettei ole vaikeaa lausua E-li-na. Azerbaidzanissa olin joko Jelena tai Helena, Virossa Elena tai Elen, ja nyt siis espanjalaiset vääntävät kaiken huiput: Ilena tai jopa Elein!
Tänään alkoi harjoittelu lastenosastolla, ja tähän mennessä en osaa kuvailla kokemusta muuten kuin yhdellä sanalla: tylsää. Se olisi ihan hyvin voinut olla vaikka vanhainkoti, koska potilaita nähtiin n.30 sekuntia kutakin. Olin tosi pettynyt, kun sairaanhoitaja raahautui paperipinojen taakse ja alkoi setviä paperisotaa, eikä siellä leikittykään lasten kanssa eikä tehty mitään kivaa yhdessä. Toivottavasti se oli vaan joku tiistaipäivän paperisuma…
Työt sikseen, meillä on Emilien kanssa melko valoisat tulevaisuudennäkymät. Tänä viikonloppuna mennään ”kenraaliharjoituslomalle” Costa Bravan turistihelvettiin, ja sitten parin viikon päästä pääsee varsinainen ilo irti missäs muualla kuin Ibizalla! Olé!