IRC-Galleria

Huomasin Shakiran soidessa kaksi asiaa: ennen en keskittynyt lainkaan sanoituksiin kuunnellessani englanninkielistä musiikkia ja "Whenever, Wherever" tanssittaa yhä. Lyriikoiden suhteen terästäytynyt kuuloni erottaa nyt jopa the Gazetten "Silly God Disco"-kipaleenkin olevan lähes täysin englantia, kuten myös D'espairsrayn "Infection".

Tein eilen historiaa kokatessani: ruoka oli jopa hyvää! Söin samaa tänäänkin. ^^ Pastaa tomaatti-sipulikastikkeella. Sipulia piti pilkkoa toodella paljon (itkin kuin Niagaran putoukset ^^').

"Maailman tila 2008: Kestävä talous" -kirjasta 99 sivua jäljellä. Huh, välillä aika rankkaa luettavaa niin rakeenteellisesti kuin sanomankin kannalta. Päästökauppaa käsittelevän kappaleen rakenne oli niin järkyttävä (turhia toistoja, epäselviä ilmaisuja, könkeröitä selvityksiä palikammille lukijoille), että oli pakko lukea vain joka kolmas rivi, jotta kärsimys loppuisi nopeammin. Sanoma sen verran tärkeä, että kannatan "Maailman tila"-kirjojen ottamista mukaan lukion opetussuunnitelmiin. Ties vaikka ihmiset sitten ymmärtäisivät, miksi vuotavat hanat ja putket on tärkeää korjata pikimmiten. (JES, ENÄÄ 99 SIVUA!!! <3)

Olen taas kipeä. Kolmas kerta tänä keväänä. Kuolenkohan. Jaa-a.

Hävisimme jätkille 12-0. Tosin ei siinä mtn, kun naiset olivat hävinneet samaiselle jengille 22-0... ^^' Ensimmäiset 5 maalia jätkiltä olivat kyllä erinomaisia ja taitoa vaatineita, mutta väitänpä, että seitsemän seuraavaa olisivat jääneet syntymättä, jos joukkueemme ei olisi menettänyt taistelutahtoaan. Jos vastustaja olisi ollut naispuolinen, olisimme voittaneet tai pelanneet ainakin tasan. Nojaa, oli ainakin mukava pelata. Jäpiköiden kanssa pelaaminen on hauskaa tanssilattioiden lisäksi myös urheilukentillä ja pelilaudoilla. Suosittelen niillekin, jotka eivät ole aiemmin kokeilleet. Säbässä pitäisi olla kunnon kilpasarja sekajoukkueillekin.

Hauskaa oli. ^^ Mutta mikseivät jätkät katso silmiin, kun kättelevät? Itsetunto näkyy kyllä kentällä, muttei kentän ulkopuolisessa kontaktissa. Surullista. Joukkuehengessäkin oli parantamista: miksi pelitoveria, joka munaa, pitää haukkua? Meidän yhteishenkemme oli onneksi yhtä hyvä kuin yleensäkin. Nauroimme vain. Jos nauraa, tappio ei tunnu yhtä karvaalta.

Katsoin elokuvan nimeltä "Mamma Mia!". Välillä taitavasti ylilyöty - nauroin jopa. Olisi toiminut ilmankin Abban musiikkia ja aivan hirveää lopetusta. Meryl Streep on kyllä mahtava. Meinasin kuolla, kun Pierce Brosnanilta revittiin paita päältä. ^^' Ja vettä tihkui päälle... Kiittivät Afroditea siitä. Miksi? Liitetäänkö kreikkalaisen mytologian Afroditeenkin vesi? Venus kyllä posetti simpukalla ja syntyi veden vaahdosta (oikaiskaa, jos olen väärässä), mutta Afroditeen en ole aiemmin kuullut liitettävän vesielementtiä.

Varpaita kutittaa.

Tulin juuri KUMA:n allnighterista. Silmiä poltti ja mahaa kurni, kun saavuin Järvenpäähän. Olisin hakenut itselleni jotakin safkaa, vaikka pitsaa, mutta mokomat eivät tarjoile ennen lounasaikaa. >:P Nälissäni raahauduin dösäasemalle vain huomatakseni, että seuraava julkinen liikenneväline liikkuisi vasta kolmen tunnin päästä siihen suuntaan, johon olin menossa. Kävelin himaan. Unen- ja kunnollisen ravinnonpuute aiheuttivat rääkätyissä silmissäni hallusinaatioita: näin kirkkaanpinkkejä varjoja kymmenen kilometrin kävelyreissuni ajan. Ulkona varsin kylmä, joten palelin koko matkan nahkatakissani. Astuin vieläpä koiranjätökseen. Voitte uskoa, miten iloinen olin.

Oksettaa, paleltaa, väsyttää, nälättää, sattuu; allnighterin jälkeen ei saa ilmeisesti urheilla. En edes jaksa tehdä itselleni ruokaa.

Ainakin säästin ylihinnoitellun bussimatkan ja pitsan hinnan. :D Ostin legginsit (jeah, minihameiden ja mekkojen armollisin kausi alkaa! <3). Seikkaillessani Järvenpäässä päädyin huoltoaseman vessaan pesemään hampaitani erään moottoripyöräilijämuikin kanssa, ja juttelimme niitä näitä (pääasiassa moottoripyöristä, hohoo). Nauroimme. Nautin. Oli mukavaa aloittaa so called uusi päivä naurulla (tai oikeastaan aloitin aamuni tiskaamalla toisten tiskejä, mutta ei sekään ollut niin paha juttu ^^').

Oli kyllä mahtava yö. Tosi hyvä fiilis yhä, vaikka kärsin fyysisestä rasituksesta. Katsoimme erästä taikatyttöanimea (Le Hazard). Miehet jaksavat aina ihmetyttää taika-/koulutyttöfetissiensä kanssa. :O. Lolitafetissin vielä ymmärrän, koska kukapa ei rakastaisi röyhelöitä ja pitsiä!<3

EDIT: Argh!!? Kolmesta kasvistani jo toinenkin on kuollut. Reunustraakkipuu enää jäljellä (koeta kestää poloinen :'S). Olen surkea. ^^'

Koira onpi kans yks häirikkö. Aloin kelailemaan, mitä ihmettä, kun läppärin sähköjohto nyki ja pomppi. Aukusti oli onnistunut sotkeutumaan tuohon johtoon ja paineli tassuillaan sitä..hmm..mustaa mötkylää, joka yhdistää virtajohdon kaksi osaa, rattoisalla riemulla varsin keskittyneesti. Mötkylä ritisi ja ratisi - gorgi ihan innoissaan. Repesin nauramaan, jolloin Aku kohotti hörökorvaisen nallenaamansa ja tuijotti hämmentyneenä meikäläistä. :'D Meinasin kuolla söpöyden yliannostukseen. <3

Tuhisi taas tuossa vieressä. Ensin taisi nähdä unta, mutta sittemmin taisi paheksua sitä, että olen vielä hereillä ja mölytän musiikkia (uutena löytönä The Distillers -> koskaan aiemmin kuullut noin viskiäänistä naista - yllättävän nautittavaa).

Tapoin jälleen viherkasvin. Tai ainakin sain sen henkihieveriin unohtamalla kastelun (ellei sitten vihoittele vaaleanpunaisesta ruukusta). Nyt tuo kasvinraatoni on tehohoidossa keittiön pöydällä muiden almost-tappamieni kasvien kanssa. ^^'

Sain käsiini Gogol Bordellon "Super taranta!!"-albumin (2007). Miksi edes kuuntelen tällaista järkyttävällä englannilla rääyttyä soitinrumbaa, kun saan tästä päänsäryn hampaanpurennan seurauksena? Masokisti taidan olla. ^^'

Hajotin erään kirjastosta lainaamani albumin (The Best of the Undertones) kannen (surkeaa musiikkia, joten sinällään en tehnyt väärin, mutta..). Koira rutisti lainaamani biologiankirjan, etsi sieltä jostakin suklaarusinan ja lupsi sen sitten kirjan päällä. Argh. Ja datailen taas nukkumisen sijasta. Ja pirunmoinen nälkä. Oli muuten todella tuskallista repiä niskahiuksista laastari - yhtä tuskallista kuin saada niskaan haava. Miten iloinen elämä. Koirakin potkaisi. Näkee varmaan jonkinlaista saaliinjahtausunta. Haisee kuorsaten tuossa tuolin alla. <3

Pistin äsken nettihakemuksen ammattikorkeakouluihin menemään. Oli pelottavaa. Häselsin eritoten kohdassa, jossa työkokemus piti muuttaa kuukausiksi. Luultavasti vähättelin tekemäni työn määrää, mutta pitihän sitä pelata varman päälle. Huh, nyt on tuokin hoidettu. Eikä jäänyt viimeiseen päivään, joka on torstaina. x'D

Näihin hain:
1. Viittomakielentulkin koulutusohjelma
2. Sähkötekniikan koulutusohjelma
3. Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma
4. Kemiantekniikan koulutusohjelma

Hii, ties vaikka tavattais jossakin nuista. ;) Kaikki stadissa. Yritän kyllä yhä ensisijaisesti päästä akateemisen vapauden piiriin yliopistoon maantieteilijäksi tai biologiaa lukemaan, mutta nyt ajatus ammattikorkeakoulusta ei herätä samanlaista ahdistusta kuin vielä muutama kuukausi sitten.

Ymmärsin, miksi luen kirjoja, katson elokuvia, nukun mieluummin kuin valvon - haluan paeta. Toiseen maailmaan pääsee elämällä hetken toisen tarinaa. Välillä kirjassa vierähtää koko elämä, vuosi, päiviä, kun itselläni vuorokausi. Suutun, kun joku keskeyttää pakomatkani ilmoittamalla saapuneesta postista tai valmistuneesta ruoasta. Raivostun, kun kännykkäni vilkkuu ja "Cadillac" pärähtää soimaan. Jos lyhyen ajan sisällä keskeytetään kahdesti, olen itkuraivarin partaalla. Kolmas saa aikaan harkinnan, josko pääsisin tarinan maailmaan paremmin pilven päällä.

Tein äsken matkan Narniaan, jonne olen jo monesti kulkenut. Sitä ennen pyöräilin 15-16 kilometria toiselle paikkakunnalle treeneihin ja filmivuokraamoon. Olin todella kylmissäni päästyäni kotiin. Reisiä vihloi vakivamman lisäksi viiman jäätävyys - sattui todella. Äshikin kärsinyt. Huomenna ja ylihuomenna uudestaan. On se persaukisen elämä rankkaa - no money, ever. Ei voi mennä dösällä tai ajaa ajokorttia. Ja sitten vielä väittävät, ettei raha tee onnelliseksi. Kyllä se tekee - ainakin aluksi.

Prinssi Kaspianin katsoin siis. Herätti ajatuksia: miksi parhaissa fantasiagenreen lueteltavissa tarinoissa aina vaelletaan, taistellaan ja soditaan? Ja miksi pirussa narniafilmatisoinneissa naisäänisiä eläimiä on niin vähän? Miksi naiset eivät taistele? Edellytän tasa-arvoa edes fantasiakirjallisuudelta. Eikö C.S. Lewiksen kristillinen näkemys antanut periksi vai ovatko avuttomat hentoiset naishahmot fantasiakirjallisuudessa yhtä must kuin komeat haarniskaan pukeutuneet miehet? ... ... ... Miksi edes kysyin? ^^'

Prinssi Kaspian oli kuulemma ilmestymisaikanaan hyvin aliarvostettu teos. Ei varmasti olisi ollut, jos aikalaiset olisivat nähneet saman elokuvan, jonka juuri katsoin. Kaspiania näytellyt Ben Barnes olisi varmasti vedonnut seksikkäällä karismallaan myös viime vuosisadan alun ihmisiin. Yksi niistä harvoista tämän päivän miehistä, jotka näyttävät hyvältä haarniskassa ja pitkähiuksisina. <3 Maltan tuskin odottaa kolmatta narniafilmatisointia, "Kaspianin matka maailman ääriin". Siinä seikkailee kuningas Kaspian. Toivottavasti Barnes on mukana. <3 Muuten en suostu katsomaan elokuvaa. Ainakaan periaatteessa. ... ... ... Milloinkohan ensi-ilta on?

Ne vuosia sitten tehdyt wanhat Narnia-elokuvat ovat kyllä karmeita.. Aslankin sellainen tönkkö karvapuppet...

Sain tänään suklaamunan yllättävältä taholta. Sellaisen Fazerin sinikääreisen yllätysmunan. Lähes itkin ilosta. Kiitos paljon. <3

Niin, yritin jälleen parhaani mukaan leipoa kakkua, ja munasin homman - jälleen. Viime kerralla kakkua ei saanut kakkulapiolla leikattua vaan jouduimme turvautumaan isoon leipäveitseen; tällä kertaa kakun sai sentään leikattua normaalein keinoin, mutta hedelmäinen rahkatäyte lössähti ja irtosi pohjataikinasta. HUOH.

Jäin jälleen koukkuun muotiblogeihin. Blogien maailmasta löytyy silloin tällöin todellisia helmiä, kuten kuuluisa, lehtijuttuihinkin päätynyt blogi "Nelliinan vaatehuone". Hyvässä blogissa on kiinnostavien kuvien lisäksi aitoa asiaa. Ehkäpä joskus eksyn itsekin kirjoittelemaan omaa blogia. Kenkäblogi olisi aivan mahtava (sugoi!!). Rakastan kenkiä.

Holalaa, tulin juuri harkkapelistä, jonka joukkueemme pelasi KeBaa vastaan (tilanne 8-1 voitoksemme). Sain kauden ensimmäiset syöttö- ja maalipisteeni: 2 syöttöpojoa ja yksi maalipongo - kaikki samasta pelistä. Sain pelitoveriltani kommentin "muija, sähän oot liekeissä!!" (se oli mahtava hetki! <3). Säbäkausi lähentelee loppuaan ja joukkueemme osalta SSBL:n pelit jo ohi, joten tein kauden pongoni hieman jälkijunassa. Joukkueenjohtaja nauroikin, että nyt alan läimimään pisteissä muita kiinni, kun koko kauden muuten ollut nollilla (nojaa, 2 min jäähy, khyllä khyllä ^^'). On kyllä mahtava fiilis. Joukkuelajit peittoavat yksilölajit juuri siinä, että ilo on yhteistä - ilohan on parhaimmillaan jaettuna.

KeBan kanssa on mukava pelata. Harmittaa vain, kun taistelutahto hiipuu aina, kun teemme muutaman maalin: ei pari vastustajan tekemää maalia peliä kaada, ei viisikään, jos tahto, halu voittaa, on kohdallaan. Siispä kilpasisaremme, tsemppiä, hirmuista tahtoa, niin peleistämme tulee entistäkin nautittavampia. ;)

Maalini tein veskan längistä - harmittavin tapa miten maalin voi tehdä, mutta olen silti tyytyväinen: veto oli suoraan syötöstä (pirun hyvä syöttö muuten!). Pelissä kuntoni kesti kaikki kolme erää (toki juoksu hidastui silloin tällöin, mutta ei niin, että pelin kulkuun olisi tullut yletöntä muutosta) ja syöttöni menivät nappiin (sain kehuja <3). Paras syöttö, josta sain pongonkin, oli vastustajan kulmapisteeltä tekemäni vapari. Näin mtn kanssapelaajat tulivat kärsimättömiksi (oikeastaan kuulin pikemminkin.. ^^'), mutta kestin ja odottelin sopivaa hetkeä. Näin miten joukkuetoverini liikahti toivomaani suuntaan esiin vastustajan selästä kohti maalia, ja syötin: syöttö kulki kolmen pelaajan halki toverilleni, joka sitten teki maalin (suoraan syötöstä?). Oli aivan mahtava fiilis: kerrankin taktikointini sujui täydellisesti nappiin. ^^ Ensimmäinen syöttöpongoni tuli yksinkertaisemmasta tilanteesta: syötin kulmasta ja taitava toverini teki maalin suoraan syötöstä. Se oli ottelun ensimmäinen maali. <3

Ah, ja unohdin mainita, että pelasin paikkaa, jota olen pelannut tällä kaudella kerran, pari: pelasin piikkinä, ylimmäisenä pelaajana (eli lähimpänä vastustajan maalia, vastustajan pakkeja härnäämässä). Tavallisesti kapteenimme pelaa sitä paikkaa, huippupelaaja, joten kukaan tuskin odotti tällaiselta melko kyvyttömältä laiturilta mtn erityistä - siinä lienee syy miksi onnistuin: pidin hauskaa ja halu oppia uusi pelipaikka oli suuri. Toivottavasti valkku antaa jatkossakin samanlaisen mahdollisuuden. Vielä kaksi pelirupeamaa: harkkamatsi seuramme b-jäpiköitä vastaan ja turnaus Tampereella. Odotan innolla. <3

Aagh, koko päivän ollut aivan järkyttävä päänsärky. En nukkunut toissa yönä, koska piirsin erästä kuvataiteen rästityötä 12 tuntia putkeen (huhhuh). Olin totisesti vittuuntunut, kun maikka vilkaisi alle 10 sekunnissa A3-kokoisen työni, joka oli täynnä yksityiskohtia (12 tuntia, 12!?), hirmuisesti vaivannäköä (eh, tosin työn piti olla valmis jo viime marraskuussa..). Niin harmi! Ihmisiä kuvattuina kolmisenkymmentä. Röyhelöitä, pitsikuvioita, laskoksia ja kukkia toooodella paljon. Huh. 12 tuntia.

EDIT: Valkku oli kirjoittanut otteluraportteihin näin: "Emmi *** oli myös alusta alkaen ilmi liekeissä, tehot 1+2 ensimmäiseen erään kertovat jo paljon!" <3