ruusun valkoiset terälehdet hiljalleen leijailee haudalle jo niin kauan kuolleen .. silmiin sumeena sattuu kyynelten peittämä suru ja kaipuu.. aamuisen usvan pimentävillä poluilla kuljen kaipaavin askelin luoksesi taas.. rikkinäisin polvin kumarrun hautakiven kauniiden kirjoitusten eteen.. olisit taas kulta luonani.. painan käteni nyrkkiin täristen, kynnet rikkoo heikot kämmeneni vihan kasvaessa sisälläni .. syyttömänä makaat pimeydessa maan painaessa kylkiluitasi ja selkärankaasi. anteeksi en saanut tulla mukaasi, niin kuiskasit kuoleman tarratessa sydämeesi.