IRC-Galleria

Kuulin ihan kämpän lähellä, roskiksen luota jotakin outoa ääntä, sellaista koluamista. Hätäännyin kai viimeistään heti kun vain pystyin äänen paikantamaan ja sen joksikin kuvittelemaan. Ajattelin sitä kai hetken joksikin roskisdyykkariksi, ihan vaan koluajaksi, mutta nopeasti osasin toki odottaa pahintakin, roskismurhaajaa tai sellaista! Vähempikin riittäisi vaikka mihin. Kuljin kuin muina miehinä vieritse, menin keskemmäs tietä, kauemmas roskiksesta, mutta kuitenkin kuin muina miehinä, mikä on tietysti naurettavaa, mitä outoa on pelätä Toppilassa yöllä, miksi pelkoaan pitäisi hävetä ja kätkeä se? Silti kuljin "muina miehinä". Pian näin ettei vaanija ollutkaan roskiksen luona vaan jo rakennuksen nurkalla, siis rakennuksen jonka päädyssä roskis on. Eikä se mikään vaanija ollut, vaan joku surkea olento hakemassa seinästä tukea, päästäkseen eteenpäin edes hitaasti. Humalainen, vaiko sittenkin huumepää? Ajattelin jo kiertää asunnolleni toista kautta, mutta enpäs sitten kuitenkaan. Mikähän, kai se jotenkin hävetti.

Kulkiessani siinä asunnolleni sitä tavanomaista reittiä huomasin hoipertelijan lähestyvän minua. Tai ei minua, vaan kulkureittiäni. Eikä sitäkään, vaan yhtä kadunvarteen pysäköityä autoa. En sitä heti olisi voinut tietää, että miksi vaihtoi suuntaansa miten vaihtoikaan, mutta tärkeää on tämä: en edes pelännyt. Kai minä heti ymmärsin.

Hän yritti alkaa sohia auton lukkoa auki. Mietin hetken, auton toiselle puolelle katselemaan pysähtyneenä, että siinäkö sitä nyt, minun silmieni edessäkö siinä nyt aletaan autoa nyysimään. Että miten minun kohta käy? Mutta se ei ollut kovinkaan pitkä hetki. Eihän tuota voinut auton rattiin päästää.

- Aukiko yrität saada? Ihan järkevä kysymys kaverin humalatilaan nähden.
- Eiku kaverin auto, hän mutisi.

Ei vaikea tajuta mitä sumeassa päässään luuli minun luulevan. Motoriikkansa tasoon nähden kieltämättä hyvä suoritus sumealta päältään.

- Onko sulla avaimia? Ei niinkään fiksu kysymys minulta, olinhan jo kuullut avaimien raapivan auton kylkeä vasten. Mutta oudolta se touhu näytti.

- ...kaverin auto...

Jep, uskoin häntä. Ei mitään syytä olla uskomatta. Mutta ei tässä lopultakaan ollut kysymys siitä.

- Meinaakko ihan tosissaan että lähtisit ajamaan? pääsin asiaan.
- Meinaakko että...

Kaveri tajusi heti.

- Määpä soitan mun kaverin hakemaan.

Olin iloinen. Niin helposti kävi kaikki. Tyhmä jätkä sikäli että oli noinkin hyvin lopulta tietoinen tilastaan, mutta silti yritti rattiin. Mutta ei se mitään, saahan sitä joskus vähän irroitella, kittailla, päissäänhän se oli, silloin se on semmoista! Terävä kaveri, tarvitsi vain vähän ulkopuolista tilannekatsausta.

Mutta hetkinen. Mitä se oikein höpötti puhelimesta, tarvitsiko se puhelinta soittaakseen? Siis minun puhelintani? Puhelimeni ei ollut mukana, se oli asunnossani, siinä parin metrin päässä, kelpaisihan sekin selitykseksi. mutta olisi se vähän valehtelulta tuntunut.

- On mulla puhelin, se vastasi ja minulle vastaus kyllä kelpasi.

Tunsin työni tehdyksi. En enää keksinyt mitään sanottavaa, käännyin ovelleni ja pian olin sisällä. Olin itseeni kovin tyytyväinen. Olin ollut valmis kävelemään pois, kävelemään pois silloinkin kun jo tajusin juoksemisen ja pelon turhaksi, kun minulla oli asiat ok. Pysähdyin kuitenkin. En olisi voinut päästää itseäni nukkumaan tietoisena siitä että kaveri ehkä makaisi tuolla sairaalassa ympäripäissään, ruumishuoneella ympäripäissään kuolleena. Enkä voinut päästää häntäkään. Hymyilin kurkistaessani ovisilmästä ulos, kuulin kun kaveri soitti kaverilleen. Sekin sanoi että kaveri, että kaveri totesi ettei kannata ajaa, viittasi minuun. Olin jo revetä lämpimään riemuuni, kuitenkin niin tyyneen, hymyilevään. Olin kaveri, laitoin vielä kengät jalkaan ja menin ulos etsimään kaveria, kaverin odotellessa kaveria vaihtamaan kaverin kanssa sanoja. En nähnyt ketään, mutten huolestunut, kuulin vielä hänen äänensä, ja autossa hän ei ollut. Nyt oli hyvä tulla sisään, miettiä vähän, miettiä mitä läheisyys on, miten typeriä ja turhia suurin osa peloista on, miten mukavaa oli olla. Mietin että olisin minä voinut puhelintanikin lainata, monelle olen lainannut, aina sen takaisin saanut. Ja sitten oli oivaa keittää vähän teetä, pohtia miten pääsisi eroon kämppiksestä, ei mitenkään erikoisesti.

Olympialaiset menneet ihan ohi
Toppilan kylässä rannikko-Oulun tuntumassa on päässyt käymään niin, että olympialaiset ovat päässeet menemään eräältä ihanalta nuorukaiselta hieman ohitse. Tämä korskea kundi epäilee syiksi mm. yleistä lomakauden löhimislaiskottelua ja ei-seksikkäiden lajien lievää dissausta. Ihana, korskea, seksikäs, kultatukkainen, safiirisieluinen, hapansuola, imelähkö, kutkuttava, terapeuttinen, uhkea, salaperäinen, kirpeä, sulava, kaunomielinen, pehmeä, räikeä, moniulotteinen, säihkyvä & säihkeä, raukea, rohkea, eläimellinen, haasteellinen, toverillinen, gigalomaaninen,

hehkeä,

untuvainen,

oikeamielinen,
lasipintainen
kirkas
ehyt
aikoovieläparilajiakisoistakatsoatulimitätuli

Varsinkin naisten soutuhopea lämmitti mieltä

Luja. Luotettava. Iloisa. Kotoisa. Pörröinen. Vakaa, lauhkea, laaja. Sileä, kuvioitu, selkeä.

Ei tuomitse. Ei rupea. On viisaana. On.

Lähde: 0405302562

Veli oli kylässä, kaksi yötä. Korjasi minun pyörän kun ei itse jaksanut. Näytin sille Google Earthia ja pelasi vähän xboxia. Nukkui olohuoneessa tuossa. Makuupussi haisee.

Raha vähän vaivaa. Ei ole tässä kuussa paljoa tullut. Pitäisi sitä köyhänkin syödä, eli ruuan hinta alas vaan nyt. Toimenpiteitä vaadin. Mitä itse rahaan tulee, niin sitä saisi olla enemmän. Tai sitten käyttää sitä paremmin ehh.

Mitähän noista säistäkin tulee? En tiedä uskoako tässä ilmaston-muutospr -Profeettoja vai niitä vastustajia kun on tää lyhyt lomakin niin tätä? Vettä tulee ku Esteri-enon lempihuoran esteettömän näkyvästä römpsäpyörilön alanaapurista. Sammakkotohtori eduskuntaan.

Muuten on ollut vointi hyvä, oikeastaan ei ole ehtinyt juuri huttu tasoittua kun on tätä kaikkea tässä, pyörimistä ja pyöräilyä. Unirytmi, ja maksa-arvot, päin vittua.

Kitaraankin tartuin taas, sitten Iron Maidenin heinäkuun alussa 2005! Nyt ei mitään kummempaa jysäyttäjää asiassa ollut, vaan vähän kun tuumailin ja puntaroin taas kitaran painoa sylissä, monejakin kehuja toki saaden. En ole nyt oikein jaksanut mitään lukea, paitsi Alien Trilogyn alkua vähän matkaa. Kirjaastonki sakot prkl.

No moroooo päiväkirja.

Tulepas kylään.
Pistetään pannu kuumaksi.

Noin nikkäsest.

Minä juon nyt kahvia.


Olen vähän väsynyt.

Taitaa sataa

Mietin usein miksei ihmisillä ole kauniita värikkäitä siipiä. Hyönteissiipiä. Sitten voisi lennellä vähän kaikkialle. Ihmisten elinpiiri on niin suuri. Veikkaan että hyönteisillä on paljon parempi seksielämä. Kerran murskasin oudon, värikkään hyönteisen, se haisi oudolta. Kutsuin sitä sherrykärpäseksi.

Kun kävelen, ehkä oikeastaan vain hyödynnän maapallon pyörimistä allani. Surffaan ja keinuilen, ja lopulta päädyn paikkaan. Joskun onkin vaikeaa pysyä pystyssä. Kun liikun, paikat vaihtuvat. Olisi mukava jos kaupunki rakentaisi kivoja pyöräilypolkuja metsiin.

kerran haastattelin erästä miestä, jolta puuttui juuri ne hampaat joilla ilmaistaan "oot mukava" joten kuulin vain "miksi ajattelit tulla isona?". tälläinen absurdius jättää ikävän jäljen ja puheenaihetta on syytä vaihtaa nopeasti (en tajunnut).

Olen miettinyt paljon, uimaan mennessäni, että olenko minä (vielä) sama joka tuli uimasta. Usein vastaus on kyllä. Tiedän, tiedän, pitää miettiä 'lujempaa'.


Kauneimmat sanat?

1. Cunt
2. Haistvitt
3. Painvitt
4. retkituoli
5. REKTUMTUUBI
5. sormetat?

Joskus maatessani miljoona-asuntoni lastenhuoneen lattialla, kuunnellen kauniin vaimoni ja lastenhoitajamme puuhastelua viereisessä makuuhuoneessa (tai kylpyhuoneessa), sivellintä hajamielisesti maitopurkissa uittaen minä kuvittelen, melkein voin nähdä itseni kävelemässä kahdeksaksi töihin vuoroin epävarmoin, vuoroin epäinhimillisin askelin suurta sääliä herättävä ilme kasvoillani. Usein en toivu.

Tahtoo pelata pesäkranaattia.

x:n avulla voi ratkaista y:n arvon
y:n avulla voi ratkaista x:n arvon
xy
yx
kaunista

eilinen, eli sunnuntai, oli todella hyvä päivä. heräsin, tein jotakin, tein kai taas jotakin ja lähdin lenkillekin sitten. sitten menimme kaverin kanssa ravinteliin, ja söin vihannespitan!

lenkkeilin takaisinkin, lumimyräkässä. chillailin, laitoin saunan päälle, chillailin, menin saunaan, chillailin, saunoin, CHILLAILIN, avasin nääs saunan ikkunan ja ilma se vaan virtas. ja poltin tupakin. tuntuisikohan heroiinikaan niin kivalta. eipä paljo kiindee ees.

hieno päivä. tästä tulee kans; kaupunnilla käyntiä. lupaan lupaan lupaan lupaan lupaan


että illalla taas iloinen ja
nukkuessa nähdään
mitä on komedia

t: romanttinen koomikko

Terve!

Tänään on ollut vähän maha kipu päivä. Olen myös pitkästä aikaa saanut totutella _totaaliseen_ ja _ehdottomaan_, _ehdottoman_ _totaaliseen_ yksinäisyyteen, taas tilanne, että kämppistä ei enää ole. Se on jännä miten sitä aina aistii toisen ihmisen läsnäolon, vaikka se omassa huoneessaan lurkkisikin eikä edes ääntä pitäisi. Nyt olen, kuten viime viikot muutenkin, ollut taas aika ehdottoman itsekseni nämä iltapäiväni ja iltani. Eli hyvinkin visusti itseni kanssa. Sitä oppii vihamaan sitä ihmistä, jota kerran niin rakasti ja jumaloi. Siis kun on ihan visusti kahden. Siis itseään. Pitäisi taas räjähtää, ts. levittäytyä ulos asunnosta, lehahtaa pesimään puistoihin ja jonnekin, ihan vaikka kevään kunniaksi. Jeesuksen kunniaksi.

Niin siitä mahakivusta. Ihan on taas ollut jotenkin rappio-oloa, kun on tätä tavaraa taas joka paikassa ja ihan sekaista, nukkuu huonosti, haisee vaikka kuinka peseytyy. Ja viinaakin juo. Se on seurausta siitä, että "Sauronin (oman ittensä) silmä" keskittyy taas itseen. Ehkä. Siis keskittyy silleen ikävässä mielessä, näkemään kaiken turhuuden ja kyllästymisen ja voimattomuuden, kaikkivoipuudettomuuden. Jos olisi taas vaikka uusi bändi josta tykätä, tai joku kiva harrastus, edes viikoksi, ehkä kuukaudeksikin, olisi taas ajateltavaa ja tekemistä ja tuntisi joko olevansa olemassa, tai sitten olevansa olemassa sopivan vähän. Mut eipä niitä Halpa-hallista saa.

Varmaan se mahakipu johtui pitsasta. Se on jännää kun tilaa kolme pitsaa, "että saa ilmaisen kotiinkuljetuksen", ja sitten alkaa koko homma kaduttaa sillä hetkellä kun tunkee setelin pitsataksarin kouraan. Tai oikeastaan jo vähän aiemmin, mutta ei sitä kehtaa myöntää, joku ajattelisi että mikset perunut kauppaa. No en olisi kehdannut. Mutta kuitenkin, eikö olekin rappiollista!

Totta puhuenhan tämä kämppä on yhden poika miehen asuttamaksi ihan hemmetin siistissä kunnossa. Ei se poika mies mahda sille tavaranpaljoudelle mitään. Ei se jaksa myöskään aina kokata. Useinhan jopa keitetyt perunat. Jotkut tilaavat kuulemma pitsoja joka viikonloppu. Viikollakin. Ja niitä vielä sanotaan usein cooleiksi tyypeiksi. Luulin että tästä kappaleesta tulisi hyvä mieli, mutta ihan toisin kävi.

Nyt lopetan tämän kirjoituksen.