IRC-Galleria

eilinen, eli sunnuntai, oli todella hyvä päivä. heräsin, tein jotakin, tein kai taas jotakin ja lähdin lenkillekin sitten. sitten menimme kaverin kanssa ravinteliin, ja söin vihannespitan!

lenkkeilin takaisinkin, lumimyräkässä. chillailin, laitoin saunan päälle, chillailin, menin saunaan, chillailin, saunoin, CHILLAILIN, avasin nääs saunan ikkunan ja ilma se vaan virtas. ja poltin tupakin. tuntuisikohan heroiinikaan niin kivalta. eipä paljo kiindee ees.

hieno päivä. tästä tulee kans; kaupunnilla käyntiä. lupaan lupaan lupaan lupaan lupaan


että illalla taas iloinen ja
nukkuessa nähdään
mitä on komedia

t: romanttinen koomikko

Terve!

Tänään on ollut vähän maha kipu päivä. Olen myös pitkästä aikaa saanut totutella _totaaliseen_ ja _ehdottomaan_, _ehdottoman_ _totaaliseen_ yksinäisyyteen, taas tilanne, että kämppistä ei enää ole. Se on jännä miten sitä aina aistii toisen ihmisen läsnäolon, vaikka se omassa huoneessaan lurkkisikin eikä edes ääntä pitäisi. Nyt olen, kuten viime viikot muutenkin, ollut taas aika ehdottoman itsekseni nämä iltapäiväni ja iltani. Eli hyvinkin visusti itseni kanssa. Sitä oppii vihamaan sitä ihmistä, jota kerran niin rakasti ja jumaloi. Siis kun on ihan visusti kahden. Siis itseään. Pitäisi taas räjähtää, ts. levittäytyä ulos asunnosta, lehahtaa pesimään puistoihin ja jonnekin, ihan vaikka kevään kunniaksi. Jeesuksen kunniaksi.

Niin siitä mahakivusta. Ihan on taas ollut jotenkin rappio-oloa, kun on tätä tavaraa taas joka paikassa ja ihan sekaista, nukkuu huonosti, haisee vaikka kuinka peseytyy. Ja viinaakin juo. Se on seurausta siitä, että "Sauronin (oman ittensä) silmä" keskittyy taas itseen. Ehkä. Siis keskittyy silleen ikävässä mielessä, näkemään kaiken turhuuden ja kyllästymisen ja voimattomuuden, kaikkivoipuudettomuuden. Jos olisi taas vaikka uusi bändi josta tykätä, tai joku kiva harrastus, edes viikoksi, ehkä kuukaudeksikin, olisi taas ajateltavaa ja tekemistä ja tuntisi joko olevansa olemassa, tai sitten olevansa olemassa sopivan vähän. Mut eipä niitä Halpa-hallista saa.

Varmaan se mahakipu johtui pitsasta. Se on jännää kun tilaa kolme pitsaa, "että saa ilmaisen kotiinkuljetuksen", ja sitten alkaa koko homma kaduttaa sillä hetkellä kun tunkee setelin pitsataksarin kouraan. Tai oikeastaan jo vähän aiemmin, mutta ei sitä kehtaa myöntää, joku ajattelisi että mikset perunut kauppaa. No en olisi kehdannut. Mutta kuitenkin, eikö olekin rappiollista!

Totta puhuenhan tämä kämppä on yhden poika miehen asuttamaksi ihan hemmetin siistissä kunnossa. Ei se poika mies mahda sille tavaranpaljoudelle mitään. Ei se jaksa myöskään aina kokata. Useinhan jopa keitetyt perunat. Jotkut tilaavat kuulemma pitsoja joka viikonloppu. Viikollakin. Ja niitä vielä sanotaan usein cooleiksi tyypeiksi. Luulin että tästä kappaleesta tulisi hyvä mieli, mutta ihan toisin kävi.

Nyt lopetan tämän kirjoituksen.

Xxxxxxx xx xxxxxxxx xxxxxx.

Xxxxxx, josta haluaisin xxxx xxxxxxx. Pitävät taas xxxxxx. Mutta ei xxxxxxxxx xxxxxx, xxxx xxxxxx pidetty. Mitä se vaatii? Kai jotakin suurta viisautta ja herkkyyttä. Väittelyksi menee. Alkuasetelmat, joista en voi voittaa.

Valitan, vaan en mmdkdmfmfghghh mmmmmm.... vaan en kuitenkaan!!!
Mie voin hyvin. Naama verillä, posket lommolla. Humalassa. Mitä varten esim. isot alkukirjaimet ovat? Varmaan, että tekstin lukeminen ja erisnimien tunnistaminen olisi helpompaa. Mutta entä silloin kun kirjoittaa vain niille, jotka tajuavat? Niin? Aivan? voiks näin voittaa. (Shit*)

Taukosin. Kun sensuroin. Se sattuu, kun viini kirkastuu, ja ajatus samenee. Menee greippilimsa nenänieluun ajatuksestakin. Kun sitten kaikki on toisin, ja nuttins "go(n)a change my world". Sekin kyllä jättää jälkensä. Aikaa, ja se kulumista, ei nuita voi huijata. Ja siihen mihin on mennyt energiaa; sen täytyy olla olemassa. Siksi nämä rivit eivät ole turhia eivätkä myöskään merkityksettömiä. Pastakoneen muotoinen jälki jää aika-avaruuteen, hyyvä mies tää Pöysti. Shit.

Nyt alkaa aika, jolloin kahvi pian on, muttei se vielä saa olla. Ei sen pakko ole pian olla, se vain on; vielä se ei vaan saa olla. Ei ole edes kolmen aika. Pitää olla ainakin neljän aika. Tänä yönä neljän aika tulee kolmelta. Pitää olla ainakin viiden aika

Pyydettiin tappamaan! Aika kova. Hards times places, one like them. Laitoin tänään piipun J. Bukowskin otsalle ja lasautin, tietysti tyhjä lipas ja piippu. Mutta aluksi se oli ihan kauhuissaan, juoksi karkuun. Halusin siitä vaan sellaisen luottamusjutun. Se sai mullekin sen tehdä. Tehtiin se näytellen, että olisi helpompi. Se oli mahtavaa; en edes osannut odottaa laukausta. Olin vain polvillani ja kesken sekavan lauseiden roiskimisen hän sitten tuijotti silmiin, naurahti ivallisesti ja vetäisi liipaisimesta. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Piippu oli aivan kiinni otsassani, tunsin iskun ja kaaduin maahan. Ihan kai niin yllättävä oli. Nyt olisin valmis kuolemaan! Kiemurtelin kyllä vastaan kun minua yritettiin huvikseen puukottaa. Eri asia, nääs. Jännä miten helposti senkin sai psyykattua ampumaan.

Huomisesta ei mitään. Pyykit vois pestä.

* merkki, tänne hohoi! koodisana

Huomenna kirjoitan tänne. Kunhan päivä valkenee. Tulen töistä, menen matkalla kirjastoon. Otan kirjat, jotka nurkkaan varasin. Lompakko eli kortti oli jäänyt kotiin, maksoin pitsan taskujeni kolikoilla. Puhuimme jääkarhuista, niinkuin eilenkin. Eilen pitempään, katselimme myös jääkarhujen kuvia. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Puhelujen jälkeen tapasimme, kirjastossa. Hän valitsi toisen kahdesta kirjasta, minulle. Itselleen yhden yhdestä, siltä se ainakin näytti.

Tapaammekohan huomenna. Kun tulen kirjastosta, tulen kotiini. Asunnostani on nyt tullut koti. En tiennyt sitä, mutta niin vain kirjoitin. Elämä kestää aamusta iltaan, ja vähän yöhön. Sänky on pehmeä ruumisarkku, jossa on lämmin olla, mutta liian pehmeä. Kuolleille pehmeää, eläville kovaa. Aamulla nousemme ja menemme imemään poskemme pulleiksi. Paljonkohan juon huomenna kahvia. Yksikin kuppi on kai liikaa. Kun saavun kotiini, asuntooni, kotiini, siihen jäljet katkeavatkin. Mutta kaiken keskeltä nousee lupaus; Huomenna kirjoitan tänne.

Gradually
As I feel the flaming time
well here we are well here we are

Being most uncertain
If it were only you
Honesty. Compassion. Generosity.

It went mmmmmm
Shaken this has left me
Lyrics by David Byrne

Birds of Voices
Naked on the grass
They pass. Never touching.

Maybe it's the hum
Of the time burned away
on the floor
Returning Love

And now I'm freezing
Over and over again:
We pressed out ears
And it will surely pass

Love likes me
Still for better
And I said I wasn't really sure
Who pass through his room.

A nimbus humming cloud
With a blinding bolt of sleeplessness
I'm Laughing at Love
In my way
Who would you be then?
Bravery. Honesty. Dignity.

Maybe it's the mantra
To relieve my stormy mind
We are old Friends
And This Remains
Cold
The man is awake now

Drink Me
Drink Me
Drink Me
Drink Me

Pyörä meni rikki; pyörä särkeytyi, mutta: pyörän korjaus kalu löytyi --> pyörä on korjattava

Yskä tarttui kurkkuun; kurkku yskääntyi, mutta: yskään on (pahanmakuista) lääkettä --> lääke on juotava

Kynä tuntuu raskaalta; kynä + sormet -homma raskautui, mutta: asiat odottavat ja odottavat ja odottavat, ne ovat ärsyttäviä typetiä läski kasoja --> asiat on raapustettava

paita haisee hieltä;; hiki paita, paita hiki, mutta: paiat lopussa paitaa pidettävä pidettävä kunnes taas

uni ei tule; unettomuus, mutta: menoa aamulla --> on oltava hengissä

Heräämisen vaikeus ja tajunnan menetyksen vaikeus.
Tuttuja, mut-ta, kui-ten-kin:

Kaiken helppous.

Siivoamisen helppous. Kokkaamisen helppous. Valintojen helppous. On niin helppoa irkata, tai vain olla. Motskarilla ajon helppous. Tai motskari kelkalla. Helppo kaatua. Helppo uida ja helppo yskiä saunassa. Taakse päinluistelu on helppoa.

Läksyt oli aina helppoja ja tytöt on helppoja. Pojatkin on. Huumeet on helppo tie, täysraittius se vasta onkin. Tekniikka & tekstiilit ovat helppoja asioita. Nintendo pelit olivat helppoja (en oikein pelaa niitä enää). Politiikka on tosi helppoa kun lukee yhdenkin hesarin, tai vaalimainoksen. Voi tulla yllätyksenä, mutta isokin on helppoa. Nälänhätä, maailmanrauha, mielen rauha, minun rauha. Soppakauha. Helminauha. Jumala on helppo. Saatana on tietysti yhtä helppo. Kun on jano, on helppo juoda. Kun ei janota, juoda. Helppoa.

Hehe, mikähän täällä muka mättää. Kaikkihan on niin vitun helppoa, eiks niin. En ymmärrä! Eikö senkin pitäisi olla helppoa?



(NÄin helppoa on kirjoittaa useampi rivi ihan kakkaa jos huvittaa.)

onpa taas jotenkin yksinäinen olo.


Mutta masentunut en vieläkään myönnä olevani. En vieläkään suostu olemaan.
Ei tässä maailmassa ole varaa olla masentunut, masennus ei ole coolia. Eikä ystäviä saada ilman cooliutta (paitsi tietty jos muut seikat ovat kohdillaan).

Masennus on sen lisäksi noloa.

TÄTEN VANNON JA VAKUUTAN!! USKOKAA!

Palasin eilen taas Pudasjärvelle. Eikun Ouluun :)))))))) Perjantaina lähdin savonmatkalle, en olekaan pitkään aikaan käynyt ulkomailla, har har, ollut siis. Moikkasin Sasua kuopiossa, nukuin kauheassa hotellissa, vitun hotellit, ja kävin sitten veljenpoikani ristiäisissä. Hassua pitää sylissä sellaista parikuukautista, sillä on toistaiseksi kolme eri moodia, yleisyysjärjestyksessään parkuminen, nukkuminen, ja sitten se jännin eli tuijottelu. Sellaiset parkuvat kuin piirroshahmot, kurkku suorana. savo on kaunis maa, olen syntynyt siellä. Lapsi sai klassikkonimen.

Pudasjärvi, tuo porojen maa, ja Oulu... loskan kaupunki. Siinäpä kaksinapainen maailmanjärjestykseni. Toinen napa tanssii ja soi, toisessa mieli ilakoi... Nojoo, eipä kummassakaan kummemmin soi, tai jopa Pudasjärvellä enemmän, eikä aina mielikään ilakoi. Mutta Pudasjärvellä on puolensa: äitin ruoat (puolensa ja puolensa, lähinnä valoisat), oma rauha (saa lutra lutrata suihkussa, tai ainakin voi), hanki (meni jo, Ouluun vielä jäi), ja xbox täynnä leffoja ja sarjoja ja musiikkia ja pelejä. Ehkä tärkein puoli Pudasjärvessä on se, ettei siellä ole nettiä. Ei, vielä 2000-luvullakaan siellä ei ole nettiä (meidän talossa, enää), ja siellä sitten TODELLAKIN tulee luettua sitä kirjaa ja kirjallisuutta, oli se sitten jompaakumpaa niistä kahdesta asiasta mitä maailma on, eli sotaa tai rauhaa. Tulee nukuttua pitkään, valvottua pitkään (niinkuin Oulussakin, muttei niin usein! Oulu on velvollisuuksien kaupunki.)

Se siitä, glögini alkaa kiehua olemattomiin. Eli ei kai tässä muuta, näin!

oli outo herätä tänään, oli niin hiljaistakin että äänet kuuli. en nukkunut kauaa; kolmen ja neljän välistä ennen kahdeksaan. olin silti jo pirteä herätessäni, siis viimeistä kertaa herätessäni. unikuviakin päässä, mutta ei osaa yhdistää niitä oikein... mihinkään. nukuinkohan ollenkaan? en tiedä mikä oli unta.

olen nyt pirteä ja silti juon kahviakin. minun ehkä piti vähän lukea kirjaa kun kerran niin aikaisin heräsin, mutta kun nyt kerran niin harvinaisesti aikaisin heräsin... niin olen nyt tässä. luen kyllä kirjojakin pian. tänään vien pyykit pesuun, tai ainakin varaan pesukoneet. tänään kans kaupassa pitää käydä, leivänpäällisiä monenlaisiakin ostaa. myös hammasharja, ja tahnaa. tänään menen pesemään viikonlopun töhnät pois jaloistani & muualta. kävelylläkin ajattelin. mukava olla aikaisin "liikkeellä". siksi kai onkin niin outoa, ja kun vielä noin lyhyiltä unilta... olen nukkunut kyllä edellisviikonkin aika normaalinpituisia pätkiä, kahdeksaa tuntia, mutta vähän millon sattuu.

tässä nyt olen.