Mä synnyin pieneen kaupunkiin,
tänään sen ainakin huomaan.
Mä totuin pieniin unelmiin,
varmuuteen toisien tuomaan.
Mutta päivä päivältä se tuntuu vähältä.
Ne kulkutiet, entiset,ei mulle riitäkään.
En jää katsomaan,
kun kaikki junat lähtee.
Mun täytyy nähdä enemmän.
En jää oottamaan,
vaan seuraan omaa tähtee,
itseni löytää yritän.
Mä pihat vanhat kiertelen,
ja joenkin, se talvisin jäätyi.
Ne joskus merkkas eniten,
ja rannalle maailma päättyi.
Mutta päivä päivältä,se tuntuu vähältä.
Ne kulkutiet, entiset,ei mulle riitäkään.
Hyvät sanat!