IRC-Galleria

Niin,ale-myynnit on toisaalta mukava juttu.Löytää kaikkea mukavaa halvalla,mutta itselläni on paha tapa tulla ostaneeksi sitten sellaistakin,mitä ei välttämättä tarvitsisi (kuten varmaan monella muullakin). Suomalainen kirjakauppa on nyt ollut ostoshimoni kohde: Kultakausi,Picasson elämäkerta,Edward Munchin elämäkerta,Akseli Gallen-Kallelan Afrikka kirja.... Olen lohduttautunut ajatuksella, että tarvitsen kirjoja tulevaisuudessa jos minusta joskus tulee kuvaamataidonopettaja tai taidehistorioitsija...Ja tähän mennessä lukemani kirjat ovat olleet mielenkiintoisia ja mukavaa luettavaa,eikös se ole pääasia?
Tänään tuli sitten yleinen ostosvimma.Selailin musiikki- ja elokuva-alennuksia ja listassa on tällä hetkellä kymmenkunta elokuvaa ja saman verran musiikkia.Listasin kaikki haluamani hintoineen ja huomasin,että kyllä niihin rahaa menisi vaikka kuinka olisivat alennuksessa.Joten se hieman hillitsi tunnelmaa.Sitten on tietenkin tämä vaatepuoli.Kenkiä ja mekkoja lähtisi kaupasta mukaan säkeittäin jos en pitäisi kiinni itsehillinnästäni."Tarvitsenko minä nyt todella tuota ja tuota?" -kyselen itseltäni miltei päivittäin.Kun taas toisaalta "No nythän sitä kannattaa ostaa kun on alennuksessa..." Näinä aikoina sitä huomaa itsessään pirullisen materialistin.Hemmetti soikoon,milloin nämä alennukset loppuvat!?
Vaikka myönnettäköön, että kirppareilta olen tehnyt hyödyllisiä ja mukavia löytöjä todella edullisesti! Niin että onneksi kirppareilla on "alennukset" aina (pieniä poikkeuksia lukunottamatta) :)

np: Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

(ps. Sorruimme Karin kanssa ostamaan taulu-tv:n...)